Perjantain treeneihin tsemppasin namien kanssa ja aivan hyvällä lopputuloksella. Ensin tehtiin kolmella erilaisella variaatiolla rataa jossa oli käytettävänä 7 hyppyä ja 2 putkea. Runtulla hyppyjen korkeus oli 45 cm. Ekassa versiossa kaahotettin kaarevalla radalla (mutta silti suoraan esteeltä toiselle etenemällä) 5 hyppyä ja suorahko putki, me tehtiin tietysti loppupalkalla. Alkuvauhti vähän tahmeahkoa mutta kun putken suu oli jo koiralla tähtäimessä niin vauhti lisäänty moninkertasesti. Tätä kolme toistoa. Seuraavaksi alotettiin samalla tavalla mutta koira piti saaha vedettyä kolmen esteen jälkeen sivuun tekemään U-mutkaputkea ja sen jälkeen piti palata takasin "vanhalle radalle". Tämä oli meillä vähän haasteellisempi ku putkeen ohjaus sijottu just ennen loppusuorakaahotusta (alkuperänen putki kohteena) mutta yllättävän pienellä huudahduksella sain sen käännettyä. Vauhti siinä tosin kuoli ihan totaalisesti mutta loppusuoralla se taas korjaantu. Tätä kolme toistoa myöskin. Jälkimmäisillä kerroilla putkelle ohjaus onnistu jo vähän paremmin. Kolmas variaatio oli tehdä ekat 2 hyppyä, sitten mutkaputki, sen jälkeen putken sivussa oleva erillinen hyppy takaa kiertäen, takasin mutkaputkeen ja samat 2 hyppyä takasin päin. Tämä oli jo vaikeampi, erityisesti takaakierrolle ei meinannu riittää vauhtia ollenkaan, tästäkin 3 toistoa.
Näiden jälkeen muutettiin rataa ja lisättiin yksi hyppy. Tämä oli ohjaajalle jo tosi haastava, ihan jo sen takia että suoritettavia esteitä oli jopa 14, kauheasti muistettavaa! :D Tässä taas linkki tuohon rataan (taas kökkö paint-piirros). Jätin koiran ykkösesteen taakse odottamaan ja menin itte 2. ja 3. esteen välille antamaan lähtölupaa. Eteneminen oli h-i-d-a-s-t-a. Pieniä ongelmakohtia tuli myös kesken radan, mm. 10 -putkeen oli vaikea saada menemään kun piti itte ohjata ulkoreunalla (ja treenikaverit ystävällisesti oottelivat koiriensa kanssa putken takana), kauhean helposti koira meinasi mennä putkesta ohi kavereita moikkaamaan. Harmi etten tuota ongelmaa tajunnut ennakoida ennen kuin alettiin rataa suorittamaan. Ens kerralla pyydän kyllä siirtymään pois esteiden lähettyviltä että saadaan rauhassa tehä rataa. Myös toiset koirat karkaili putken ohi samasta syystä. Näiden ratojen jälkeen kouluttaja sanoi että olenko huomannu että kun minun vauhti pysähtyy niin Runtunki vauhti pysähtyy. Olin kyllä huomannu että se menee tosi tahmeaksi kaikissa tiukoissa käännöksissä mutta en ollu ollenkaan ajatellu että asiaan vois vaikuttaa se että niissä tilanteissa mie en liiku. Jälkeenpäin pohdiskelin vielä että yksi aikasempi kouluttaja jo sano etten sais yrittää vedättää Runtua niin paljon, että se ei tee hyvää sen vauhdille. (Tämä ohjaustapahan johtuu vain ja ainoastaan siitä että Särön kans olen tottunu siihen että aina pitää ennakoida kaikki mitä voi koska muuten ei ehi.) Nyt olen asiaa prosessoinu ja seuraavaksi me kokeillaan Runtun kans yhdessä etenemistä. Eli että en jätäkään sitä yksin oottelemaan ykköshypyn taakse vaan että lähettäis käytännössä rinta rinnan liikkeelle, mikäli se vain on mahollista. Toivotaan että siitä olis apua. Tosi haastavaa oppia ohjaamaan kahta täysin erilaista koiraa, varsinki näin aloittelijalle :) (Ai niin, kaikilla toistoilla kaikilla radoilla käytettiin tietysti loppupalkkaa.)
Sunnuntaina hytisin 3 tuntia Ojangossa Vappu Alatalon hyppytekniikkakoulutuksessa kuunteluoppilaana. Koulutus olis kestäny 10-18 enkä muutenkaan olis voinu olla loppuun asti, mutta hyytävä tuuli varmisti sen että kolme tuntia istuen riitti vallan mainiosti. Muistiinpanoja koitin tehä ja hyviä koirankoulutuksellisia juttuja sieltä tarttuki matkaan. Vieläkö muistais ne käytännössä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti