Eilen ohjelmassa jälleen päällejuoksua, tällä kertaa mukana useampi este. Tässä pikasesti paintilla piirretty kuva radasta (vihreät on putkia, punaset hyppyjä ja mustat nuolet kuvaa reittiä joka koiran oli tarkotus kulkea). Ensimmäinen haaste saatiin jo siitä että koiran sai menemään putkesta toiseen vaikka itte oli ohjaamassa ekan putken alkupäässä. Kaks ekaa yritystä meni mönkään ku Runtu ekasta putkesta ulostullessaan käänty automaattisesti oikealle ja kun sillä samalla hetkellä huusin (putken vasemmalta puolelta) "putkeen" niin se totteli ja tuli saman putken takasin päin. Vasta kolmannella kerralla tajusin huutaa sille "täällä" silloin kun se oli vielä putken sisällä ja näin ollen se ulostullessa tiesi jo heti kumpaan suuntaan pitää kääntyä ja silloin onnistuttiin putkesta putkeen syöksymisessä :) Ens kerralla vois yrittää huutaa sille vasen/oikea, josko se toimis samalla tavalla. Todennäkösesti sillä ei niin hirveästi ole väliä mitä sanoo, kunhan sanoo että se kuulee mistä suunnasta ääni tulee. Mutta olishan se hauska opettaa suunnat (jonku verran niitä peruslenkeillä käytetäänki) :)
Päällejuoksu piti tehä kolmannen ja neljännen hypyn välissä. Siinä ei onnistuttu kertaakaan :D Sain kyllä hyvässä tapauksessa koiran menemään esteet oikeassa järjestyksessä mutta se viimeksi harjoteltu taivutus (jossa siis varpaat osottaa kolmannen esteen takana kohti mutkaputkea mutta vasen käsi ja yläkroppa ohjaa vielä toista ja kolmatta hyppyä) jäi onnistumatta. Kouluttaja laitto meät ohjaajat ihan yksinään juoksentelemaan kentällä siinä (typerässä) asennossa että josko se onnistuis sitte paremmin mutta ei auttanu. Jos olis ollu varmaa että koira itsestään hyppää putken jälkeen toisen hypyn niin se olis ollu helpompaa mutta kun piti ohjata siitä samasta paikkaa kakkoshyppy ja sitte päästä siihen oikeaan taivutukseen kolmos- ja neloshyppyjä varten niin siinä oli tälle ohjaajalle liian monta liikkuvaa osaa :D Lisämausteena oli että Runtu ei vielä niin täysin osaa lukea minun ohjausta (toisinsanoen se ei muista että sen pitäis seurata että mitä mie teen eikä vaan itte päättää että minne se menee seuraavaksi). Pari kertaa kävi niin että Runtu oli omasta mielestään menossa kakkoshypyn jälkeen suoraan mutkaputkelle eikä ollenkaan huomioinu minun sijottumista kolmoshypyn taakse. Sitäkin pitää siis harjotella. Sitte joskus ku ehitään omalla ajalla treenimään.
Lopuksi otettiin sille vielä etenemisharjottelua suorassa linjassa olevilla hypyillä ja suoralla putkella. Ohjaajalla oli taas vähän turhan tylsät herkut (en ehtiny hakemaan kaupasta nakkia, korjataan se vahinko tämän illan treeneihin mennessä) eli frolicit. Kissanruokaakaan ei ollu siihen hätään matkassa. Treenikaveri "lainasi" nakkeja ja ne toimi vähän paremmin. Kouluttaja ehotti että Runtulle kannattais tehä semmosta vauhtitreeniä kahella mutkaputkella ja kahella hypyllä (niin että koko setti muodostaa ympyrän ja putken välissä on aina yksi hyppy) että se pääsis innostumaan siitä vauhista. En ole näin etukäteen ihan varma että kuinka se tulee onnistumaan ku ainakaan nyt se ei innostu yhtään siitä että se saa juosta lujaa vaan vaan siitä että se saa juosta suoraan palkalle. Suomeksi sanottuna siis että vaikka olis kuinka suora pätkä radalla niin ei se kiihdytä sillä ellei lopussa ole palkkaa (=namia). Mutta ehkä tuolla harjotuksella sitä vois saaha innostumaan siitä vauhdista jos vois yllättäen aina jonku satunnaisen esteen jälkeen nakata loppupalkan nenän eteen. Vaatii suunnittelua :)
Note to self:
- käytä aina loppupalkkaa jos se vain on mahollista
- tee vauhtitreenejä
- KÄYTÄ PAREMPAA PALKKAA
- harjoittele leikkimistä että joskus päästäis käyttämään sitäki palkkana
P.S. Tarkka juottaminen korjasi pissaongelman toistaseksi, jes :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti