Sunnuntaina käytiin Marjon, Runtun ja Vimpan kans mejä-kurssilla Ylitorniolla. Päivä oli melko lämmin joten soijaa pukkasi useampaanki otteeseen :D Ensin käytiin teoriaa läpi, sitten katottiin esimerkkijäljen teko (pienoiskoossa), syötiin ja sitten esimerkkikoira ajo sen mallijäljen. Sen jälkeen tehtiin pareittain omat jäljet, pituus noin 300 m. Jälki ehti vanheta noin 1,5 - 2 h.
Jälki oli merkattu noin 10 m välein joten oli helppo seurata että missä jälki menee ja kuinka tarkasti koira sitä seuraa. En muista että Runtu olis koskaan ollu varsinaisesti veren kans tekemisissä joten oli ihan mielenkiintosta nähä mitä se siitä tuumii. Lähtömakauksella se haisteli tosi kiinnostuneesti ja nuolasiki pari veripisaraa heti lähdön jälkeen. Sen jälkeen se lähti nätisti seuraamaan jälkeä ja merkkasi ensimmäisen makauksen selvästi. Kouluttajan kanssa yhessä todettiin että sitä ei tartte mennä sanallisesti sen kummemmin kehumaan, se voi siitä jopa häiriintyä. Parasta on antaa sille vaan työrauha. Ensimmäisen makauksen kohdalla jäljelle tuli siis 90 asteen kulma ja tällä pätkällä se pari kertaa vaikutti hetkeksi hukanneen jäljen ja kävi molemmilla puolilla vähän kattelemassa ja ihmettelemässä. Mie ajattelin että tulikohan sille väsy ku ei me olla koskaan noin pitkää jälkeä ajettu ja keli oli myös aika paahtava. Jälki-kehotuksella se kuitenki lähti ettimään ja löytyhän se jälki. Näin päästiin toiselle makaukselle ja sen se merkkasi myös selkeästi. Taas 90 asteen kulma ja viimeinen suora ennen kaatoa. Tälle pätkälle se lähti reippaasti ja vähän ajan päästä huomasin kuinka se alko tekemään aika isoa siksakkia samalla kuitenki edeten. Huomautin siitä kouluttajalle ja se sano että se kulkee hajutunnelin reunasta reunaan ja olipa kyllä jännä huomata että kuinka selkeästi se tekiki niin, aivan pisti hymyilyttämään :) Sillä siksakkaamisella päästiin kaadolle joka oli vanha ja kuivunu hirven sorkka. Se ei varsinaisesti aiheuttanu mitään isompia reaktioita, ehkä pientä ihmettelyä mutta ei Runtu siitä varsinaisesti kiinnostunu eikä innostunu. Vähän sitä yhessä ihmeteltiin ja sitte se sai kehuja ja namia taskusta. Hyvä mieli jäi varmasti molemmille. Erityisesti lämmitti mieltä kun kouluttaja sano että se olis melkein valmis koira haavottuneen hirven ettimiseen, vielä pitäis vain harjotella pitempiä jälkiä ja sitä jäljen ettimistä (kun ei ole osottaa lähtöpaikkaa). Selvästiki jälki on Runtun laji. Kaikista lajeista mitä ollaan kokeiltu on jälki ollu sille selvästi ominta, sillä siis jatketaanki :)
Omia mejä-treenejä olis tarkotus pitää jatkossa heti kun sopiva tilaisuus siihen tulee ja tässä välillä tehään tavallista jälkeä. Tänään käytiin Vennissä molempien poikien kans jäljestämässä. En muistanu laskea askelia mutta arvioisin että molempien jälkien pituus oli noin 40 m. Maasto oli vähän hankalaa mulle: korkeaa varvikkoa ja epätasaista maata (vanhoja mettäkoneen jälkiä meni joka puolella) joten en kunnolla nähny että kuinka tarkasti niitä froliceja maasta syötiin. Särö käy ihan kierroksilla eikä ollenkaan malta keskittyä, se haluais vaan kaahata menemään ja sille oliski varmaan aika hyvä jos vois tehä jäljen nurtsille niin että itte näkis kaikki makupalat ja vois tosissaan jarruttaa sitä niille. Runtu teki tuonki hyvin, se meni sen verran rauhallisesti ja varmasti eteenpäin että oletan että se ei kovin montaa askelta kyllä ohittanu. Sille nyt siis pitäis saada pitempiä jälkiä, pitää vaan alkaa vähentämään namien määrää ku en kyllä kovin pitkälle jäljelle pysty niitä kyykkimään..
RKK järkkää yhessä muiden paikallisten seurojen kans mejä-treenit parin viikon päästä, yritän päästä siihen mukaan jos vain aikataulut sopii. Jänskää :)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jälki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jälki. Näytä kaikki tekstit
tiistai 21. toukokuuta 2013
sunnuntai 12. toukokuuta 2013
Täällä taas!
Aikalisä pidetty ja täällä ollaan taas :) Luin tuossa aluksi viimeisimmän blogikirjotuksen ja kylläpä siitä tuntuuki olevan pitkä aika! Silloin pohdin innoissani että onko seuraavaan maanantaihin pitkä aika. Niissä seuraavissa treeneissä käytiin ja niiden sisällöstä en ihan mahottomasti muista paitsi että kepit oli vaikeat. Siinähän ei sinänsä ole mitään uutta, tiesin kyllä että ne on vaikeat ku ei niitä olla viime aikoina juuri harjoteltu mutta se korostu siellä aika paljon ku kaikki muut handlasi ne oikeasti jo aika hyvin, me oltiin ainoat joilla tökki :D Mutta ei se mitään, muuten se rata meni ihan mukavasti, keinu yllätti positiivisesti. Niiden treenien jälkeen jäätiinki sitte aika pitkälle treenitauolle koska mulla oli aika kovasti silloin alkuraskauden pahoinvointia. Nyt näyttäis siltä että olo alkais olla kutakuinki hyvä joten täytynee alkaa elvyttämään harrastusrintamaa :)
Sitä hommaa aloteltiin jo viime perjantaina ku pidettiin yhteistreenit meän poikien ja Marjon Vimpan kanssa. Ohjelmassa oli näyttelytreeniä ja pientä tottistelua ja sitte tehtiin ekat jäljet kaikille.
Tässä muutama Marjon ottama kuva treeneistä meän koirien osalta ja lopussa vielä Vimpanki poseerausta :)
 |
| Särön sivulletuloharjoitus |
 |
| Runtun esiintymistä |
 |
| Yhteinen meditointihetki? |
 |
| Runtun pujottelunäyte |
 |
| Vimpa on jo aika pätevä |
Loppuun vielä muutama Jennin ottama kuva ihan muista yhteyksistä
 |
| Mortilla on oma kolo |
 |
| Runtu |
 |
| Särö |
Jäljestämishommista ei otettu kuvia ku ne on aina samannäkösiä :) Jäljet oli helpot, ainoastaan noin 20 askelta ja vanhenivat noin 20 min. Ens kerralla saapii laittaa askelia reippaasti enemmän ku kyllä se homma koirilla tuntu olevan muistissa (vaikkei viime kesänä tehtykään ku ehkä 5 jälkeä). Ens lauantaina tutustutaan uuteen lajiin, nimittäin MEJÄän. Koitan raportoida sen jälkeen miten meni. Runtu siis osallistuu tuohon koulutuspäivään.
lauantai 25. elokuuta 2012
Jälkiä pitkästä aikaa
Sirman tokokokeen jälkeen tulin kotia ja pakkasin koirat autoon ja ajeltiin lentokentän lähellä olevaan mettään. Tein molemmille pojille jäljet, joissa oli välillä ja lopussa yksi keppi (ruokapurkin päällä). Lähdöstä 20 askelta ja eka keppi ja ruokapurkki, purkin jälkeen 40 askelta ja toinen keppi ja ruokapurkki. Lämpötila n. 20 astetta, tosi aurinkoista. Metsä tosi "varpuista" (paljon mustikoita). Jälki ehti vanhentua noin puoli tuntia.
Ensin Runtu. Lähtee hommaan tosissaan ja etenee selkeästi oikeaan suuntaan, ei syö froliceja matkalla kuin satunnaisesti (on silti joka askeleella, tosin varvikkoa kyllä riittää vähän liikaaki). Kerran pysähtyy pyörimään ku ilmeisesti eksyy jäljeltä, jatkaa kuitenki hienosti matkaa. Ensimmäisen kepin (=purkin) jälkeen jatkaa itsenäisesti matkaa, myös toinen keppi (=purkki) löytyy kivasti.
Sitten Särö. Haistelee tarkoin alotuskohan ja jatkaa sitte reippaasti matkaa jäljen suuntasesti. Ei myöskään syö kuin ehkä joka 5. frolicin. Muutaman metrin jälkeen jälki ilmeisesti katoaa ja jää tuijottelemaan minua. En kattele kohti ja oottelen, hetken kuluttua alkaa ettimään ja löytää jäljelle. Jatketaan ensimmäiselle kepille (=purkille) jonka jälkeen pitää kertoa että jälki jatkuu. Jatkaa hyvin kunnes taas tulee tenkkapoo ja jää tuijottamaan. En edelleenkään ota sen kummemmin kontaktia ja hetken kuluttua ettii itte oikean suunnan ja löydetään toinenki keppi (=taas se purkki).
Molemmat vetää ihan kunnolla jäljellä ollessaan ja tarkotuksella laitanki vähän vastaan, mutta pitäiskö niitä hidastaa ja vaatia että kaikki namit jäljeltä syödään? Kuinka vakavaa on että suurin osa niistä jää sinne mettään ku koira kuitenki kulkee oikeaa reittiä? Pitäiskö vaan suosiolla laittaa nami vaikka joka kolmannelle askeleelle?
Enivei, ihan mukavaa oli pitkästä aikaa käydä vähän jälkeilemässä. Harmi että maasto oli vähän outoa joten en tienny kuinka pitkää jälkeä sinne voi tehä ennen ku polku tulee vastaan. Molempien jäljissä tuli "pari muuttujaa" ku ekan kepin jälkeen huomasin etten voi jatkaa matkaa suoraan koska eessä on iso kuoppa, joten molemmille tuli loiva mutka ekan kepin jälkeen. Menivät silti sen ihan hyvin. Myös sää oli turhan lämmin, oli vähän puhti pois itte kelläki :D Toivottavasti ei tartte oottaa paria viikkoa ennen seuraavaa jälkikertaa :)
Ensin Runtu. Lähtee hommaan tosissaan ja etenee selkeästi oikeaan suuntaan, ei syö froliceja matkalla kuin satunnaisesti (on silti joka askeleella, tosin varvikkoa kyllä riittää vähän liikaaki). Kerran pysähtyy pyörimään ku ilmeisesti eksyy jäljeltä, jatkaa kuitenki hienosti matkaa. Ensimmäisen kepin (=purkin) jälkeen jatkaa itsenäisesti matkaa, myös toinen keppi (=purkki) löytyy kivasti.
Sitten Särö. Haistelee tarkoin alotuskohan ja jatkaa sitte reippaasti matkaa jäljen suuntasesti. Ei myöskään syö kuin ehkä joka 5. frolicin. Muutaman metrin jälkeen jälki ilmeisesti katoaa ja jää tuijottelemaan minua. En kattele kohti ja oottelen, hetken kuluttua alkaa ettimään ja löytää jäljelle. Jatketaan ensimmäiselle kepille (=purkille) jonka jälkeen pitää kertoa että jälki jatkuu. Jatkaa hyvin kunnes taas tulee tenkkapoo ja jää tuijottamaan. En edelleenkään ota sen kummemmin kontaktia ja hetken kuluttua ettii itte oikean suunnan ja löydetään toinenki keppi (=taas se purkki).
Molemmat vetää ihan kunnolla jäljellä ollessaan ja tarkotuksella laitanki vähän vastaan, mutta pitäiskö niitä hidastaa ja vaatia että kaikki namit jäljeltä syödään? Kuinka vakavaa on että suurin osa niistä jää sinne mettään ku koira kuitenki kulkee oikeaa reittiä? Pitäiskö vaan suosiolla laittaa nami vaikka joka kolmannelle askeleelle?
Enivei, ihan mukavaa oli pitkästä aikaa käydä vähän jälkeilemässä. Harmi että maasto oli vähän outoa joten en tienny kuinka pitkää jälkeä sinne voi tehä ennen ku polku tulee vastaan. Molempien jäljissä tuli "pari muuttujaa" ku ekan kepin jälkeen huomasin etten voi jatkaa matkaa suoraan koska eessä on iso kuoppa, joten molemmille tuli loiva mutka ekan kepin jälkeen. Menivät silti sen ihan hyvin. Myös sää oli turhan lämmin, oli vähän puhti pois itte kelläki :D Toivottavasti ei tartte oottaa paria viikkoa ennen seuraavaa jälkikertaa :)
lauantai 11. elokuuta 2012
Pikkuhiljaa paluu arkeen
Edellisessä tekstissä jännäsin että pitääkö Runtun lähteä kosioreissulle ennen hampaan poistoa, mutta näin ei käynyt. Kosiohommat jäi tältä kerralta väliin, katotaan sitten keväällä uusiksi. Molemmilta koirilta poistettiin rikkinäiset hampaat ja Säröltä kuvattiin lisäksi selkäranka, ihan varmuudeksi ettei siellä vain ole vikaa missään. Se kun välissä vaikuttaa ehkä vähän varovan takapäätään ja aika monesti myös peitsaa. Reilu vuosi sitten käytiin pari kertaa hierojalla mutta hän ei löytänyt mitään vikaa varsinaisesti mistään, myöskään kuvassa ei siis mitään näkyny. Hyvä niin, pitää seurailla tilannetta. Hammashommista on kuvia kamerassa mutta en nyt tähän hätään niitä ehdi tähän vielä saaha.
Torstaina Säröllä oli kokeilutreenit toisessa agiryhmässä Ojangossa ja onneksemme saatiin siitä treenipaikka. Kouluttaja tuntuu olevan erittäin pätevä ja lisäksi treenipäivä vaihtui sunnuntaista torstaihin mikä on erittäin mieluisa juttu :) Samassa ryhmässä treenaa toinenkin lpk, Iresa Wimpa.
Runtu treenaili myös pitkästä aikaa eilen Tuusulassa. Tällä kertaa panostin motivaatioon ja herra saikin olla pari päivää hyvin pienellä ruoka-annoksella. Treeneissä nameina olikin sitten keitettyä maksaa ja kissanruokaa. Myös tässä ryhmässä oli kouluttaja vaihtunut ja vaikuttaisi siltä että muutos on ehottomasti ollu positiivinen. Meillä kävi myös hyvä tuuri koska treenien ohjelmassa ei ollu ollenkaan kontakteja vaan vain hyppyjä ja putki. Runtulle otettiin aina sarjan loppuun palkkana kissanruokaa, jonka kouluttaja vasta h-hetkellä laittoi näkyviin. Tällä saatiin vauhtia suoritukseen ja uskon että myös muut esteet alkaa olemaan sen mielestä jo ihan kivoja. Ainaki putkeen syöksymisen vauhti triplaantu tällä menetelmällä. Lisäksi otettiin eteenmenoharjotuksia samalla loppupalkalla, toimii :) Hyvä mieli jäi näistä treeneistä varmasti molemmille :) Odotteluaikana myös leikittiin vähän "majavannahkalla" ja kyllä se siihenki hommaan lähti matkaan. Ei leikki vielä palkkana käy, mutta se on jo edistystä että se lähtee matkaan siihen. Näillä eväillä siis taas eteenpäin.
Tämän aamun tylsä juttu oli että Runtu oli yöllä pissannu sisälle ja aamulenkityksellä huomattiin että se pissaa verta. Eläinlääkäriaika on nyt iltapäivällä, pitää yrittää saalistaa pissanäyte ennen sitä. Vaikuttais pissatulehukselta, saa nähä onko näin. Harmitus, varsinki ku tänään oli tarkoitus jälkitreenailla Katin kanssa, mutta se jouduttiin nyt jättämään väliin.
Loppuun vielä lisäyksenä, että Toni askarteli meille veräjän Passattiin, joten nyt voi huoletta jättää koirat autoon treeneissä kun peräkontin oven saa jättää auki ja kun autosta jättää ikkunoita raolleen niin ilman pitäis kiertää aika mukavasti. Veräjän saa myös lukkoon, joten ei tartte pelätä että kukaan varastais poikia. Jee :) Veräjästä myös kuvia myöhemmin.
Torstaina Säröllä oli kokeilutreenit toisessa agiryhmässä Ojangossa ja onneksemme saatiin siitä treenipaikka. Kouluttaja tuntuu olevan erittäin pätevä ja lisäksi treenipäivä vaihtui sunnuntaista torstaihin mikä on erittäin mieluisa juttu :) Samassa ryhmässä treenaa toinenkin lpk, Iresa Wimpa.
Runtu treenaili myös pitkästä aikaa eilen Tuusulassa. Tällä kertaa panostin motivaatioon ja herra saikin olla pari päivää hyvin pienellä ruoka-annoksella. Treeneissä nameina olikin sitten keitettyä maksaa ja kissanruokaa. Myös tässä ryhmässä oli kouluttaja vaihtunut ja vaikuttaisi siltä että muutos on ehottomasti ollu positiivinen. Meillä kävi myös hyvä tuuri koska treenien ohjelmassa ei ollu ollenkaan kontakteja vaan vain hyppyjä ja putki. Runtulle otettiin aina sarjan loppuun palkkana kissanruokaa, jonka kouluttaja vasta h-hetkellä laittoi näkyviin. Tällä saatiin vauhtia suoritukseen ja uskon että myös muut esteet alkaa olemaan sen mielestä jo ihan kivoja. Ainaki putkeen syöksymisen vauhti triplaantu tällä menetelmällä. Lisäksi otettiin eteenmenoharjotuksia samalla loppupalkalla, toimii :) Hyvä mieli jäi näistä treeneistä varmasti molemmille :) Odotteluaikana myös leikittiin vähän "majavannahkalla" ja kyllä se siihenki hommaan lähti matkaan. Ei leikki vielä palkkana käy, mutta se on jo edistystä että se lähtee matkaan siihen. Näillä eväillä siis taas eteenpäin.
Tämän aamun tylsä juttu oli että Runtu oli yöllä pissannu sisälle ja aamulenkityksellä huomattiin että se pissaa verta. Eläinlääkäriaika on nyt iltapäivällä, pitää yrittää saalistaa pissanäyte ennen sitä. Vaikuttais pissatulehukselta, saa nähä onko näin. Harmitus, varsinki ku tänään oli tarkoitus jälkitreenailla Katin kanssa, mutta se jouduttiin nyt jättämään väliin.
Loppuun vielä lisäyksenä, että Toni askarteli meille veräjän Passattiin, joten nyt voi huoletta jättää koirat autoon treeneissä kun peräkontin oven saa jättää auki ja kun autosta jättää ikkunoita raolleen niin ilman pitäis kiertää aika mukavasti. Veräjän saa myös lukkoon, joten ei tartte pelätä että kukaan varastais poikia. Jee :) Veräjästä myös kuvia myöhemmin.
tiistai 24. heinäkuuta 2012
sunnuntai 22. heinäkuuta 2012
Tiivistelmä
Eipä ole viime aikoina ehtiny kauheasti päivittelemään. Tässäpä siis tiivistelmää edellisistä viikoista.
Särön kans käytiin 2.7. Purinalla kahen startin verran keräämässä kokemusta. Oli mukavaa käydä vieraalla kentällä ja oli Särölleki ihan jännää tehä erinnäkösiä esteitä. Kisajärjestelyt oli vähän hämmentävät ensikertalaiselle ku jokaisella radalla oli ensin viralliset kisat ja sen jälkeen epäviralliset startit. Kisojen välissä oli kolme tuntia odotteluaikaa ja mie jo melkein laiskuuksissani ajattelin että lähetään kotia ja jätetään se toinen startti välistä mutta onneksi Toni oli sitä mieltä ettei nyt lähetä mihinkään. Se siis lähti mulle kameramieheksi ja tsemppaajaksi ku Kati ei päässy. Samana päivänä saatiin minun synttärikameraki postista, koekäytettiin siis myös se. Odotteluaikana rämplittiin kameran asetuksia niin paljon että yllättäen patterit ei ihan riittäneetkään loppuun asti ja Särön toisen radan viimeisin este jää näkymättä. Oleellisimmat osat kuitenki näkyy, joten ei se haittaa. Radoissa ei sinänsä ollu mitään ihmeellistä. Hylätyt saatiin molemmista. Kisoja edeltävänä päivänä tajusin tosiaan että koska se on virallinen rata, niin siellähän on sitten kepit, keinu ja rengas, joita ei normi mölliradoilla ole. Kepit meni aika hyvin, molemmilla radoilla tuli virhe samassa kohtaa. Renkaan Särö meni molemmilla radoilla kehikon välistä (ekalla radalla korjasin sen, toisella en enää jaksanu). Keinu oli katastrofi molemmilla kerroilla. Onnistuin myös unohtamaan molemmat radat :D Eka rata meni oikeastaan ihan täysin penkin alle ku jännitin niin kauheasti enkä siksi vaatinu Säröltä kontakteilta yhtään mitään ja se kyllä näkyy. Kaikin puolin kauheata säheltämistä. Toisella radalla tsemppasin vähän mutta koska keinu oli heti toinen este ja se meni täysin lentokeinuksi (vaikka en tosin kauhean paljon muuta oottanukaan) niin heti oli mulla rytmi sekasin. Putkelta oli pakko ottaa kauhea kiihdytys että ehin ottaa Särön hallintaan keppien oikealta puolelta ja koska keskityin kiihdytykseen niin paljon niin unohdin ohjata koiran kunnolla putkeen ja sehän juoksi ohi. Muutenki koko rata meni aika töksähdellen, pari estettä oikein ja kielto, pari estettä oikein ja kielto. Mutta toisella radalla oli jo mahollisuuksia parempaan. Positiivista oli myös että Särö otti kolmen tunnin tauon erittäin lunkisti autossa, pötkötteli siellä aivan rentona :) Tässä ensimmäinen rata ja tässä toinen rata.
Keskiviikkona 11.7. käytin Runtun ja Pietan poikaa Rokua mätsärissä Hyvinkäällä, tarkoituksena harjotella kehäkäyttäytymistä. Sininen nauha saatiin odotetusti, mutta käytös yllätti silti minut totaalisesti. Aluksi tuntu että nuoren pojan pää on niin sekasin kaikista muista koirista että ei siinä ehi keskittyä nameihin, juoksemiseen saati seisomiseen. Mutta ku oltiin hetki ooteltu ja rauhotuttu niin kyllähän sieltä oikein mukava poropoika paljastu :) Minun ei kestäny vielä juosta ollenkaan ku silloin meno meni hyppimiseksi, mutta ku kävelin vain reippaasti niin se ravasi nätisti vierellä. Vielä ku se hiffais seisomisen jalon taidon niin kyllä sen kans voi helposti lähteä oikeaanki näyttelyyn. Mukava nuori mies :) Menomatkalla mätsäriin kävin näppäämässä Marjon ostaman näyttelyhäkin Tuusulasta.
Viime viikonloppuna oli ohjelmassa Lappalaiskoirien kesäleiri Kouvolassa. Sisko Marjo tuli koiransa Vimpan kans perjantai-iltana junalla meille. Sunnuntaina ajeltiin sitte iltapäivällä Kouvolaan. Ei ehitty alotuskahveille ja ekalle luennolle (koiran koulutus) mutta toista luentoa (koiran hieronta) päästiin kuuntelemaan. Jälkeenpäin kävi ilmi että olis kannattanu ehtiä kahveille koska siellä kerrottiin ohjelman muutoksista. Me oltais ehdottomasti haluttu kiihdytyskisoihin joiden piti olla tiistai-iltana, mutta agilitykouluttajan vaihtumisen vuoksi ne oli siirretty sunnuntai-illalle ja ne meni sitte meiltä ohi. Tästä syystä lyhennettiin leiriä vuorokaudella ja lähettiinki pohjosta kohti jo tiistaina päivällä. Maanantaina käytiin Marjon, Vimpan ja Runtun kans harjottelemassa jälkihommia ja niistähän me kyllä innostuttiin! Varsinki ku kouluttaja oli tosi mukava :) Illalla meän piti mennä vielä agilityhommiin, Marjo ja Vimpa ja mie ja Runtu alkeiskurssille ja sitte illala vielä mie ja Särö jatkoryhmään mutta koska jälkihommat veny niin pitkään niin me ei ehitty alkeisryhmiin. Sitte ku lähin Särön kans jatkoryhmään niin kävi ilmi että illan ryhmät oli sateen vuoksi peruttu. Käytiin siis keskenämme treenamassa muutamia esteitä. Kontaktit meni sen mittapuulla jo tosi hyvin, hienosti se jo muisti että sinne on tarkotus pysähtyä. Siellä oli myös kaks hepposta rengasta ja ne se hyppäsi kivasti molemmat. Keppejä tehtiin molemmilta puolilta ja ekalla kerralla se teki myös vasemmalta ohjattuna kepit oikein, lisäksi pystyin pienentämään ohjausapua ja se silti teki ne. Jee, tauko oli selvästi tehny hyvää :D Keinua ei nyt sitte alettu ees kokeilemaan ku siihen pitäis olla superpalkat ja niitä ei nyt ollu mukana. Tiistaina käytiin Marjon ja Vimpan ja Särön kans hakuryhmässä. Särö oli autuaasti jo unohtanu kaiken mitä ollaan joskus treenattu sen kanssa ja aika yllättävää oli myös että sille oli tullu uudestaan jännäys maalimiesten kans. Tarkotus oli ottaa kolme maalimiestä näkölähdöllä. Ensimmäiset kaksi lähti yhtäaikaa viuhkana (toinen keskilinjan oikealle ja toinen vasemmalle puolelle). Ensimmäisenä haettiin vasemmalle lähtenyt ja se meni ihan hyvin. Toisena haettiin oikealle lähtenyt ja sepä oliki jo liian jännä. Aluksi Särö ei tajunnu irrota sinne asti, sitte maalimies kävi näyttäytymässä ja Särö lähti hakemaan sitä, mutta puolessa välissä tuli epävarmuus ja lopulta se jäi haukkumaan mörköhaukkua. Käytiin sitte yhessä hakemassa maalimies sieltä ja sen jälkeen kolmas maalimies muutettiin makkararingiksi. Seki oli Särölle aika jännä paikka, mutta hyvin selvittiin :) Hakutreenien jälkeen saatiinki idea lähteä aikasemmin pois ku oltiin keretty kaikki treeniryhmät käydä mitä haluttiin ja ku se kiihdytyskisaki oli jo menny, joten pakattiin kimpsut ja kampsut ja koirat autoon ja ajeltiin Ouluun.
Oulussa tehtiin kaikille koirille kahdet jäljet. Runtun ekalla jäljellä tein emämokan ku en tarkistanu suuntaa ennen jäljelle lähetystä. Koira lähti ensimmäiseltä askeleelta puoli metriä viistosti vasemmalle ja olin ihan varma että sieltähän se jälki menee. Runtu eteni vielä pari askelta ja lähti sitte selvästi vetämään vasemmalle. Mie tietenki "tiesin" ettei jälki sinne mene enkä seurannu sitä sinne sen enempää, en myöskään antanu paria metriä enemmän löysää vaan jäin oottamaan että kyllä se kohta palaa oikealle jäljelle. Samalla yritin tähystellä että missäs se loppumerkki olikaan (jäljen pituus 50 askelta) enkä sitä löytäny sieltä suunnasta missä sen minun mielestä piti olla. Runtun kertomassa suunnassa oli merkki mutta olin vakuuttunu että sehän on Vimpan jäljen loppumerkki, se kun oli siinä reilun kymmenen metrin päässä. Runtu kävi tasasin väliajoin kiskomassa omaan suuntaansa mutta mie en uskonu ennen ku pyysin Marjoa käymään kauempana kattomassa että olisko se sen loppumerkki vielä enemmän sinne oikealle. Ja olihan se. Eli siis Runtu oli koko ajan kiskonu minua oikealle jäljelle ja mie en uskonu sitä ku luulin tietäväni paremmin. Mikä opetus! Heti ku se seuraavan kerran yritti jäljelle niin päästin sen ja sehän jäljesti näppärästi suoraan purkille. Taitava poika, tollo ohjaaja :D Muut jäljet meni ilman suurempaa draamaa. Särö vouhottaa paljon enemmän ja haluais edetä paljon nopeammin, Runtu tekee rauhallisesti ja määrätietosesti. Ehkä jopa vähän totisesti, se ei tunnu olevan niin kauhean kiinnostunu nameista jäljellä eikä loppupalkan purkin sisällöstä (froliceja) vaan ne vaikuttais enemmän jopa häirittevän sitä ja sen tärkeää työntekoa. Höppänä :)
Torstaina ajeltiin Raanujärvelle ja sain sieltä kivan soiton Katilta. Sirma (Runtun morsian) oli alottanu juoksun, harmillisesti juuri pari päivää "myöhässä" ku oltiin just keretty siirtyä pohjois-Suomeen.. Nyt tarttis löytää sulhaselle kyyti Sipooseen, vapaaehtoset saa ilmoittautua :)
Tällä lomalla oli tarkotus käyttää Särö Salmisen Pekalla eläinlääkärissä ja poistattaa siltä pari pientä rikki mennyttä pientä etuhammasta. Torstai-iltana huomattiin että Runtu oli rikkonu yhen pienen etuhampaan ja tosi tylysti, joten seki on pakko poistaa. Ens viikon torstaina siis eläinlääkäriaika niiden kans, toivottavasti Runtun ei tartte ennen sitä lähteä kosioreissulle.
Kouvolassa kesäleirillä sato vettä jokaisena päivänä joten sieltä ei valitettavasti ole yhtään kuvaa :( Mutta Oulun jälkiharkoista on ja pitää ottaa poikien hampaistaki kuvat ennen eläinlääkäriaikaa. Kamera ei harmillisesti ole nyt juuri täällä anoppilassa matkassa, mutta siirtelen varmaan huomenillalla kuvat tänne.
Särön kans käytiin 2.7. Purinalla kahen startin verran keräämässä kokemusta. Oli mukavaa käydä vieraalla kentällä ja oli Särölleki ihan jännää tehä erinnäkösiä esteitä. Kisajärjestelyt oli vähän hämmentävät ensikertalaiselle ku jokaisella radalla oli ensin viralliset kisat ja sen jälkeen epäviralliset startit. Kisojen välissä oli kolme tuntia odotteluaikaa ja mie jo melkein laiskuuksissani ajattelin että lähetään kotia ja jätetään se toinen startti välistä mutta onneksi Toni oli sitä mieltä ettei nyt lähetä mihinkään. Se siis lähti mulle kameramieheksi ja tsemppaajaksi ku Kati ei päässy. Samana päivänä saatiin minun synttärikameraki postista, koekäytettiin siis myös se. Odotteluaikana rämplittiin kameran asetuksia niin paljon että yllättäen patterit ei ihan riittäneetkään loppuun asti ja Särön toisen radan viimeisin este jää näkymättä. Oleellisimmat osat kuitenki näkyy, joten ei se haittaa. Radoissa ei sinänsä ollu mitään ihmeellistä. Hylätyt saatiin molemmista. Kisoja edeltävänä päivänä tajusin tosiaan että koska se on virallinen rata, niin siellähän on sitten kepit, keinu ja rengas, joita ei normi mölliradoilla ole. Kepit meni aika hyvin, molemmilla radoilla tuli virhe samassa kohtaa. Renkaan Särö meni molemmilla radoilla kehikon välistä (ekalla radalla korjasin sen, toisella en enää jaksanu). Keinu oli katastrofi molemmilla kerroilla. Onnistuin myös unohtamaan molemmat radat :D Eka rata meni oikeastaan ihan täysin penkin alle ku jännitin niin kauheasti enkä siksi vaatinu Säröltä kontakteilta yhtään mitään ja se kyllä näkyy. Kaikin puolin kauheata säheltämistä. Toisella radalla tsemppasin vähän mutta koska keinu oli heti toinen este ja se meni täysin lentokeinuksi (vaikka en tosin kauhean paljon muuta oottanukaan) niin heti oli mulla rytmi sekasin. Putkelta oli pakko ottaa kauhea kiihdytys että ehin ottaa Särön hallintaan keppien oikealta puolelta ja koska keskityin kiihdytykseen niin paljon niin unohdin ohjata koiran kunnolla putkeen ja sehän juoksi ohi. Muutenki koko rata meni aika töksähdellen, pari estettä oikein ja kielto, pari estettä oikein ja kielto. Mutta toisella radalla oli jo mahollisuuksia parempaan. Positiivista oli myös että Särö otti kolmen tunnin tauon erittäin lunkisti autossa, pötkötteli siellä aivan rentona :) Tässä ensimmäinen rata ja tässä toinen rata.
Keskiviikkona 11.7. käytin Runtun ja Pietan poikaa Rokua mätsärissä Hyvinkäällä, tarkoituksena harjotella kehäkäyttäytymistä. Sininen nauha saatiin odotetusti, mutta käytös yllätti silti minut totaalisesti. Aluksi tuntu että nuoren pojan pää on niin sekasin kaikista muista koirista että ei siinä ehi keskittyä nameihin, juoksemiseen saati seisomiseen. Mutta ku oltiin hetki ooteltu ja rauhotuttu niin kyllähän sieltä oikein mukava poropoika paljastu :) Minun ei kestäny vielä juosta ollenkaan ku silloin meno meni hyppimiseksi, mutta ku kävelin vain reippaasti niin se ravasi nätisti vierellä. Vielä ku se hiffais seisomisen jalon taidon niin kyllä sen kans voi helposti lähteä oikeaanki näyttelyyn. Mukava nuori mies :) Menomatkalla mätsäriin kävin näppäämässä Marjon ostaman näyttelyhäkin Tuusulasta.
Viime viikonloppuna oli ohjelmassa Lappalaiskoirien kesäleiri Kouvolassa. Sisko Marjo tuli koiransa Vimpan kans perjantai-iltana junalla meille. Sunnuntaina ajeltiin sitte iltapäivällä Kouvolaan. Ei ehitty alotuskahveille ja ekalle luennolle (koiran koulutus) mutta toista luentoa (koiran hieronta) päästiin kuuntelemaan. Jälkeenpäin kävi ilmi että olis kannattanu ehtiä kahveille koska siellä kerrottiin ohjelman muutoksista. Me oltais ehdottomasti haluttu kiihdytyskisoihin joiden piti olla tiistai-iltana, mutta agilitykouluttajan vaihtumisen vuoksi ne oli siirretty sunnuntai-illalle ja ne meni sitte meiltä ohi. Tästä syystä lyhennettiin leiriä vuorokaudella ja lähettiinki pohjosta kohti jo tiistaina päivällä. Maanantaina käytiin Marjon, Vimpan ja Runtun kans harjottelemassa jälkihommia ja niistähän me kyllä innostuttiin! Varsinki ku kouluttaja oli tosi mukava :) Illalla meän piti mennä vielä agilityhommiin, Marjo ja Vimpa ja mie ja Runtu alkeiskurssille ja sitte illala vielä mie ja Särö jatkoryhmään mutta koska jälkihommat veny niin pitkään niin me ei ehitty alkeisryhmiin. Sitte ku lähin Särön kans jatkoryhmään niin kävi ilmi että illan ryhmät oli sateen vuoksi peruttu. Käytiin siis keskenämme treenamassa muutamia esteitä. Kontaktit meni sen mittapuulla jo tosi hyvin, hienosti se jo muisti että sinne on tarkotus pysähtyä. Siellä oli myös kaks hepposta rengasta ja ne se hyppäsi kivasti molemmat. Keppejä tehtiin molemmilta puolilta ja ekalla kerralla se teki myös vasemmalta ohjattuna kepit oikein, lisäksi pystyin pienentämään ohjausapua ja se silti teki ne. Jee, tauko oli selvästi tehny hyvää :D Keinua ei nyt sitte alettu ees kokeilemaan ku siihen pitäis olla superpalkat ja niitä ei nyt ollu mukana. Tiistaina käytiin Marjon ja Vimpan ja Särön kans hakuryhmässä. Särö oli autuaasti jo unohtanu kaiken mitä ollaan joskus treenattu sen kanssa ja aika yllättävää oli myös että sille oli tullu uudestaan jännäys maalimiesten kans. Tarkotus oli ottaa kolme maalimiestä näkölähdöllä. Ensimmäiset kaksi lähti yhtäaikaa viuhkana (toinen keskilinjan oikealle ja toinen vasemmalle puolelle). Ensimmäisenä haettiin vasemmalle lähtenyt ja se meni ihan hyvin. Toisena haettiin oikealle lähtenyt ja sepä oliki jo liian jännä. Aluksi Särö ei tajunnu irrota sinne asti, sitte maalimies kävi näyttäytymässä ja Särö lähti hakemaan sitä, mutta puolessa välissä tuli epävarmuus ja lopulta se jäi haukkumaan mörköhaukkua. Käytiin sitte yhessä hakemassa maalimies sieltä ja sen jälkeen kolmas maalimies muutettiin makkararingiksi. Seki oli Särölle aika jännä paikka, mutta hyvin selvittiin :) Hakutreenien jälkeen saatiinki idea lähteä aikasemmin pois ku oltiin keretty kaikki treeniryhmät käydä mitä haluttiin ja ku se kiihdytyskisaki oli jo menny, joten pakattiin kimpsut ja kampsut ja koirat autoon ja ajeltiin Ouluun.
Oulussa tehtiin kaikille koirille kahdet jäljet. Runtun ekalla jäljellä tein emämokan ku en tarkistanu suuntaa ennen jäljelle lähetystä. Koira lähti ensimmäiseltä askeleelta puoli metriä viistosti vasemmalle ja olin ihan varma että sieltähän se jälki menee. Runtu eteni vielä pari askelta ja lähti sitte selvästi vetämään vasemmalle. Mie tietenki "tiesin" ettei jälki sinne mene enkä seurannu sitä sinne sen enempää, en myöskään antanu paria metriä enemmän löysää vaan jäin oottamaan että kyllä se kohta palaa oikealle jäljelle. Samalla yritin tähystellä että missäs se loppumerkki olikaan (jäljen pituus 50 askelta) enkä sitä löytäny sieltä suunnasta missä sen minun mielestä piti olla. Runtun kertomassa suunnassa oli merkki mutta olin vakuuttunu että sehän on Vimpan jäljen loppumerkki, se kun oli siinä reilun kymmenen metrin päässä. Runtu kävi tasasin väliajoin kiskomassa omaan suuntaansa mutta mie en uskonu ennen ku pyysin Marjoa käymään kauempana kattomassa että olisko se sen loppumerkki vielä enemmän sinne oikealle. Ja olihan se. Eli siis Runtu oli koko ajan kiskonu minua oikealle jäljelle ja mie en uskonu sitä ku luulin tietäväni paremmin. Mikä opetus! Heti ku se seuraavan kerran yritti jäljelle niin päästin sen ja sehän jäljesti näppärästi suoraan purkille. Taitava poika, tollo ohjaaja :D Muut jäljet meni ilman suurempaa draamaa. Särö vouhottaa paljon enemmän ja haluais edetä paljon nopeammin, Runtu tekee rauhallisesti ja määrätietosesti. Ehkä jopa vähän totisesti, se ei tunnu olevan niin kauhean kiinnostunu nameista jäljellä eikä loppupalkan purkin sisällöstä (froliceja) vaan ne vaikuttais enemmän jopa häirittevän sitä ja sen tärkeää työntekoa. Höppänä :)
Torstaina ajeltiin Raanujärvelle ja sain sieltä kivan soiton Katilta. Sirma (Runtun morsian) oli alottanu juoksun, harmillisesti juuri pari päivää "myöhässä" ku oltiin just keretty siirtyä pohjois-Suomeen.. Nyt tarttis löytää sulhaselle kyyti Sipooseen, vapaaehtoset saa ilmoittautua :)
Tällä lomalla oli tarkotus käyttää Särö Salmisen Pekalla eläinlääkärissä ja poistattaa siltä pari pientä rikki mennyttä pientä etuhammasta. Torstai-iltana huomattiin että Runtu oli rikkonu yhen pienen etuhampaan ja tosi tylysti, joten seki on pakko poistaa. Ens viikon torstaina siis eläinlääkäriaika niiden kans, toivottavasti Runtun ei tartte ennen sitä lähteä kosioreissulle.
Kouvolassa kesäleirillä sato vettä jokaisena päivänä joten sieltä ei valitettavasti ole yhtään kuvaa :( Mutta Oulun jälkiharkoista on ja pitää ottaa poikien hampaistaki kuvat ennen eläinlääkäriaikaa. Kamera ei harmillisesti ole nyt juuri täällä anoppilassa matkassa, mutta siirtelen varmaan huomenillalla kuvat tänne.
perjantai 11. toukokuuta 2012
Radan pätkää
Tänään aksareeneissä aluksi harjoteltiin oikeankokosta A-estettä ja puomia ja lisäksi rengasta. Kaikki meni oikein mukavasti, kyllä sillä ittelläki on kontakteilla ideaa siihen oikeaan pysähtymisasentoon. Näiden hinkkaamisen jälkeen tehtiin pientä radanpätkää jossa harjoteltiin myös vähän ohjaamista. Itte sai kattoa että miten haluais ohjata koiran ja pari persjättöä ja takaaleikkausta tein normaalien suorien ohjausten lisäksi. Koira ei niistä tuntunu hämmästyvän, hyvä niin. Keinu oli vauvaversio, mutta koska luotin siinä liikaa siihen että se tekee sen melkein itsenäisesti enkä varmistellu ja auttanu niin paljon ku ennen niin se hämmästyki sitä keinun liikettä (luuli sitä ehkä puomiksi?) ja hyppäsi kesken kaiken pois. Uus yritys ja nou problem, vähän aikasempaa enemmän se ehkä niiasi laskuvaiheessa. Ja yhen kerran se käänty kesken putken takasinpäin (en ehkä vahvistanu tarpeeksi että se teki oikein). Muuten jäi kyllä tosi hyvä mieli sen etenemisestä. Se mukavasti kuuntelee ja hakee ittekki niitä esteitä :)
Eilen tein molemmille ekan oikean jäljen. Eka oli vähän normaalia pienempi makkararuutu ja siitä talloin noin 8 m pitkän jäljen myötätuuleen hyvin pienellä askelväleillä laittaen namin joka askeleen jälkeen. Loppuun isompi kasa nameja (en tajunnu lähtiessä ottaa purkkeja johon laittaa loppupalkka). Jälki ehti vanheta vähän reilun tunnin aurinkoisessa säässä (nurmikko). Molemmat eteni jäljen ihan mukavasti. Aika paljon oli vielä pyörimistä ja pohtimista, mutta loppupalkka löyty kuitenki. Lisää siis näitä niin eiköhän se idea ala sieltä hahmottua :)
Eilen tein molemmille ekan oikean jäljen. Eka oli vähän normaalia pienempi makkararuutu ja siitä talloin noin 8 m pitkän jäljen myötätuuleen hyvin pienellä askelväleillä laittaen namin joka askeleen jälkeen. Loppuun isompi kasa nameja (en tajunnu lähtiessä ottaa purkkeja johon laittaa loppupalkka). Jälki ehti vanheta vähän reilun tunnin aurinkoisessa säässä (nurmikko). Molemmat eteni jäljen ihan mukavasti. Aika paljon oli vielä pyörimistä ja pohtimista, mutta loppupalkka löyty kuitenki. Lisää siis näitä niin eiköhän se idea ala sieltä hahmottua :)
torstai 10. toukokuuta 2012
Kuinka kisailu muuttu talkoiluksi
Säröllä piti olla eilen möllikisat Ojangossa, mutta tiistai-iltana oliki tullu sähköposti jossa sanottiin että meikäläiset jotka treenaa siellä ryhmässä (meän ekat treenit on sunnuntaina, Särön treenit siis) on työntekijöinä noissa kisoissa (ja kaksissa tulevissa myös). Talkoillessa totesin että olishan sitä voinu ottaa startin omanki koiran kans, mutta olis se ollu ehkä liian jännä ku ei ois voinu rauhassa keskittyä siihen suoritukseen. Ja sitäpaitsi, se oli reilun kolmen tunnin keikka, koira olis joutunu oottelemaan autossa ihan kohtuuttoman pitkään yksin ku oli vielä aurinkoinen päiväki. Ei siis startattu eilen, eikä varmaan startata tulevissakaan kisoissa joissa pitää talkoilla.
Eilen lueskelin seuran sääntöjä ryhmässä treenamisesta ja hoksasin kauhukseni että vaatimuksena on lisenssi. Kääk, eihän mulla semmosta ole! Pikagooglaus että kuinka se hankitaan ja onneksi hätä ei ollu tämän näkönen, senhän sai heti seuraavalle päivälle. Joten tästä päivästä lähtien meillä on semmonen, jännää :)
Illalla tein koirille makkararuudut (3. krt), jälki oli vanhentunu ~ 20 min. Säröllä oli ekaa kertaa heti alusta lähtien ideaa hommassa ku se ei jälki-käskyn (joka tässä vaiheessa tarkottaa vielä "vapautus tekemään jotaki") jälkeen lähteny kaahottamaan eteenpäin nenä ylhäällä, vaan alko heti haistelemaan. Toki näytin käellä vähän voimakkaammin maata, melkein siis koskin nurmikkoa, mutta oli se silti huomattavasti paremmin jyvällä ku aikasemmin. Runtu teki yhtä tarkasti töitä ku aikasemminki (nenä maassa heti käskyn jälkeen ja työskentely rauhallista vrt. Särön kaahotus). Molemmille olen siis käyttäny tuossa tilanteessa valjaita joita käytetään vain ja ainoastaan noissa hommissa, joten luulis niitten alkavan jossaki vaiheessa hoksaamaan homman nimi jo pelkistä varusteista :) Jokohan sitä uskaltais tässä vaiheessa tehä jo pienen jäljen ruudusta eteenpäin? Vois ehkä tänään kokeilla :)
Huomenna ohjelmassa Runtun treenit, kivaa :) Viikonloppuna on luonnetesti Oulunkylässä, johon pojat on lauantaille varasijalla nro 1 ja sunnuntaille varasijalla nro 2. Harmi kyllä että kummallekaan päivälle ei ole vieläkään tullu peruutuksia :( No, suunniteltiin Katin kanssa että mennään kuitenki lauantaina paikan päälle kattomaan sitä touhua ja otetaan Runtu matkaan jos käyki niin hyvä tuuri että siellä joku olis perunu ihan viime tingassa. Jos ei käy, niin onpahan varmasti ollu ihan mielenkiintonen päivä ja koiralle on tullu autossa oottamisharjottelua.
Niin joo ja pojat kävi rokotuksilla tiistaina, onneksi muistin ne :) Seuraavan kerran tarttee panikoida muistamisen kans onneksi vasta vuonna 2015 johon on piiiiiiiiitkä aika.
Eilen lueskelin seuran sääntöjä ryhmässä treenamisesta ja hoksasin kauhukseni että vaatimuksena on lisenssi. Kääk, eihän mulla semmosta ole! Pikagooglaus että kuinka se hankitaan ja onneksi hätä ei ollu tämän näkönen, senhän sai heti seuraavalle päivälle. Joten tästä päivästä lähtien meillä on semmonen, jännää :)
Illalla tein koirille makkararuudut (3. krt), jälki oli vanhentunu ~ 20 min. Säröllä oli ekaa kertaa heti alusta lähtien ideaa hommassa ku se ei jälki-käskyn (joka tässä vaiheessa tarkottaa vielä "vapautus tekemään jotaki") jälkeen lähteny kaahottamaan eteenpäin nenä ylhäällä, vaan alko heti haistelemaan. Toki näytin käellä vähän voimakkaammin maata, melkein siis koskin nurmikkoa, mutta oli se silti huomattavasti paremmin jyvällä ku aikasemmin. Runtu teki yhtä tarkasti töitä ku aikasemminki (nenä maassa heti käskyn jälkeen ja työskentely rauhallista vrt. Särön kaahotus). Molemmille olen siis käyttäny tuossa tilanteessa valjaita joita käytetään vain ja ainoastaan noissa hommissa, joten luulis niitten alkavan jossaki vaiheessa hoksaamaan homman nimi jo pelkistä varusteista :) Jokohan sitä uskaltais tässä vaiheessa tehä jo pienen jäljen ruudusta eteenpäin? Vois ehkä tänään kokeilla :)
Huomenna ohjelmassa Runtun treenit, kivaa :) Viikonloppuna on luonnetesti Oulunkylässä, johon pojat on lauantaille varasijalla nro 1 ja sunnuntaille varasijalla nro 2. Harmi kyllä että kummallekaan päivälle ei ole vieläkään tullu peruutuksia :( No, suunniteltiin Katin kanssa että mennään kuitenki lauantaina paikan päälle kattomaan sitä touhua ja otetaan Runtu matkaan jos käyki niin hyvä tuuri että siellä joku olis perunu ihan viime tingassa. Jos ei käy, niin onpahan varmasti ollu ihan mielenkiintonen päivä ja koiralle on tullu autossa oottamisharjottelua.
Niin joo ja pojat kävi rokotuksilla tiistaina, onneksi muistin ne :) Seuraavan kerran tarttee panikoida muistamisen kans onneksi vasta vuonna 2015 johon on piiiiiiiiitkä aika.
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
"Makkara"ruutua + agitreenailua autiossa Ojangossa
Eilen ennen aamuruokaa kävin tekemässä lähinurmikolle molemmille pienet "makkara"ruudut, jossa ei suinkaan ollu makkaraa vaan reunat oli verilättyä ja keskiosan namit froliceja. Ruutujen annoin vanheta 15 min ennen ajoa. Mielelläni olisin antanu niiden olla vaikka hetken pidempäänki mutta aina on se riski että joku ulkoiluttaa koiraansa just siinä paikkaa ja sotkee ruudun ja syö namit. Nyt ei onneksi käyny niin :) Ajoin ruudun koiran näkökulmasta myötätuuleen niin että tuuli ei tois hajuja suoraan nenään.
Ensin Särö harjottelemaan. Ennen ruutua jälkivaljaat päälle ja kädellä osoitus ruudun suuntaan ja sana "jälki". Koira ryykää innoissaan metrin eteenpäin (välikommentti: sillä tuntuu aina olevan asenne että mitä kovemmalla vauhdilla niin sen parempi) ja ku toppaan remmistä niin sitten se vasta tajuaa alkaa haistelemaan. Aika hyvin se pysy ruudussa, välissä kehuin sitä varovasti ja hiljaisella äänellä ja silloin se vähän heilautti häntää mutta ei keskeyttäny haistelua, hyvä. Keskeytin homman vähän ennen ku se oli syöny kaikki namit ja poistuttiin vähän sivummalle, jossa vähän kehuin ja riisuin valjaat ja sitten jatkettiin matkaa sisälle.
Sitten Runtu. Ku otin sen sisältä ulos niin se kulki heti silloin jo melkein nenä maassa ja haisteli jälkiä joista oltiin just kuljettu Särön kans, kiva :) Taas vähän matkan päähän ruudusta, jälkivaljaat päälle (koiran nenä oli "päällä" jo tässä vaiheessa), kädellä osoitus ruudun suuntaan ja sana "jälki". Koira siirty rauhallisesti haistelemaan ruutua, nyrpisti nenäänsä froliceille ja keskitty mutustamaan verilättyjä. En muista kehuinko sitä missään vaiheessa, voi olla että en muistanu. Ainakaan en muista miten se reagoi jos tein niin. Ajattelin jossaki vaiheessa että kohta olis tosi hyvä hetki tahtoa se pois sieltä mutta en ehtiny tehä sitä ennen ku se jo lopetti haistelemasta ja nosti pään ylös ja alko vain kattelemaan ympärilleen. Harmi! Hetken neuvottomuus itellä ja lopulta päätin näyttää ruutua vielä uudestaan "jälki" -sanan kanssa ja ku se oli pari namia sieltä vielä syöny niin sitten tahoin sen pois ruudusta, sivummalle, valjaat pois, pienet kehut ja takasin sisälle. Hitsi, pitäis aina muistaa reagoida ku tuntuu siltä eikä jäähä miettimään.
Tämmösiä ruutuja ajattelin nyt tehä niille useamman ja jossain vaiheessa jatkaa siitä ruudusta pienen jäljen eteenpäin, mutta en aio hätäillä sen kanssa vielä. Jos joku osaa neuvoa parempia ohjeita tähän niin tänne vaan! :) Tulevaisuudessa (jahka pellot kuivuu) päästään Runtun kans käymään kai keskimäärin kerran, pari kuussa Titta Järvenpään ohjauksessa FH-jälkitreeneissä Tuusulassa. Jäädään innolla oottamaan sitä :)
Iltasella kävin tosiaan molempien poikien kans Ojangossa agihommia kattelemassa, Kati ja tytöt (poislukien Pieta) oli myös mukana. Muutenpa koko koiraharrastusalueella ei ollu ketään! Ei edes Vuokkoset Areenalla. Oli aika aavemainen tunnelma, aina ennen siellä on ollu vähintään joku muu meän lisäksi. Mutta ehkä erittäin lämmin ja aurinkoinen sää houkutti ihmisiä sittenki enemmän vaikka grillaamaan ku reenaamaan. Sehän ei kyllä meitä haitannu yhtään :)
Edellisen hyppykisan radan oli joku jo ehtiny sotkea joten semmosenaan en Särön kans päässy sinne. Jätin siis koirat kentän aitaan kiinni ja lähin rakentelemaan vähän järkevämmäksi rataa. Yhtä kokonaissuoritusta en ees yrittäny tehä sinne, vaan useampi erilaisia kokonaisuuksia jossa oli tarkotus olla aina joku pointti mitä harjotellaan. Rimojen korkeudeksi laitoin saman (silmämääräisellä arviolla) ku edellisissä kisoissa oli, eli noin +50 cm. Särö siis tälle radalle. Aluksi harjoteltiin ns. kisalähtöä, eli vein sen esteen taakse, otin pannan ja remmin pois ja jätin sen sinne aivan niinku kisoissaki tekisin. Sen olis voinu jättää jopa kahen hypyn taakse, mutta koska mulla oli semmonen pelko (no okei, oletus) että se sukeltaa sen ekan niin jätin vain yhen hypyn taakse. "Hyppy"-käsky ja koira sukelsi, oma eteneminen seis ja käännös takasin päin, jolloin koira hyppää ekan esteen väärästä suunnasta, wtf?! Uudestaan jättö esteen taakse, lähtökäsky ja sukellus. Tällä kerralla sanoin "ei" kun se sukelsi (tiän kyllä että agikentällä ei pitäis kieltää mistään, mutta tässä tilanteessa tuntu loogiselta kertoa sille että tuo toiminta on väärä ja vaatia oikeanlaista suoritusta jonka jälkeen vasta jatketaan, se kun kuitenki pystyy siihen eikä todellakaan menny siitä kiellosta ollenkaan rikki). Kauhean helposti se hyppäis noita esteitä väärinpäin ku lähen kävelemään takasin päin uutta alotuskertaa varten, pitää tosi tarkasti huolehtia että se kiertää sen. Hyppääminen ei siis laisinkaan ole ongelma. No, ehkä 4 sukelluksen jälkeen se hyppäsi sen ja siitä tietty jättikehut. Sen jälkeen uusi yritys ja uusi hyppy, jee! Jatkettiin siitä sitte parin esteen verran eteenpäin, mutta hirveän vaikea toteuttaa suunniteltuja ohjauskuvioita ku en uskalla luottaa että se hyppää ja koska jään varmistelemaan niin minun reaktioajalla olen sitte ihan myöhässä ku pitäis lähteä etenemään.
Sitte otettiin muutaman kerran eri variaatioilla hyppyjä eri suunnista ja niin että kierrätin sitä (ei siis suoraa linjaa hypyltä toiselle, en muista näiden termien nimiä enää :D), lisäksi putkea hyppyjen kanssa. Putkeen se menee kyllä kivasti :) Lisäksi harjoteltiin loppusuoran juoksemista niin että koira oppisi etenemään eteenpäin ja hakeutumaan esteille, vaikka mie en oliskaan rinnalla vaan hitaudestani johtuen jään sinne taakse. Näistä onnistuneista suorituksista palkkasin sitä "majavannahkalla" eli semmosella majavan näkösellä vetolelulla joka on ihan sen suosikki, ajatuksena että onnistuneesta esteiden "hausta" superpalkka. Tuntu toimivan :)
Runtun kans harjoteltiin alkeiskontakteja (eli normaalia matalampia ja leveämpiä) sillä ajatuksella että se ei koskaan sais juosta niitä läpi, vaan aina hakeutuis siihen 2on2off -asentoon. Viimeksi ohjatuissa treeneissä en oikein ehtiny ottaa sille semmosia missä pysähtymisen jälkeen pitäisin sitä vielä siinä asennossa niin että itte kävelen kauemmas ja palkkaan aina välillä ja sitte vasta vapautan, joten harjoteltiin sitä sitten tuolla. Hyvin meni :) Lisää treeniä vielä niin ehkä se alkaa oivaltamaan asian. Harjoteltiin myös keinua. Ensin paukuttelin keinun molempia päitä maahan niin että namitin Runtua siinä vieressä. Sitten suoritukseen. Olin valmistautunu houkuttelemaan sitä vasemmalla kädellä (namikädellä) eteenpäin ja oikealla kädellä ottamaan keinua vastaan ettei se paukahda ihan täysiä alas, mutta Runtupa päätti että tämähän on kiva este, juostaan täysiä, joten en tosiaankaan ehtiny tehä käytännössä mitään ennen ku koira oli jo laudan toisessa päässä ja loikkasi alas sieltä (keinulauta ei ollu ehtiny ees vaakatasoon). Täydellinen lentokeinu siis -.- No, ei muuta ku uus yritys ja salainen toive ettei koiralle jääny traumoja. Ei jääny, onneksi :) Mutta varovaisemmin se lähti nyt liikkeelle ja ehin siis itte ottaa keinun vastaan ja koira siirty hallitusti taas siihen 2on2off -asentoon josta palkkaus ja vapautus. Näitä toistoja muutama, myös toiselta puolen ohjaten. Tosi kiva että se suhtautuu keinun liikkeeseen rauhallisesti eikä panikoidu (niinku isoveljensä teki ainaki nuorempana).
Näiden jälkeen treenailtiin putkea, joka meni yksinäisenä esteenä hyvin. Mutta kun otin ensin hypyn ja sitten putken niin koiralle iski epävarmuus joka sai sen palaamaan putkesta pois. Uusi lähetys putkeen ja suuret kehut. Hyppyä otettiin siis samassa yhteydessä ensin yksin ja sitte yhdistettynä muihin esteisiin (90 asteen käännös joko toiselle hypylle tai putkelle). Yksittäinen este siltä kyllä sujuu mutta jos tekee kaksi estettä peräkkäin pitäis aina muistaa sanallisesti kehua ensimmäisen jälkeen että se tietää että hyvin meni. Vaikuttaa siltä että jos en sen ensimmäisen esteen jälkeen muista kehua, ja ohjaan vaan heti perään seuraavalle niin sille jää mielikuva että ensimmäinen ei menny hyvin ku ei tullu palkkaa. Ohjaaja alkaa siis harjottelemaan tätä. Runtu tekee kyllä esteitä ihan mielellään mutta se on jotenki aika epävarma, jokaisen esteen jälkeen sillä tuntuu olevan ilme "teinhän oikein?". Se on itseasiassa tosi sulonen ku se hyppää hyppyjä, se näyttää liikkeissään ihan kesälaitumelle päässeeltä varsalta :D Liikkeet ei ole yhtään hallittuja vaan enemmänki semmosta koikkelehtimista :D Ehkä se liike siitä petraantuu ku se alkaa oppimaan esteitä paremmin. Vähintään kerran pitäis päästä käymään treenaamassa ohjattujen treenien välissä, mieluummin melkeinpä kaksi kertaa. Lopuksi otettiin vielä pari kertaa pituus-estettä, no problemos ja keppejä joita se tekee ihan kivasti ku vaan ohjaaja muistaa ohjata oikein :) Tuossa pitää erityisesti itte muistaa ettei saa liian äkkiä alkaa vaikeuttamaan.
Lopetettiin sitten niin että molemmilla tuntu olevan vielä virtaa jatkaa ja lopuksi pojat sai juosta Katin tyttöjen kans irti kentän ulkopuolella hetken. Hauskaa niillä tuntu olevan :) Ai niin, yhteispotrettiaki yritettiin ottaa noista, paino sanalla yritettiin :D Eihän ne ole oikein poseeraaja-koiria, minkäs teet :D
Ensin Särö harjottelemaan. Ennen ruutua jälkivaljaat päälle ja kädellä osoitus ruudun suuntaan ja sana "jälki". Koira ryykää innoissaan metrin eteenpäin (välikommentti: sillä tuntuu aina olevan asenne että mitä kovemmalla vauhdilla niin sen parempi) ja ku toppaan remmistä niin sitten se vasta tajuaa alkaa haistelemaan. Aika hyvin se pysy ruudussa, välissä kehuin sitä varovasti ja hiljaisella äänellä ja silloin se vähän heilautti häntää mutta ei keskeyttäny haistelua, hyvä. Keskeytin homman vähän ennen ku se oli syöny kaikki namit ja poistuttiin vähän sivummalle, jossa vähän kehuin ja riisuin valjaat ja sitten jatkettiin matkaa sisälle.
Sitten Runtu. Ku otin sen sisältä ulos niin se kulki heti silloin jo melkein nenä maassa ja haisteli jälkiä joista oltiin just kuljettu Särön kans, kiva :) Taas vähän matkan päähän ruudusta, jälkivaljaat päälle (koiran nenä oli "päällä" jo tässä vaiheessa), kädellä osoitus ruudun suuntaan ja sana "jälki". Koira siirty rauhallisesti haistelemaan ruutua, nyrpisti nenäänsä froliceille ja keskitty mutustamaan verilättyjä. En muista kehuinko sitä missään vaiheessa, voi olla että en muistanu. Ainakaan en muista miten se reagoi jos tein niin. Ajattelin jossaki vaiheessa että kohta olis tosi hyvä hetki tahtoa se pois sieltä mutta en ehtiny tehä sitä ennen ku se jo lopetti haistelemasta ja nosti pään ylös ja alko vain kattelemaan ympärilleen. Harmi! Hetken neuvottomuus itellä ja lopulta päätin näyttää ruutua vielä uudestaan "jälki" -sanan kanssa ja ku se oli pari namia sieltä vielä syöny niin sitten tahoin sen pois ruudusta, sivummalle, valjaat pois, pienet kehut ja takasin sisälle. Hitsi, pitäis aina muistaa reagoida ku tuntuu siltä eikä jäähä miettimään.
Tämmösiä ruutuja ajattelin nyt tehä niille useamman ja jossain vaiheessa jatkaa siitä ruudusta pienen jäljen eteenpäin, mutta en aio hätäillä sen kanssa vielä. Jos joku osaa neuvoa parempia ohjeita tähän niin tänne vaan! :) Tulevaisuudessa (jahka pellot kuivuu) päästään Runtun kans käymään kai keskimäärin kerran, pari kuussa Titta Järvenpään ohjauksessa FH-jälkitreeneissä Tuusulassa. Jäädään innolla oottamaan sitä :)
Iltasella kävin tosiaan molempien poikien kans Ojangossa agihommia kattelemassa, Kati ja tytöt (poislukien Pieta) oli myös mukana. Muutenpa koko koiraharrastusalueella ei ollu ketään! Ei edes Vuokkoset Areenalla. Oli aika aavemainen tunnelma, aina ennen siellä on ollu vähintään joku muu meän lisäksi. Mutta ehkä erittäin lämmin ja aurinkoinen sää houkutti ihmisiä sittenki enemmän vaikka grillaamaan ku reenaamaan. Sehän ei kyllä meitä haitannu yhtään :)
Edellisen hyppykisan radan oli joku jo ehtiny sotkea joten semmosenaan en Särön kans päässy sinne. Jätin siis koirat kentän aitaan kiinni ja lähin rakentelemaan vähän järkevämmäksi rataa. Yhtä kokonaissuoritusta en ees yrittäny tehä sinne, vaan useampi erilaisia kokonaisuuksia jossa oli tarkotus olla aina joku pointti mitä harjotellaan. Rimojen korkeudeksi laitoin saman (silmämääräisellä arviolla) ku edellisissä kisoissa oli, eli noin +50 cm. Särö siis tälle radalle. Aluksi harjoteltiin ns. kisalähtöä, eli vein sen esteen taakse, otin pannan ja remmin pois ja jätin sen sinne aivan niinku kisoissaki tekisin. Sen olis voinu jättää jopa kahen hypyn taakse, mutta koska mulla oli semmonen pelko (no okei, oletus) että se sukeltaa sen ekan niin jätin vain yhen hypyn taakse. "Hyppy"-käsky ja koira sukelsi, oma eteneminen seis ja käännös takasin päin, jolloin koira hyppää ekan esteen väärästä suunnasta, wtf?! Uudestaan jättö esteen taakse, lähtökäsky ja sukellus. Tällä kerralla sanoin "ei" kun se sukelsi (tiän kyllä että agikentällä ei pitäis kieltää mistään, mutta tässä tilanteessa tuntu loogiselta kertoa sille että tuo toiminta on väärä ja vaatia oikeanlaista suoritusta jonka jälkeen vasta jatketaan, se kun kuitenki pystyy siihen eikä todellakaan menny siitä kiellosta ollenkaan rikki). Kauhean helposti se hyppäis noita esteitä väärinpäin ku lähen kävelemään takasin päin uutta alotuskertaa varten, pitää tosi tarkasti huolehtia että se kiertää sen. Hyppääminen ei siis laisinkaan ole ongelma. No, ehkä 4 sukelluksen jälkeen se hyppäsi sen ja siitä tietty jättikehut. Sen jälkeen uusi yritys ja uusi hyppy, jee! Jatkettiin siitä sitte parin esteen verran eteenpäin, mutta hirveän vaikea toteuttaa suunniteltuja ohjauskuvioita ku en uskalla luottaa että se hyppää ja koska jään varmistelemaan niin minun reaktioajalla olen sitte ihan myöhässä ku pitäis lähteä etenemään.
Sitte otettiin muutaman kerran eri variaatioilla hyppyjä eri suunnista ja niin että kierrätin sitä (ei siis suoraa linjaa hypyltä toiselle, en muista näiden termien nimiä enää :D), lisäksi putkea hyppyjen kanssa. Putkeen se menee kyllä kivasti :) Lisäksi harjoteltiin loppusuoran juoksemista niin että koira oppisi etenemään eteenpäin ja hakeutumaan esteille, vaikka mie en oliskaan rinnalla vaan hitaudestani johtuen jään sinne taakse. Näistä onnistuneista suorituksista palkkasin sitä "majavannahkalla" eli semmosella majavan näkösellä vetolelulla joka on ihan sen suosikki, ajatuksena että onnistuneesta esteiden "hausta" superpalkka. Tuntu toimivan :)
Runtun kans harjoteltiin alkeiskontakteja (eli normaalia matalampia ja leveämpiä) sillä ajatuksella että se ei koskaan sais juosta niitä läpi, vaan aina hakeutuis siihen 2on2off -asentoon. Viimeksi ohjatuissa treeneissä en oikein ehtiny ottaa sille semmosia missä pysähtymisen jälkeen pitäisin sitä vielä siinä asennossa niin että itte kävelen kauemmas ja palkkaan aina välillä ja sitte vasta vapautan, joten harjoteltiin sitä sitten tuolla. Hyvin meni :) Lisää treeniä vielä niin ehkä se alkaa oivaltamaan asian. Harjoteltiin myös keinua. Ensin paukuttelin keinun molempia päitä maahan niin että namitin Runtua siinä vieressä. Sitten suoritukseen. Olin valmistautunu houkuttelemaan sitä vasemmalla kädellä (namikädellä) eteenpäin ja oikealla kädellä ottamaan keinua vastaan ettei se paukahda ihan täysiä alas, mutta Runtupa päätti että tämähän on kiva este, juostaan täysiä, joten en tosiaankaan ehtiny tehä käytännössä mitään ennen ku koira oli jo laudan toisessa päässä ja loikkasi alas sieltä (keinulauta ei ollu ehtiny ees vaakatasoon). Täydellinen lentokeinu siis -.- No, ei muuta ku uus yritys ja salainen toive ettei koiralle jääny traumoja. Ei jääny, onneksi :) Mutta varovaisemmin se lähti nyt liikkeelle ja ehin siis itte ottaa keinun vastaan ja koira siirty hallitusti taas siihen 2on2off -asentoon josta palkkaus ja vapautus. Näitä toistoja muutama, myös toiselta puolen ohjaten. Tosi kiva että se suhtautuu keinun liikkeeseen rauhallisesti eikä panikoidu (niinku isoveljensä teki ainaki nuorempana).
Näiden jälkeen treenailtiin putkea, joka meni yksinäisenä esteenä hyvin. Mutta kun otin ensin hypyn ja sitten putken niin koiralle iski epävarmuus joka sai sen palaamaan putkesta pois. Uusi lähetys putkeen ja suuret kehut. Hyppyä otettiin siis samassa yhteydessä ensin yksin ja sitte yhdistettynä muihin esteisiin (90 asteen käännös joko toiselle hypylle tai putkelle). Yksittäinen este siltä kyllä sujuu mutta jos tekee kaksi estettä peräkkäin pitäis aina muistaa sanallisesti kehua ensimmäisen jälkeen että se tietää että hyvin meni. Vaikuttaa siltä että jos en sen ensimmäisen esteen jälkeen muista kehua, ja ohjaan vaan heti perään seuraavalle niin sille jää mielikuva että ensimmäinen ei menny hyvin ku ei tullu palkkaa. Ohjaaja alkaa siis harjottelemaan tätä. Runtu tekee kyllä esteitä ihan mielellään mutta se on jotenki aika epävarma, jokaisen esteen jälkeen sillä tuntuu olevan ilme "teinhän oikein?". Se on itseasiassa tosi sulonen ku se hyppää hyppyjä, se näyttää liikkeissään ihan kesälaitumelle päässeeltä varsalta :D Liikkeet ei ole yhtään hallittuja vaan enemmänki semmosta koikkelehtimista :D Ehkä se liike siitä petraantuu ku se alkaa oppimaan esteitä paremmin. Vähintään kerran pitäis päästä käymään treenaamassa ohjattujen treenien välissä, mieluummin melkeinpä kaksi kertaa. Lopuksi otettiin vielä pari kertaa pituus-estettä, no problemos ja keppejä joita se tekee ihan kivasti ku vaan ohjaaja muistaa ohjata oikein :) Tuossa pitää erityisesti itte muistaa ettei saa liian äkkiä alkaa vaikeuttamaan.
Lopetettiin sitten niin että molemmilla tuntu olevan vielä virtaa jatkaa ja lopuksi pojat sai juosta Katin tyttöjen kans irti kentän ulkopuolella hetken. Hauskaa niillä tuntu olevan :) Ai niin, yhteispotrettiaki yritettiin ottaa noista, paino sanalla yritettiin :D Eihän ne ole oikein poseeraaja-koiria, minkäs teet :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)