Pikaista päivitystä

Eipä ole tullu viime aikoina mahottomasti päiviteltyä, mutta on me silti jotain puuhasteltu. Parit ohjatut agitreenit on ollu tässä välissä Runtun kanssa, ensimmäiset oli helatorstain jälkeisenä perjantaina jolloin meillä oli sisko poikaystävänsä ja koiransa kans kylästelemässä. Käytiin perjantaina päivällä Ojangossa vapaamuotosesti harjottelemassa ja siskon koira oli siellä tutustumassa esteisiin. Aioin tehä meän poikien kans ihan kevyesti, mutta lämmin päivä ilmeisesti vaati veronsa, koska ku parin tunnin päästä lähettiin Runtun ohjattuihin treeneihin Tuusulaan, niin kaikesta nesteytyksestä huolimatta koirasta oli paras terä poissa. En enää edes muista että mitä tehtiin, mutta vähän vetämätön se oli. Särön treenit meillä jäi sinä sunnuntaina välistä.

Tästä syystä kävin sitten seuraavana maanantaina molempien kanssa omalla ajalla treenaamassa Tuusulassa. Näin perjantaina siellä keppeihin laitettavat verkot ja oli niillä tarkoitus treenata (Ojangossa niitä ei tosiaan ole enkä ole vielä saanu omia hankittua). Verkkoja riitti 6 keppiin ja se oli ihan hyvä. Runtu ei jostain syystä tuolloinkaan ollu normaali innokas itsensä, mutta teki keppejä kyllä kivasti ja ekan kerran jälkeen tuntu hiffaavan homman. Särö teki yhtä häröpallona kaikki mitä ennenki. Yhessä vaiheessa siltä katos taas korvat ja keskittyminen ku harjoteltiin hyppyjä ja jouduin muistuttamaan olemassaolostani vähän painokkaammin, niin siitä oli kyllä apua sille, mutta kentän laidalla ootteleva Runtu tuntu ottaneen siitä myös vaikutteita =/ Keppien jälkeen tein Runtun kanssa siis takaakiertoja ja välistävetoja niinku oltiin edellisellä kerralla harjoteltu ja se ei ekalla kerralla muistanu että takaakierron jälkeen pitäis hypätä se hyppy ja minun käsky tuli kai liian myöhään niin että se hyppäsi tosi viistottain sen hypyn (arviointivirhe) ja sen seuraksena toinen takajalka jäi riman väärälle puolelle ja osu polvesta siivekkeeseen joka kaatu. En sitä sille päivitelly sen kummemmin, totesin vain että "oho" (ku tosiaan itekki yllätyin että mitä siinä tapahtu) ja otettiin uudestaan. Ei se sitä jääny sen pahemmin pälyilemään, mutta ku se oli ollu jo valmiiksi nuupallaan ja Särölle kohdistetun äänenkorotuksen jälkeen se vielä paheni, niin tehtiin sitte kerran puomi (joka on sille varmasti kiva este), Särölle myös pari putkea, jotka on sille "helppoja" ja lähettiin pois. Mitäpä sitä turhaan väkisin tekemään jos ei kerran tee mieli. Toivottavasti koirille jäi siitä reissusta suuhun parempi maku ku mulle. Note to self: Jos treenaat kahden koiran kanssa yhtäaikaa, niin laita aina toinen odottamaan autoon, ei kentän laidalle.

Seuraavana perjantaina (eli viime pe) oli taas Runtun ohjatut Tuusulassa ja voi hyvää päivää kuinka raskasta onkaan treenata koiran kans jota kiinnostaa aivan muut hommat, tässä tapauksessa ilmeisesti nartut. Tehtiin aika pitkä rata, jossa esteet oli ovaalin mallisesti (päissä kaarevat putket) ja tarkotus oli saada koira toiseen putkeen ns. vaikeammasta päästä ja siitä tehdä sama rata takaisin päin. Runtun motivaatio riitti n. 4 estettä, sen jälkeen vauhti hiipu (ilmeisesti koska ei tullu mitään namipalkkaa, pelkkiä kehuja vaan) ja tuntu että sen sai melkein vetää perässä eteenpäin. Suunnanvaihtoputken pään valinta oli helppo koska se ei tosiaankaan ollu syöksymässä pituuden jälkeen yhtään mihinkään, se jopa käänty takasi kesken putken (ei tee juuri koskaan niin) ja takasi tullessa joka hypyn jälkeen ku kehuin sanallisesti niin se oletti että se on sama ku "vapaa" ja silloinhan saa häippästä radalta minne haluaa. Tiukalla kiellolla sain sen matkan pysäytettyä ja tehtiin rata loppuun. Huh, tuskaa. Käytin sen välissä juomassa (ei maistunu, heittelin pari verilätyn palasta sinne ja ne se kyllä otti, joten kai sitä nestettäki siinä vähän tuli) ja pissalla, ei ollu mikään hätä mutta ainahan se koipi nousee. Omalla vuorolla uudestaan ja yhtä laama se oli edelleen. Ainoastaan puomille se ampuu, ilmeisesti koska palkkaan sitä aina alastulokontaktilta. Tuossaki harjotuksessa se karkasi sinne aivan omia aikojaan ja kouluttaja ohjeisti kävelemään sen kanssa sen puomin loppuun ja palkkaamatta ottamaan uusiksi se este jota oli tarkotus tehä. Tein työtä käskettyä, kävelin hiljaa koiran rinnalla ja alastulon jälkeen käännyin kohti keskikenttää ja yhtäkkiä huomaan ettei koira ole mukana. Käännyn kattomaan ja siellähän se napottaa juuri oikeassa asennossa kontaktilla ja odottaa. Eihän siitä voinu olla palkkaamatta, se ei ole koskaan tehny sitä niin hienosti! Pitää vain nyt jatkossa pitää paremmin huolta ettei se ryysi omin luvin kontakteille.

Loppupuolisko reeneissä harjoteltiin kepeille tuloa, niin että oli kaksi putkea U:n mallisena suuaukot toisiansa vasten aseteltuina ja välissä oli 4 keppiä. Koira piti lähettää putkeen ja kun se tulee ulos, niin saada keppien oikeasta raosta pujottelu sujumaan, jonka jälkeen taas toisen puolen putkeen jne. niin että koira kulkee kahdeksikkoa. Me tehtiin se ensimmäisenä ja saatiin kehut hyvästä suorituksesta mutta Runtu teki sen silti tosi väkinäisesti, joten itte en ollu kauhean tyytyväinen. Sitten piti mennä itsekseen häkkikentälle harjottelemaan vauvakeinua. Runtulle keinu on aina ollu este siinä missä muutki, ei se ole sitä juurikaan jännittäny tai mitään. Jätin sen keinun taakse ja menin itte keinun keskiosan paikkeille. Koira istuu kyllä paikallaan mutta tuijottelee kaihoisasti mettään. Pyydän katsekontaktia, korva kääntyy. Sanon sen nimen niin se lähtee kävelemään haahuille kohti keinua katse edelleenki suunnattuna mettään. Menen sen luokse ja jätän uudelleen istumaan oikeaan paikkaan, kiellän kun katsoo mettään ja palkkaan ku katsoo minua. Lähen sen kans yhtämatkaa keinulle, puolen välin paikkeilla hidastan käskyllä ja se istuu puoleenväliin keinua nuolemaan keinulautaa. Helvetti (varmasti joku juoksunarttu istunu siinä). Käsken sen liikkeelle ja se tulee kontaktille oikeaan alastuloon mutta ei keskity eikä kuuntele, hädin tuskin syö namin. En vielä tästä ota onkeeni vaan päätän kokeilla uudestaan. Koiran jättö keinun taakse, edelleen pälyilyä, lähetään yhtämatkaa keinulle ja puolessa välissä ku hidastan taas käskyllä niin se hidastaa muutenki täydellisen dressman-kävelyn pysähtymiseksi, hyppää pois keinulta ja yrittää haahuilla kohti metsää. Argh. Uusi yritys, koira keinun taakse ja nyt talutin sen kaulapannasta keinun läpi ja palkkasin lopusta. Se siis niistä treeneistä, koira autoon odottamaan. 10 min jälkeen annoin sille vielä mahdollisuuden tsempata ku piti yksinään harjotella rengasta. Ei keskittymistä ja hypyn jälkeen heti yritys livetä kentältä muualle. Joopa joo, takasi autoon siis. Jos ei kerran kiinnosta niin sitte voi ootella autossa. Ei myöskään käyty treenien jälkeen viereisessä metsässä Sirman kans juoksentelemassa niinku yleensä.

Tuon jälkeen ei olla käyty sitte treenailemassa ku mulla oli viikonloppu ohjelmaa täys (sunnuntaina kävin Naisten kympillä ja siksi Särönki treenit jäi väliin) ja tällä viikolla on iltasin ollu aina treenikentät varattu. Perjantain treenit jää Runtulla nyt sitten käymättä koska saatiin peruutuspaikat Hyvinkään luonnetestiin, molemmille pojille :) Mulla on tuolloin vapaapäivä ja sinänsä harmi että menee päivän treenausaika nyt sitten hukkaan koska en viitti väsyttää niitä ennen illan luonnetestejä. Mutta ehtiipä tuota. Ja onhan Säröllä sitten sunnuntai-iltana treenit.

Pitäis nyt vain äkkiä saada ne verkot niitä keppejä varten ja toivoa että Runtun korvat löytyy..

Nihkeää

Ei tullu peruutuspaikkoja viikonlopun luonnetestiin, sääli. Käytiin kuitenki Katin kans vähän aikaa kattelemassa, mutta oli ihan karsea tuuli ja kylmähän siellä tuli, joten jatkettiinki siitä kahvistelemaan Nesteelle. Runtu harjotteli tämän ajan autossa oottelua. Tarkotus oli sieltä ajella Ojankoon vähän treenailemaan keinua Rumpsun kans mutta kappas vaan, siellähän oliki puomi kiinni eikä kentälle päässy autolla. Voi ärsy mitä hommaa. Tosi kiva ajella pitkä matka sinne ja todeta sitten että puomi on kiinni. Olishan sitä tietenki voinu jättää auton sinne puomin taakse ja kävellä sen matkan kentälle mutta ärsytti tuossa vaiheessa jo sen verran että käännyttiin vaan takas kotia. Ei siis muuta treeniä Runtulle kuin oottelua.

Eilen meillä oli ekat treenit Särön kanssa. Huoh, täytyy kyllä todeta että jos ei olis Runtua joka on ihan erilainen Säröön verrattuna niin vois agilityinto lopahtaa aika äkkiä. Siinä missä Runtu kuuntelee ja keskittyy, niin Särö huutaa ja kaahottaa. Asettaa todellaki haasteita ohjaajalle. Mutta ei me luovuteta, pakko sen on alkaa sujumaan ku keksitään oikeat keinot. Ohjelmassa oli siis 12 esteen rata, jossa oli vaikeita (tai ainaki meille vaikeita) ohjauskuvioita. Vähintään joka toinen hyppy oli takaa kierrettävä, lisäksi radalla oli rengas ja kepit jotka on ollu haastavia Särölle. Renkaalle tultiin suoraan putkesta. Ekalla kerralla se meni sieltä kehikosta läpi ja toisella kerralla kun vetäjä oli renkaan toisella puolella palkkaamassa niin se sukelsi nätisti renkaasta läpi. Tämä toistettuna vielä 4 kertaa, jes! Tuosta jäi tosi hyvä mieli, samoin ku siitä että osasin oikeaan aikaan antaa käskyn renkaalle :) Meitä kurssilla olevia oli siis 4 ja aluksi jokainen sai tehä itsenäisesti radan läpi ja sen jälkeen käytiin suullisesti läpi ongelmakohtia. Toisella kerralla tehtiin pätkiä radasta. Kepit tehtiin pari kertaa. Eka kerta niin että minun piti tehä se niinkuin sen yleensäki ohjaan ja sen jälkeen niin että vetäjä oli loppupalkan kans keppien päässä. Ekalla loppupalkalla se yritti ekan välin jälkeen oikasta suoraan palkalle mutta toisella kerralla se maltto pujotellaki. Se kyllä hakee sitä pujottelua itekki, mutta ei silti tee sitä jollen sanallisesti sitä siihen käske (eli käskyillä kep-kep-kep-jne...), kädellä myös teen vähän sitä liikettä kaverina mutta tuntuu että se oikeaan väliin kääntyminen on enemmän kiinni käskyllä "painostamisesta" kuin omasta liikkeestä. Vetäjä ehdotti treenamiseen ohjureita/verkkoja, koska oikea idea Säröllä on, se vain ei malta keskittyä niin että se tekis oikein. Niiden avulla mie myös saisin ehkä otettua kaivattua etumatkaa. Seuralta verkot ja ohjurit löytyy mutta ne on lukkojen takana joten omatoimiseen harjotteluun niistä ei ole apua. Mutta verkot on kuulemma helppo rakentaa itte, joten kanaverkko pääsi heti kauppalistalle.

Ohjauskuvioiden harjottelusta ei olekaan sitte juuri mitään positiivista sanottavaa. Kun yritin tehdä kokonaista suoritusta niin ohjasin ihan liian lepsusti ja huonosti, sitten ku otettiin osasuorituksina, niin Särö ei keskity. Esim. ohjaan sitä kädellä ja kropalla kiertämään esteen mutta tästä huolimatta se hyppää esteen suoraan (ja samalla juoksee melkein minun päälle), koska se kai oli vain päättäny että tämä hypätään suoraan eikä jääny kattomaan minun ohjausta. Toisella kerralla kiertäminen onnistuu mutta minun motoriikka ei kertakaikkiaan riitä saksalaiseen käännökseen (vai mikä se nyt olikaan nimeltänsä). Turhauttavaa. Ja ku koira ei anna yhtään mokia anteeksi vaan räksyttää jalkojen juuressa että mitä hemmettiä sie säädät siellä.. Jep jep. Tässäpä harjottelun paikkaa meille molemmille. Yksi iso ongelma on myös että Särö ei ole täysin estevarma (ainakaan minun mielestä) niin joudun varmistelemaan enkä ollenkaan luota että se tekis. Tästä johtuen olen koko ajan myöhässä ku se tekeeki esteen oikein. Eikä se taas yhtään auta minua onnistumaan ohjauskuviossa. Tuohon minun jäykkyyteen ja hitauteen ei taida auttaa ku harjottelu ja toistot? Ei me näistä kuitenkaan lannistuta, pitää vaan oppia paremmaksi ja nöyrästi harjotella pikku juttu kerrallaan.

Kontakteista vielä sen verran, että olen nyt päättäny että Särökään ei voi ottaa niitä läpijuoksuna (hyppii yli), vaan sinne täytyy pysähtyä. Sitä siis hinkataan myös. Ja alotetaan vauva-A:alla. Säröllehän ei yhtään auta vaikka siellä A:an toisella puolella olis ruokakippo johon pysähtyä herkuttelemaan. Sen nenä kyllä jää sinne kippoon, mutta takapää lentää hiekalle. Vaikka ei varmaan sais vertailla, niin kyllä se Runtu vaan on NIIN paljon helpompi opetettava/ohjattava... Ja kuten sanottua, onneksi tosiaan on. Tulee mulle sentään jossain onnistumisia :D

P.S Nyt ei edes möllikisailla Särkän kanssa (paitsi jos olis hyppyrata) että saadaan rauhassa harjotella ne kontaktit parempaan malliin..

Radan pätkää

Tänään aksareeneissä aluksi harjoteltiin oikeankokosta A-estettä ja puomia ja lisäksi rengasta. Kaikki meni oikein mukavasti, kyllä sillä ittelläki on kontakteilla ideaa siihen oikeaan pysähtymisasentoon. Näiden hinkkaamisen jälkeen tehtiin pientä radanpätkää jossa harjoteltiin myös vähän ohjaamista. Itte sai kattoa että miten haluais ohjata koiran ja pari persjättöä ja takaaleikkausta tein normaalien suorien ohjausten lisäksi. Koira ei niistä tuntunu hämmästyvän, hyvä niin. Keinu oli vauvaversio, mutta koska luotin siinä liikaa siihen että se tekee sen melkein itsenäisesti enkä varmistellu ja auttanu niin paljon ku ennen niin se hämmästyki sitä keinun liikettä (luuli sitä ehkä puomiksi?) ja hyppäsi kesken kaiken pois. Uus yritys ja nou problem, vähän aikasempaa enemmän se ehkä niiasi laskuvaiheessa. Ja yhen kerran se käänty kesken putken takasinpäin (en ehkä vahvistanu tarpeeksi että se teki oikein). Muuten jäi kyllä tosi hyvä mieli sen etenemisestä. Se mukavasti kuuntelee ja hakee ittekki niitä esteitä :)

Eilen tein molemmille ekan oikean jäljen. Eka oli vähän normaalia pienempi makkararuutu ja siitä talloin noin 8 m pitkän jäljen myötätuuleen hyvin pienellä askelväleillä laittaen namin joka askeleen jälkeen. Loppuun isompi kasa nameja (en tajunnu lähtiessä ottaa purkkeja johon laittaa loppupalkka). Jälki ehti vanheta vähän reilun tunnin aurinkoisessa säässä (nurmikko). Molemmat eteni jäljen ihan mukavasti. Aika paljon oli vielä pyörimistä ja pohtimista, mutta loppupalkka löyty kuitenki. Lisää siis näitä niin eiköhän se idea ala sieltä hahmottua :)

Kuinka kisailu muuttu talkoiluksi

Säröllä piti olla eilen möllikisat Ojangossa, mutta tiistai-iltana oliki tullu sähköposti jossa sanottiin että meikäläiset jotka treenaa siellä ryhmässä (meän ekat treenit on sunnuntaina, Särön treenit siis) on työntekijöinä noissa kisoissa (ja kaksissa tulevissa myös). Talkoillessa totesin että olishan sitä voinu ottaa startin omanki koiran kans, mutta olis se ollu ehkä liian jännä ku ei ois voinu rauhassa keskittyä siihen suoritukseen. Ja sitäpaitsi, se oli reilun kolmen tunnin keikka, koira olis joutunu oottelemaan autossa ihan kohtuuttoman pitkään yksin ku oli vielä aurinkoinen päiväki. Ei siis startattu eilen, eikä varmaan startata tulevissakaan kisoissa joissa pitää talkoilla.

Eilen lueskelin seuran sääntöjä ryhmässä treenamisesta ja hoksasin kauhukseni että vaatimuksena on lisenssi. Kääk, eihän mulla semmosta ole! Pikagooglaus että kuinka se hankitaan ja onneksi hätä ei ollu tämän näkönen, senhän sai heti seuraavalle päivälle. Joten tästä päivästä lähtien meillä on semmonen, jännää :)

Illalla tein koirille makkararuudut (3. krt), jälki oli vanhentunu ~ 20 min. Säröllä oli ekaa kertaa heti alusta lähtien ideaa hommassa ku se ei jälki-käskyn (joka tässä vaiheessa tarkottaa vielä "vapautus tekemään jotaki") jälkeen lähteny kaahottamaan eteenpäin nenä ylhäällä, vaan alko heti haistelemaan. Toki näytin käellä vähän voimakkaammin maata, melkein siis koskin nurmikkoa, mutta oli se silti huomattavasti paremmin jyvällä ku aikasemmin. Runtu teki yhtä tarkasti töitä ku aikasemminki (nenä maassa heti käskyn jälkeen ja työskentely rauhallista vrt. Särön kaahotus). Molemmille olen siis käyttäny tuossa tilanteessa valjaita joita käytetään vain ja ainoastaan noissa hommissa, joten luulis niitten alkavan jossaki vaiheessa hoksaamaan homman nimi jo pelkistä varusteista :) Jokohan sitä uskaltais tässä vaiheessa tehä jo pienen jäljen ruudusta eteenpäin? Vois ehkä tänään kokeilla :)

Huomenna ohjelmassa Runtun treenit, kivaa :) Viikonloppuna on luonnetesti Oulunkylässä, johon pojat on lauantaille varasijalla nro 1 ja sunnuntaille varasijalla nro 2. Harmi kyllä että kummallekaan päivälle ei ole vieläkään tullu peruutuksia :( No, suunniteltiin Katin kanssa että mennään kuitenki lauantaina paikan päälle kattomaan sitä touhua ja otetaan Runtu matkaan jos käyki niin hyvä tuuri että siellä joku olis perunu ihan viime tingassa. Jos ei käy, niin onpahan varmasti ollu ihan mielenkiintonen päivä ja koiralle on tullu autossa oottamisharjottelua.

Niin joo ja pojat kävi rokotuksilla tiistaina, onneksi muistin ne :) Seuraavan kerran tarttee panikoida muistamisen kans onneksi vasta vuonna 2015 johon on piiiiiiiiitkä aika.

Päivitys laiskimus maximus

Viimeinen päivitys näkyy olevan yli viikko sitten. Katin tavoin tässä nyt sitten kootusti koko viikon treenit. Jatkossa pitää yrittää päivittää samana päivänä tai vähintään seuraavana päivänä, eihän sitä muuten kaikkea muista. Ja olis nämä tekstitki huomattavasti lyhyempiä :D

Tiistaina käytiin Ojangossa treenailemassa agiesteitä. Molemmat koirat oli mukana. Särön kanssa harjoteltiin jotain vähän erilaisempia ohjauskuvioita (nimeltänsä ehkä takaakiertoja?) ja keinua. Runtun kanssa kaikkia kontakteja ja lisäksi keppejä ja hyppyjä. Irtoaminen hypyille siltä onnistu tuolloin jo paremmin. Kontakteilla alko olla myös jo vähän ideaa. Särö teki keinua ekaa kertaa puoleen vuoteen (edellisen kerran viime syksynä ja sitä edelliset kerrat sitä tahkottiin Rovaniemellä ollessa ja se pelkäsi sitä tosi paljon). Näihin nähden keinu meni tosi reippaasti. Tosin alussa oli katastrofin ainekset ilmassa. Koira oli irti jaloissa ku tarkistelin omaa sijoittumispaikkaa keinun viereen (niin että vaimennan keinun putoamisen) ja ennen ku kerkesin ees ajatella mitään niin se oli syöksyny keinulle. En kerenny tehä yhtään mitään, pidin vain keinun laudasta kiinni ettei se lähteny laskemaan ollenkaan alas ja ku koira juoksi ns. tiensä päähän eikä siellä ollukaan mitään niin se hyppäsi alas. Ei se silti vaikuttanu säikähtäneeltä joten uskalsin ottaa sen tällä kertaa suunnitellusti ja laitoin välille nameja jotta se hidastais vähän vauhtia. Ja toimihan se. Puolenvälin jälkeen hidastin sitä myös sanallisesti ja saatiin keinu hallitusti alas eikä sitä jännittäny yhtään. Vissiin ikä tehny tehtävänsä? :)

Perjantaina oli sitten Runtun ohjatut treenit Tuusulassa. Tällä kertaa oltiin aavistus aikasemmin perillä ja ehin laittaa sen lämmittelylenkin jälkeen pariksi minuutiksi autoon (motivaatiota nostattamaan). En usko että sillä silti oli mitään vaikutusta koska alussa se tykkäsi olla äänessä enemmän ku edellisillä kerroilla, eli vähän intoutu ulisemaan/piippaamaan/jollottamaan. Mukavasti se pysty kuitenki keskittymään sitte ku alettiin harjottelemaan. Ensin käytiin uutena harjotuksena muuria, no problem. Sitten mentiin pussia, ensimmäisellä kerralla vetäjä vähän raotti pussin suuta ja koira meni sen helposti. Toisella kerralla ei autettu yhtään ja Runtulla loppu usko ku ei siitä päässykään niin helposti läpi ja se käänty takasi. Otettiin uudestaan pienellä raotuksella (isot kehut onnistumisen jälkeen) ja sitten se meni sen myös ilman apua. Rohkeaa :) Sitten harjoteltiin keppejä. Edellisviikolla tehtiin neljällä kepillä pikkusen pujottelua mutta nyt oli sitten heti kaikki 12. Koira ohjattiin vedättämällä joka toisesta välistä itte selkä menosuuntaan kulkien (eli kyykkien). Oltiin tehty sitä Runtun kans ennenki. Vetäjä moitti että oltiin hitaita ja mie siihen että ei pysty menemään nopeammin ku en saa sille sitä namia nopeammin suuhun (aina joka toisessa raossa). Vetäjä sano että annapas mie näytän ja otti multa kourallisen nameja ja vedätti sillä kaikki 12 keppiä ja vielä aika vauhilla. Lopussa siis vasta palkkaus. Shock! Voiko noinki tehä?! :O Mie olen aina aatellu että eka palkataan joka toisesta raosta, sitte joka kolmannesta jne.. Ei ole edes käyny mielessä että sitä kestäis vedättää tuosta noin vaan, mutta näköjään se onki noin helppoa :D Tämän oivalluksen jälkeen alko kepit sujumaan huomattavasti sutjakkaammin, yhen kerran mulla tosin meni pakka sekasin ku koira meni niin nopeaa etten ite pysyny mukana laskuissa että menikö se oikeasta raosta ja siksi piti ottaa uusiksi. Hitto se on kyllä taitava! Jälkikäteen huomasin että en ole vielä koskaan ohjannu sitä toiselta puolelta, pitää harjotella sitäki heti ensi tilassa. Säröhän pujottelee kepit melkein hyvin ku mie ohjaan sitä oikealta, mutta jos yritän vasemmalta niin se alkaa söhläilemään omiansa eikä se suju sitte yhtään. Tuota ongelmaa en halua Runtun kans.

Toinen puolikas treeneistä käytettiin pienen radan harjotteluun. Aluksi palauteltiin mieleen keinua ja rengasta. Keinun kans no problem. Renkaan alaosaa oli viimeksi peittämässä hypyn siivekkeet jotta koira varmasti hyppäis vain oikeasta reiästä. Tällä kertaa siivekkeitä ei ollu ja tehtiin sitä aluksi niin että jätettiin koira renkaan taakse istumaan ja laitettiin remmi renkaasta läpi. Sitten siirryttiin itte renkaan toiselle puolelle, otettiin remmistä kiinni ja houkuteltiin koira hyppäämään renkaan läpi. Meni helposti. Toinen kerta sama juttu mutta silloin piti koiralle näkyä renkaan läpi vain käsi ja itte piti olla sivulla. Seki meni helposti. Sitten otettiin pieni pätkä rataa, eli puomi - hyppy - keinu. Palkkasin molempien kontaktien lopusta, hienosti se pysähtyy oikeaan paikkaan. Tosin vielä ei kestä itte juosta ohi kontaktista vaan täytyy omalla ruumiinkielellä avustaa pysähdystä mutta kyllä tämä tästä :) Tuossa vielä vetäjä vaimensi keinun pudotusta mutta sitten kun tehtiin pitempi rata, niin se meni keinun itsenäisesti (tosin vieläki kyseessä vauvakeinu, eli ei täyskorkea, mutta kuitenki). Pidempi ratapätkä oli siis puomi - hyppy - keinu (välipalkka) - putki - hyppy (välipalkka) - rengas - A-este. Mulla vähän jänskätti että miten se menee ja yhellä kohtaa jopa hetkeksi unohdin radan, aika hyvä saavutus noinki vähillä esteillä :D Mutta koira meni tosi hyvin, olin enemmänki ku tyytyväinen siihen :) Se itseasiassa hakeutu erittäin itsenäisesti esteille (helposti vois sanoa että jopa liian itsenäisesti?) ja kontaktit tuntuu imevän sitä puoleensa aika kovastiki. Täytyy vain osata ottaa se huomioon ohjauksessa. Loppuverryttelynä Runtu sai juosta Sirman kans kentän viereisessä mettässä.

Hyvin menneiden treenien innoittamana sovittiin Katin kans treenitreffit Ojankoon lauantaille. Paikan päällä huomattiin että siellä oli tokokoe menossa ja agikentätki oli aika lailla varattuja. Optimistisesti lähettiin sitten ajelemaan kohti Tuusulan kenttää mutta onneksi Kati pyysi Ingaa tarkistamaan että onhan siellä kenttä vapaa, eipä nimittäin ollu. Sielläki oli kokeet. Hitto. Hetki pohdittiin asiaa ja päätettiin sitten mennä tottistelemaan Heurekan parkkikselle. Siitäpä ei juurikaan ole kerrottavaa minun koirien osalta. Jotaki peruspikkutemppuja tehtiin mutta ei sitä varsinaisesti tottisteluksi voi sanoa. Runtun kans yritin harjotella näyttelyjuoksemista mutta eipä sekään ihan putkeen menny (eikä mulla tietenkään ollu mitään näyttelyremmiäkään matkassa). Kati sitten vähän treenaili Runtun kans seuraamisia (sen kans se meni tosi hyvin!). Koska kello alko olemaan jo puoli kaksi (viimeinen toko-luokka alko yheltä) niin ajateltiin että voidaan mennä kuitenki Ojankoon kuokkimaan, pakkohan sieltä on joku agirata vapautua. Alkeiskenttä oliki vapaana joten saatiin siinä sitten harjotella. Ainoa harmi että sekä minun että koirien suurin into oli menny jo ohi tottistelujen aikana joten ei sieltä kauhean riehakkaita suorituksia irronnu. Runtu meni kontaktit ja kepit samalla tavalla ku perjantainaki, Särö taas kaahotti kaikessa tavalliseen tapaansa erittäin kovaäänisesti. Keppien harjottelu on sille jotenki pakkopullaa. Sitä pitäis saada mukavammaksi. Viime syksynä (tyhmänä) kokeilin että palkkaan sen pallolla/muulla lelulla keppien lopussa mutta koska se kuumu niistä ihan hirveästi niin sillä sain aikaan vain sen että se oli entistä kärsimättömämpi tekemään keppejä oikein ja yritti oikoa vähintään joka toisesta välistä. Ei siis lelupalkkoja loppuun missään nimessä. Näistä treeneistä ei siis hirveän huippufiilis jääny (koirille yritin kyllä tehä kivat esteet loppuun että niille jäis hyvä mieli), ja ihmekö tuo ku koko reissun pituudeksi tuli 4 tuntia. Väsyy siinä kai itte kukanenki..

Seuraavalla kerralle tavotteena siis lyhyempi ja ytimekkäämpi toteutus ja kaikille hyvä mieli :)