Eipä ole tullu viime aikoina mahottomasti päiviteltyä, mutta on me silti jotain puuhasteltu. Parit ohjatut agitreenit on ollu tässä välissä Runtun kanssa, ensimmäiset oli helatorstain jälkeisenä perjantaina jolloin meillä oli sisko poikaystävänsä ja koiransa kans kylästelemässä. Käytiin perjantaina päivällä Ojangossa vapaamuotosesti harjottelemassa ja siskon koira oli siellä tutustumassa esteisiin. Aioin tehä meän poikien kans ihan kevyesti, mutta lämmin päivä ilmeisesti vaati veronsa, koska ku parin tunnin päästä lähettiin Runtun ohjattuihin treeneihin Tuusulaan, niin kaikesta nesteytyksestä huolimatta koirasta oli paras terä poissa. En enää edes muista että mitä tehtiin, mutta vähän vetämätön se oli. Särön treenit meillä jäi sinä sunnuntaina välistä.
Tästä syystä kävin sitten seuraavana maanantaina molempien kanssa omalla ajalla treenaamassa Tuusulassa. Näin perjantaina siellä keppeihin laitettavat verkot ja oli niillä tarkoitus treenata (Ojangossa niitä ei tosiaan ole enkä ole vielä saanu omia hankittua). Verkkoja riitti 6 keppiin ja se oli ihan hyvä. Runtu ei jostain syystä tuolloinkaan ollu normaali innokas itsensä, mutta teki keppejä kyllä kivasti ja ekan kerran jälkeen tuntu hiffaavan homman. Särö teki yhtä häröpallona kaikki mitä ennenki. Yhessä vaiheessa siltä katos taas korvat ja keskittyminen ku harjoteltiin hyppyjä ja jouduin muistuttamaan olemassaolostani vähän painokkaammin, niin siitä oli kyllä apua sille, mutta kentän laidalla ootteleva Runtu tuntu ottaneen siitä myös vaikutteita =/ Keppien jälkeen tein Runtun kanssa siis takaakiertoja ja välistävetoja niinku oltiin edellisellä kerralla harjoteltu ja se ei ekalla kerralla muistanu että takaakierron jälkeen pitäis hypätä se hyppy ja minun käsky tuli kai liian myöhään niin että se hyppäsi tosi viistottain sen hypyn (arviointivirhe) ja sen seuraksena toinen takajalka jäi riman väärälle puolelle ja osu polvesta siivekkeeseen joka kaatu. En sitä sille päivitelly sen kummemmin, totesin vain että "oho" (ku tosiaan itekki yllätyin että mitä siinä tapahtu) ja otettiin uudestaan. Ei se sitä jääny sen pahemmin pälyilemään, mutta ku se oli ollu jo valmiiksi nuupallaan ja Särölle kohdistetun äänenkorotuksen jälkeen se vielä paheni, niin tehtiin sitte kerran puomi (joka on sille varmasti kiva este), Särölle myös pari putkea, jotka on sille "helppoja" ja lähettiin pois. Mitäpä sitä turhaan väkisin tekemään jos ei kerran tee mieli. Toivottavasti koirille jäi siitä reissusta suuhun parempi maku ku mulle. Note to self: Jos treenaat kahden koiran kanssa yhtäaikaa, niin laita aina toinen odottamaan autoon, ei kentän laidalle.
Seuraavana perjantaina (eli viime pe) oli taas Runtun ohjatut Tuusulassa ja voi hyvää päivää kuinka raskasta onkaan treenata koiran kans jota kiinnostaa aivan muut hommat, tässä tapauksessa ilmeisesti nartut. Tehtiin aika pitkä rata, jossa esteet oli ovaalin mallisesti (päissä kaarevat putket) ja tarkotus oli saada koira toiseen putkeen ns. vaikeammasta päästä ja siitä tehdä sama rata takaisin päin. Runtun motivaatio riitti n. 4 estettä, sen jälkeen vauhti hiipu (ilmeisesti koska ei tullu mitään namipalkkaa, pelkkiä kehuja vaan) ja tuntu että sen sai melkein vetää perässä eteenpäin. Suunnanvaihtoputken pään valinta oli helppo koska se ei tosiaankaan ollu syöksymässä pituuden jälkeen yhtään mihinkään, se jopa käänty takasi kesken putken (ei tee juuri koskaan niin) ja takasi tullessa joka hypyn jälkeen ku kehuin sanallisesti niin se oletti että se on sama ku "vapaa" ja silloinhan saa häippästä radalta minne haluaa. Tiukalla kiellolla sain sen matkan pysäytettyä ja tehtiin rata loppuun. Huh, tuskaa. Käytin sen välissä juomassa (ei maistunu, heittelin pari verilätyn palasta sinne ja ne se kyllä otti, joten kai sitä nestettäki siinä vähän tuli) ja pissalla, ei ollu mikään hätä mutta ainahan se koipi nousee. Omalla vuorolla uudestaan ja yhtä laama se oli edelleen. Ainoastaan puomille se ampuu, ilmeisesti koska palkkaan sitä aina alastulokontaktilta. Tuossaki harjotuksessa se karkasi sinne aivan omia aikojaan ja kouluttaja ohjeisti kävelemään sen kanssa sen puomin loppuun ja palkkaamatta ottamaan uusiksi se este jota oli tarkotus tehä. Tein työtä käskettyä, kävelin hiljaa koiran rinnalla ja alastulon jälkeen käännyin kohti keskikenttää ja yhtäkkiä huomaan ettei koira ole mukana. Käännyn kattomaan ja siellähän se napottaa juuri oikeassa asennossa kontaktilla ja odottaa. Eihän siitä voinu olla palkkaamatta, se ei ole koskaan tehny sitä niin hienosti! Pitää vain nyt jatkossa pitää paremmin huolta ettei se ryysi omin luvin kontakteille.
Loppupuolisko reeneissä harjoteltiin kepeille tuloa, niin että oli kaksi putkea U:n mallisena suuaukot toisiansa vasten aseteltuina ja välissä oli 4 keppiä. Koira piti lähettää putkeen ja kun se tulee ulos, niin saada keppien oikeasta raosta pujottelu sujumaan, jonka jälkeen taas toisen puolen putkeen jne. niin että koira kulkee kahdeksikkoa. Me tehtiin se ensimmäisenä ja saatiin kehut hyvästä suorituksesta mutta Runtu teki sen silti tosi väkinäisesti, joten itte en ollu kauhean tyytyväinen. Sitten piti mennä itsekseen häkkikentälle harjottelemaan vauvakeinua. Runtulle keinu on aina ollu este siinä missä muutki, ei se ole sitä juurikaan jännittäny tai mitään. Jätin sen keinun taakse ja menin itte keinun keskiosan paikkeille. Koira istuu kyllä paikallaan mutta tuijottelee kaihoisasti mettään. Pyydän katsekontaktia, korva kääntyy. Sanon sen nimen niin se lähtee kävelemään haahuille kohti keinua katse edelleenki suunnattuna mettään. Menen sen luokse ja jätän uudelleen istumaan oikeaan paikkaan, kiellän kun katsoo mettään ja palkkaan ku katsoo minua. Lähen sen kans yhtämatkaa keinulle, puolen välin paikkeilla hidastan käskyllä ja se istuu puoleenväliin keinua nuolemaan keinulautaa. Helvetti (varmasti joku juoksunarttu istunu siinä). Käsken sen liikkeelle ja se tulee kontaktille oikeaan alastuloon mutta ei keskity eikä kuuntele, hädin tuskin syö namin. En vielä tästä ota onkeeni vaan päätän kokeilla uudestaan. Koiran jättö keinun taakse, edelleen pälyilyä, lähetään yhtämatkaa keinulle ja puolessa välissä ku hidastan taas käskyllä niin se hidastaa muutenki täydellisen dressman-kävelyn pysähtymiseksi, hyppää pois keinulta ja yrittää haahuilla kohti metsää. Argh. Uusi yritys, koira keinun taakse ja nyt talutin sen kaulapannasta keinun läpi ja palkkasin lopusta. Se siis niistä treeneistä, koira autoon odottamaan. 10 min jälkeen annoin sille vielä mahdollisuuden tsempata ku piti yksinään harjotella rengasta. Ei keskittymistä ja hypyn jälkeen heti yritys livetä kentältä muualle. Joopa joo, takasi autoon siis. Jos ei kerran kiinnosta niin sitte voi ootella autossa. Ei myöskään käyty treenien jälkeen viereisessä metsässä Sirman kans juoksentelemassa niinku yleensä.
Tuon jälkeen ei olla käyty sitte treenailemassa ku mulla oli viikonloppu ohjelmaa täys (sunnuntaina kävin Naisten kympillä ja siksi Särönki treenit jäi väliin) ja tällä viikolla on iltasin ollu aina treenikentät varattu. Perjantain treenit jää Runtulla nyt sitten käymättä koska saatiin peruutuspaikat Hyvinkään luonnetestiin, molemmille pojille :) Mulla on tuolloin vapaapäivä ja sinänsä harmi että menee päivän treenausaika nyt sitten hukkaan koska en viitti väsyttää niitä ennen illan luonnetestejä. Mutta ehtiipä tuota. Ja onhan Säröllä sitten sunnuntai-iltana treenit.
Pitäis nyt vain äkkiä saada ne verkot niitä keppejä varten ja toivoa että Runtun korvat löytyy..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti