Ei tullu peruutuspaikkoja viikonlopun luonnetestiin, sääli. Käytiin kuitenki Katin kans vähän aikaa kattelemassa, mutta oli ihan karsea tuuli ja kylmähän siellä tuli, joten jatkettiinki siitä kahvistelemaan Nesteelle. Runtu harjotteli tämän ajan autossa oottelua. Tarkotus oli sieltä ajella Ojankoon vähän treenailemaan keinua Rumpsun kans mutta kappas vaan, siellähän oliki puomi kiinni eikä kentälle päässy autolla. Voi ärsy mitä hommaa. Tosi kiva ajella pitkä matka sinne ja todeta sitten että puomi on kiinni. Olishan sitä tietenki voinu jättää auton sinne puomin taakse ja kävellä sen matkan kentälle mutta ärsytti tuossa vaiheessa jo sen verran että käännyttiin vaan takas kotia. Ei siis muuta treeniä Runtulle kuin oottelua.
Eilen meillä oli ekat treenit Särön kanssa. Huoh, täytyy kyllä todeta että jos ei olis Runtua joka on ihan erilainen Säröön verrattuna niin vois agilityinto lopahtaa aika äkkiä. Siinä missä Runtu kuuntelee ja keskittyy, niin Särö huutaa ja kaahottaa. Asettaa todellaki haasteita ohjaajalle. Mutta ei me luovuteta, pakko sen on alkaa sujumaan ku keksitään oikeat keinot. Ohjelmassa oli siis 12 esteen rata, jossa oli vaikeita (tai ainaki meille vaikeita) ohjauskuvioita. Vähintään joka toinen hyppy oli takaa kierrettävä, lisäksi radalla oli rengas ja kepit jotka on ollu haastavia Särölle. Renkaalle tultiin suoraan putkesta. Ekalla kerralla se meni sieltä kehikosta läpi ja toisella kerralla kun vetäjä oli renkaan toisella puolella palkkaamassa niin se sukelsi nätisti renkaasta läpi. Tämä toistettuna vielä 4 kertaa, jes! Tuosta jäi tosi hyvä mieli, samoin ku siitä että osasin oikeaan aikaan antaa käskyn renkaalle :) Meitä kurssilla olevia oli siis 4 ja aluksi jokainen sai tehä itsenäisesti radan läpi ja sen jälkeen käytiin suullisesti läpi ongelmakohtia. Toisella kerralla tehtiin pätkiä radasta. Kepit tehtiin pari kertaa. Eka kerta niin että minun piti tehä se niinkuin sen yleensäki ohjaan ja sen jälkeen niin että vetäjä oli loppupalkan kans keppien päässä. Ekalla loppupalkalla se yritti ekan välin jälkeen oikasta suoraan palkalle mutta toisella kerralla se maltto pujotellaki. Se kyllä hakee sitä pujottelua itekki, mutta ei silti tee sitä jollen sanallisesti sitä siihen käske (eli käskyillä kep-kep-kep-jne...), kädellä myös teen vähän sitä liikettä kaverina mutta tuntuu että se oikeaan väliin kääntyminen on enemmän kiinni käskyllä "painostamisesta" kuin omasta liikkeestä. Vetäjä ehdotti treenamiseen ohjureita/verkkoja, koska oikea idea Säröllä on, se vain ei malta keskittyä niin että se tekis oikein. Niiden avulla mie myös saisin ehkä otettua kaivattua etumatkaa. Seuralta verkot ja ohjurit löytyy mutta ne on lukkojen takana joten omatoimiseen harjotteluun niistä ei ole apua. Mutta verkot on kuulemma helppo rakentaa itte, joten kanaverkko pääsi heti kauppalistalle.
Ohjauskuvioiden harjottelusta ei olekaan sitte juuri mitään positiivista sanottavaa. Kun yritin tehdä kokonaista suoritusta niin ohjasin ihan liian lepsusti ja huonosti, sitten ku otettiin osasuorituksina, niin Särö ei keskity. Esim. ohjaan sitä kädellä ja kropalla kiertämään esteen mutta tästä huolimatta se hyppää esteen suoraan (ja samalla juoksee melkein minun päälle), koska se kai oli vain päättäny että tämä hypätään suoraan eikä jääny kattomaan minun ohjausta. Toisella kerralla kiertäminen onnistuu mutta minun motoriikka ei kertakaikkiaan riitä saksalaiseen käännökseen (vai mikä se nyt olikaan nimeltänsä). Turhauttavaa. Ja ku koira ei anna yhtään mokia anteeksi vaan räksyttää jalkojen juuressa että mitä hemmettiä sie säädät siellä.. Jep jep. Tässäpä harjottelun paikkaa meille molemmille. Yksi iso ongelma on myös että Särö ei ole täysin estevarma (ainakaan minun mielestä) niin joudun varmistelemaan enkä ollenkaan luota että se tekis. Tästä johtuen olen koko ajan myöhässä ku se tekeeki esteen oikein. Eikä se taas yhtään auta minua onnistumaan ohjauskuviossa. Tuohon minun jäykkyyteen ja hitauteen ei taida auttaa ku harjottelu ja toistot? Ei me näistä kuitenkaan lannistuta, pitää vaan oppia paremmaksi ja nöyrästi harjotella pikku juttu kerrallaan.
Kontakteista vielä sen verran, että olen nyt päättäny että Särökään ei voi ottaa niitä läpijuoksuna (hyppii yli), vaan sinne täytyy pysähtyä. Sitä siis hinkataan myös. Ja alotetaan vauva-A:alla. Säröllehän ei yhtään auta vaikka siellä A:an toisella puolella olis ruokakippo johon pysähtyä herkuttelemaan. Sen nenä kyllä jää sinne kippoon, mutta takapää lentää hiekalle. Vaikka ei varmaan sais vertailla, niin kyllä se Runtu vaan on NIIN paljon helpompi opetettava/ohjattava... Ja kuten sanottua, onneksi tosiaan on. Tulee mulle sentään jossain onnistumisia :D
P.S Nyt ei edes möllikisailla Särkän kanssa (paitsi jos olis hyppyrata) että saadaan rauhassa harjotella ne kontaktit parempaan malliin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti