Täällä taas!

Aikalisä pidetty ja täällä ollaan taas :) Luin tuossa aluksi viimeisimmän blogikirjotuksen ja kylläpä siitä tuntuuki olevan pitkä aika! Silloin pohdin innoissani että onko seuraavaan maanantaihin pitkä aika. Niissä seuraavissa treeneissä käytiin ja niiden sisällöstä en ihan mahottomasti muista paitsi että kepit oli vaikeat. Siinähän ei sinänsä ole mitään uutta, tiesin kyllä että ne on vaikeat ku ei niitä olla viime aikoina juuri harjoteltu mutta se korostu siellä aika paljon ku kaikki muut handlasi ne oikeasti jo aika hyvin, me oltiin ainoat joilla tökki :D Mutta ei se mitään, muuten se rata meni ihan mukavasti, keinu yllätti positiivisesti. Niiden treenien jälkeen jäätiinki sitte aika pitkälle treenitauolle koska mulla oli aika kovasti silloin alkuraskauden pahoinvointia. Nyt näyttäis siltä että olo alkais olla kutakuinki hyvä joten täytynee alkaa elvyttämään harrastusrintamaa :)

Sitä hommaa aloteltiin jo viime perjantaina ku pidettiin yhteistreenit meän poikien ja Marjon Vimpan kanssa. Ohjelmassa oli näyttelytreeniä ja pientä tottistelua ja sitte tehtiin ekat jäljet kaikille.

Tässä muutama Marjon ottama kuva treeneistä meän koirien osalta ja lopussa vielä Vimpanki poseerausta :)

Särön sivulletuloharjoitus

Runtun esiintymistä 

Yhteinen meditointihetki?

Runtun pujottelunäyte

Vimpa on jo aika pätevä

 

Loppuun vielä muutama Jennin ottama kuva ihan muista yhteyksistä

Mortilla on oma kolo

Runtu

Särö

Jäljestämishommista ei otettu kuvia ku ne on aina samannäkösiä :) Jäljet oli helpot, ainoastaan noin 20 askelta ja vanhenivat noin 20 min. Ens kerralla saapii laittaa askelia reippaasti enemmän ku kyllä se homma koirilla tuntu olevan muistissa (vaikkei viime kesänä tehtykään ku ehkä 5 jälkeä). Ens lauantaina tutustutaan uuteen lajiin, nimittäin MEJÄän. Koitan raportoida sen jälkeen miten meni. Runtu siis osallistuu tuohon koulutuspäivään.

Agilitya pitkästä aikaa!

Tänään oli ekat Rovaniemen treenit ja koska kello on tähän aikaan mitä on (23.43), niin en ala kovin pitkästi pohtimaan. Lyhyesti sanottuna: Runtu yllätti jälleen erittäin positiivisesti. Se ei ole koskaan edenny noin hyvin eikä vauhtia vähentäny ees että hypyt oli 45-50 cm ku yleensä ollaan tehty vaan max 30 cm :) Ehkä tauko oli tehny molemmille hyvää (koska onnistuin itekki kerranki vähän ohjauksessa). Tämän päivän harjotteena oli eteneminen ja sehän sopi meille hyvin. Jenni oli mukana kameranaisena ja muutenki apurina joten tässä vähän todisteita.

Ensimmäinen kerta, vähän vielä homma hakusessa.

Toinen kerta meni jo huomattavasti paremmin.

Kolmannella kerralla meni jo ihan kivasti :)

Loppuun vielä pari hauskaa kuvaa:

Ihan innokkaana se on tekemässä hommia

"Paikoillanne.."

Onko seuraavaan maanantaihin vielä pitkä aika?? :D

Pikapäivitys viime viikolta

Olen totaalisesti unohtanu päivitellä viime viikon torstain agitreenit tänne. Ratasuunnitelma näytti tältä ja tarkoitus oli ehtiä tekemään molemmat versiot. Puomin kanssa tuli kuitenkin sen verran säätöä (oli väärin kasattu) että aika ei enää riittänytkään. Tehtiin siis ympyröidyt versiot molempiin suuntiin.

Tarkoituksena oli harjoitella puomille ohjausta vinosti, samoin puomilta alas tulemista niin että ohjaaja ei tulekaan koiran mukana ihan alas asti. Ylöstulopuolella oli hypyn siiveke blokkaamassa ettei koira vois hypätä puomille sivusta. Tarkotus oli laittaa nami siivekkeen taakse alkukontaktille mutta Runtu juoksi niistä aina yli joten siitä ei ollu sille mitään hyötyä. Ja aika paljon se tarvii saattelua koska monesti meinasi hypätä puomille sivusta siivekkeestä huolimatta (sen yläpuolelta). Myös alastuloa pitää harjotella niin että en mene siihen viereen. Pitäis vaan jonku melkein olla palkkaamassa sitä siellä edessä. Laitetaan korvan taakse nämä treenivinkit. Muuten kokonaisuudessaan meni ihan kivasti. Aivan innoissaan se tekee hommia vaikka eteneminen onki tyyliä keinuhevonen :)

Eilen ostin sille kevythäkin hallitreenejä varten, ens viikolla päästään kokeilemaan sitä tositoimissa. Veikkaan että saattaa olla pikkusen helpompaa ku ei tartte roudata sitä melkein 20 kg painavaa metallihäkkiä ees taas :)

Huomenna menen Vappu Alatalon luennolle kuuntelemaan Psyykkistä valmentautumista.

Done

Tämän viikon tavoite (eli yhet omatoimitreenit) on täytetty :) Käytiin siis poikien kans Ojangossa ulkokentällä vähän treenimässä ja ku Kati oli siellä samaan aikaan niin saatiin pari kuvaaki.

Runtulle oli tarkotus treenata vinoja lähestymisiä puomille tullessa ja twistiä. Tehtiin vauvapuomilla ku oikea puomi oli märkä ja liukas enkä halunnu riskeerata mitään, vauvapuomi oli kivasti pinnotettu semmosella karkealla matolla. Laitoin siis hypyn siivekkeen puomin ylösnousun sivuun ja lähetin viistosti puomille tarkoituksena että koira oppii menemään vinostaki lähestymissuunnasta kuitenki oikeasta kohtaa eikä loikkaa vaan puolesta välistä ylös. Siinä ei ollu mitään ongelmaa mutta jostain syystä alastulon 2o2o-asento oliki pyyhkiytyny muistista kokonaan. Sinänsä erikoista että vielä viikko sitte torstaina se muisti sen.. Mutta ehkä siinä oli mielessä nyt vähän muuta. Alkupään treenin lisäksi treenattiin nyt sitte lisäksi sitä loppupäätäki. Ihan ok suorituksia.

Twistiä harjoteltiin samanlaisella esteiden sijoittelulla ku viime viikon radallaki paitsi että kolmosesteen putken korvasin hypyllä, sen takana oli sitten loppupalkka. Ihan hyvin meni, tosin itte en ole vielä sisäistäny että sanonko "kierrä" vai "takaa" ja käytän sitte ristiin molempia. Ei hyvä. Mutta Runtu meni ihan hyvin, kolmannen toiston jälkeen se jo muisti että mitä siinä tapahtuu. Tehtiin pari kertaa niinki että ekana twist-hypyt ja siitä suoraan puomille jossa sitte loppupalkka alastulossa.

Särön kans tehtiin vaan eteenmenoja kolmella hypyllä joissa rimat oli kaikista alimmalla tasolla, lähetin siis eteen kupille. Sen jälkeen kolme kertaa 6 kepin pujottelu. Yllättäen jokainen kerta onnistu, kyllä sillä on ihan selvä haisu että miten ne kepit pitää mennä. Vaatii toki aika paljon vahvistamista mutta mukava yllätys. Näiden jälkeen vielä puomin alastuloa (2o2o) pari kertaa. Lopuksi vielä eteenmenoharjoitus niillä aikasemmilla hypyillä niin että palkkana oliki lelu ja lopetus sitten leikkihetkeen.

Tässäpä muutama (hauska) otos Runtusta. Lopussa pari julkaisukelpostaki :)
Kuvista kiitos Katille.

Sairaan nopee? :D

"Mitäs oikein meinaat?"

"Et kai sie kuvata aio?"

Osasi se seistäkki

Nakkituijotus

Back in the game

Eilen treenattiin Runtun kanssa yhessä ekaa kertaa öö.. kahteen kuukauteen? Ainaki melkein niin pitkä aika siitä edellisestä kerrasta oli. Kuten aikasemmin sanoin niin semmonen oikea motivaatio on ollu vähän hukassa ja siksi mulla oli aika paljon odotuksia. Jänskätti jopa että jos hommat ei menekään putkeen niin häviääkö se viimenenki motivaatio.

Saatiin etukäteen sähköpostilla ratasuunnitelma ja se näytti tältä:

Harjoteltiin ohjauskuviota nimeltä twist. Se tuntu kuivaharjotteluna aluksi tosi vaikealta mutta osoittautuki loppupeleissä yllättävän "helpoksi". Runtu teki minusta tosi kivasti hommia. Sillä on monesti ollu vähän semmosta ongelmaa että ku sillä ei ole ihan kauheata draivia tuohon radan tekemiseen (se ei siis tee sitä mitenkään kauhealla intohimolla) niin sitte ku on jouduttu tekemään jotaki "hitaita" ohjauskuvioita, joissa se ei voi painattaa vaan suoraan eteenpäin vaan pitää tehä kiertoja ja käännöksiä ja seurata ohjausta, niin se ankeutuu ja alkaa laamailemaan. Se siis lähtee innokkaasti mutta ku ei saakaan vaan mennä miten itte haluaa niin into häviää melko totaalisestii (se saattaa jopa pysähtyä esteen eteen seisomaan). No, eilen sitä probleemaa ei ollu ja olen siitä tosi ilonen :) Omalla Runtumaisella mittapuulla se oli jopa ihan innoissaan. Toki meillä oli taas vähän hankaluutena se että ku kolmantena esteenä oli rinnakkain putki ja puomi niin se meinas väkisin loikata sinne puomille. Kuitenki ku saatiin yksi varmisteltu putkisuoritus niin sen jälkeen se sai ideasta kiinni. Toki jouduin sitä saattelemaan ja varmistelemaan (ja sitä kautta olen vähän myöhässä ja tulee kiire) mutta se meni silti kivasti. Aikatauluongelmien vuoksi me ei keretty tekemään loppupeleissä ku 7 ekaa estettä. Omasta ohjaamisesta olen ihan positiivisesti yllättyny, lähinnä siis siitä että ainaki ekan twistin ajotus meni hyvin eikä liikkuminen näyttäny ihan kauhean kankealta. Ajoitusongelmaa muuten kyllä selvästi on, ihan liian myöhään näköjään kerron mitä ollaan seuraavaksi tekemässä. Sitä pitää siis alkaa parantamaan.

Tässä video jossa pari pätkää eilisestä. Runtu tekee aivan ilosesti hommia :)

Tavotteena seuraavaksi käydä ens viikolla vähintään kerran itekseen treenimässä (ei ole siis ohjattuja treenejä ku ne on vaan joka toinen viikko).

Ohjatuissa treeneissä pitkästä aikaa

Meillä oli kesäkauden päättäjäistreenit ja ohjelmana kisanomainen rata. Ryhmä oli tehny saman radan kesäkauden ekoissa treeneissä, sen jälkeen kesä on hinkattu rataan kuuluvia pätkiä ja ohjauskuvioita ja nyt oli sitten sama rata uudestaan, niin että voi verrata kuinka on kehittyny. Otettiin aika ja laskettiin pisteet (joita ei tosin meille kerrottu). Ideana minusta ihan hirveän hyvä :) Meillä se ei tosin menny ihan noin ku tultiin vasta elokuussa mukaan tuohon ryhmään ja vaihoin koiraaki kesken ryhmän. Radalla oli 21 suoritettavaa estettä mutta siellä ei ollu keinua eikä keppejä. Kaikkia muita löytyi kuitenki (mm. pöytä, pituus, pussi ja rengas). Meän ryhmässä on 4 treenaajaa, mutta yhellä oli "oikea" koira äitiyslomalla ja tilalla pienehkö pentu jonka kanssa tehdään ihan alkeisalkeisjuttuja joten kisaan osallistujia oli vain kolme.

Rata oli paikoin minun mielestä aika haasteellinen ja erityisen ongelman arvasin tulevan jo heti alussa. Olin varma että Runtu syöksyy kahen ekan hypyn jälkeen suoraan A-esteelle koska niin se on tehny aina ennenki täysin välittämättä minun ohjauksista/huudoista. Tästä syystä päätin blokata pääsyn Aalle seisomalla itte 2-hypyn ja Aan välissä ja "pakottaa" käännöksen 3-hypylle. Oikeasti olisin halunnu kokeilla ylipäätänsä sitä etten jätä Runtua istumaan 1-esteen taakse vaan että oltais lähetty yhtä matkaa mutta tästä "ansasta" johtuen en tosiaankaan voinu sitä tehä. Seuraava jännitysjuttu oli että hyppääkö se rengasta (oli matalana, kuten kaikki hypytki, 35 cm). Siitä olin ihan varma että pussia se ei tule menemään tuosta noin vaan koska siitä on tosi pitkä aika ku sitä on harjoteltu ja tuossa pussissa se pussi-osuus oli raskasta pressua ja se oli erityisen raskas koska tihutti vettä koko ajan. Muita selkeitä huolenaiheita ei ollu.

Me oltiin ekoja tekemässä rataa ja kerkesin ennen alotusta vähän temppuilla koiran kans, lähinnä tehtiin hetki jalkojen välissä pujottelua josta palkkasin punotulla matonkudelelulla ja se jopa leikki sillä! :) Oikein positiivinen yllätys. Sen jälkeen mentiin radalle ja heti lähdön jälkeen pikkukoira yllätti taas. Se ei nimittäin edes yrittäny rynniä Aalle vaan tuli suoraan minun jalkoihin oottamaan seuraavaa ohjausta. Hämmennyin tästä ihan totaalisesti koska olin niin varautunu siihen että pitää kaikin keinoin estää se Aalle syöksyminen ja tästä syystä olinki sitte ohjauksessa ihan totaalisesti jäljessä. 3-hyppy meni ihan oikein mutta seuraavana olleeseen putkeen se meni väärästä päästä kun olin myöhässä enkä ehtiny kääntää siihen lähempään päähän. Korjattiin tekemällä putki oikein ja jatkettiin matkaa. Muuri ok, rengasta jäin vähän varmistelemaan ja varmaan tästä syystä se meni sen varovasti kehikon välistä. Pysäytys ja kääntö takasin päin niin se hyppäsi sen väärin päin. Ei se mitään, positiivista että hyppäsi. Sen jälkeen tehtiin se oikein, meni kivasti. Sen jälkeen pystyin käskemään sen jo suoraan putkeen ja se "itsenäisesti" hyppäsi välissä olleen hypyn niinku olin arvellukki. Koska se irtaantu putkelle tosi hyvin niin ehdin reilusti ohjaamaan putken toiseen päähän vasemmalla kädellä, hyppy meni hyvin mutta siitä se irtosi vähän turhan innokkaasti Aalle (mutta se ei ollu semmosta totista määrätietosta rynnimistä niinku ennen, eli positiivista seki), etuvarpaat käväsi Aalla mutta sen jälkeen sain sen käännettyä sieltä tosi sievästi takasi putkeen. Putken jälkeen hyppy (huusin "täällä" koiran ollessa putkessa joten se tiesi heti kummalle puolelle pitää kääntyä) ja puomille meno helposti. Puomille pystyin ohjaamaan aika kaukaa. Pysähdys alastulokontaktille jäi vähän aikaiseksi koska itte en menny ihan puomin loppuun asti, ts. takajalat oli kyllä kontaktialueella mutta etujalat oli puomin vieressä (ei edessä). Ei varsinaisesti virhe mutta vähän hämmensi minua. Kehuin ja siitä jatkettiin hypylle. Hypyn ja pituuden välissä tapahtu jotaki, luulen että olis pitäny seisottaa koiraa hetki kontaktilla ja ottaa vähän etumatkaa tai sitten vaan pinkasta nopeammin itte liikkeelle. Enivei, hypyn jälkeen Runtu hidasti pituudelle ja hyppäsi jotenki vähän kummallisesti sen niin että takajalat oli hetken viimeisen palikan päällä ja loppupeleissä kaato sen palikan. Otettiin uudestaan ja nyt meni hyvin, siitä varma meno Aalle. Siellä hyvä alastulokontakti, kehut, ja seuraavalle hypylle. Meni kivasti ja sain ohjattua sen oikein myös seuraavat kaks hyppyä. Positiivista myös ettei se yrittäny 18-hypyn jälkeen rynnätä putkeen vaan sain sen käännettyä pussille. Pussiin se yritti mutta sitten loppu usko. Käskin sen istumaan pussin eteen ja kävin vähän nostamassa pressua ja näin saatiin pussikin tehtyä. Sen jälkeinen hyppy oli helppo mutta vauhtia tuli liian paljon siihen nähen että viimeiselle esteelle, eli pöydälle olis pitäny pystyä pysähtymään. Runtu kyllä yritti jarruttaa mutta liukui silti märän pöydän päältä alas (pöytäki oli matala). Uudestaan pöydälle, "tuomari" laski 5 sekuntia aikaa ja äänimerkin jälkeen vapautus. Heitin sille loppupalkaksi kuivatun kanankaulan (ku targettia ei voinu käyttää enkä halunnu kädestä palkata). Tarkennuksena vielä tosiaan että vaikka rata piti suorittaa kisanomaisesti niin varsinaisia hylkäyksiä ei tietenkään tullu vaan tavote oli suorittaa kaikki esteet oikeassa järjestyksessä, eli jos joku meni pieleen niin otettiin uudestaan.

Loppuyhteenveto:
+ koira ei yrittäny rynniä kontakteille ollenkaan niin pahasti ku luulin, itseasiassa se ei "rynniny" ollenkaan, Aalle menoki oli semmonen sievä tarjous
+ se kuunteli mitä mie sanoin ja seurasi minun ohjausta
+ se irtosi hyvin ja eteni yllättävän itsenäisesti
+ se ei menny "rikki" vaikka en palkannu enää namilla kontakteilta (ei siis harmistunu siitä), tätä ei olla kokeiltu vielä kertaakaan aikasemmin
+ se ylipäätänsä teki kaiken tosi ilosesti
+ sillä oli vauhtia niin paljon että se ei pysyny pöydällä (pöydältä tippuminen ei siis ollu hyvä asia mutta se että sillä oli vauhtia oli)

- ei tule mitään varsinaisesti negatiivista mieleen :D

Toki virheitä tuli aika paljonki, mutta ne oli aika pitkälti semmosia minun virheitä ja lähinnä vaan merkkejä siitä että pitäis vaan harjotella yhteistyötä enemmän. Näiden lopputuloksena oli sitten se, että me voitettiin se "kisa" :D Olin aika pirun ylpeä tuosta rääpäleestä ku mie tulin myöhään tuohon ryhmään ja Runtu oli käyny noissa treeneissä vaan kaks kertaa ennen tuota kisaa. Muiden kohdalla kouluttaja vertaili suoritusta siihen kesän ekaan kisasuoritukseen mutta meille hän totesi että harmi ettei meillä ole vertailukohtaa. Mie vaan totesin että minusta on aika hyvä vertailukohta se, että Runtu alotti alkeiskurssin kesäkuussa :D Huimaa edistystä siis :) Nyt vaan pitäis aktivoitua treenaamaan itsenäisesti enemmän. Toki se jatkossa vähän hankaloituu ku alkaa talvikausi enkä raskinu ostaa vapaakorttia halliin (koska olen töissä käytännössä aina sen ajan jolloin siellä olis vapaata aikaa treenamiseen). Ulkokentille jää kai esteitä lumentuloon asti, joten pitää pyrkiä hyödyntämään sitä.

Jäin vielä miettimään että mitkä tekijät vaikutti siihen että Runtu meni eilen niin mukavasti. Seuraavassa huomioita asioista jotka oli eri tavalla ku ennen:

* se oli saanu aamuruoan ihan normaalisti, yleensä olen pitäny sitä vähän "nälässä" jotta motivaatio pysyy ruokapalkkaan
* olen kotona leikkiny sen kanssa niillä uusilla leluilla (jotka on ihan sen suosikkeja) ja se on innostunu niistä (näköjään jopa niin hyvin että ne vähän kiinnostaa kentälläki, voi johtua myös siitä että namipalkka ei ollu niin superia ku ei ollu nälkä), olen myös palkannu pikku tempuista lelulla
* olen alkanu pikkuhiljaa tekemään sille samaa syvälihastreeniä jota Särölle pitää tehä, toisinsanoen ollaan puuhailtu kotona yhessä juttuja
* ehin hetken leikittää sitä lelulla ennen kentälle menoa, joten vire saatto olla vähän parempi ku aikasemmin (oikeasti olisin halunnu saaha vähän paremmat lämmittelyt alle mutta se alottajakoirakon virka lankesi niin äkkiä etten sitte ehtinykään)
* alla oli kahen viikon treenitauko
* edelliset treenit oli omatoimiset jossa harjoteltiin etenemistä ja vauhtia

Tuossapa noita havaintoja. Pitää yrittää ottaa noista opiksi ja käyttää niitä hyödyksi myös jatkossa. Tänään treenataan Runtun kanssa Tuusulassa, saa nähdä että kuinka pitkään siellä jatkuu treenit kun ne on ulkona. Ojangon treenit on siis jatkossa hallitreenejä (mielenkiintosta nähä vaikuttaa halliolosuhteet jotenki koiraan) ja vaan joka toinen viikko.

Pakko kyllä hehkuttaa loppuun etten ole koskaan ollu noin yllättyny ja ylpeä ku mitä olin eilisen kisan jälkeen <3

Ft-kuulumisia ja leluoivalluksia

Maanantaina Särö kävi taas fysioterapeutilla. Kerranki oli mukavaa palautetta, enää vasen puoli rintarangasta oli enemmän jumissa, oikea puoli oli jo parempaan päin :) Seuraavaan käyntiin onkin sitte reilu 4 viikkoa, sinä aikana pitäis saaha pumpattua voimaa syviin lihaksiin ja tehä takapään hallintaharjotuksia. Jännä nähä kuinka ne lähtee sujumaan :)

Päätin että Särö ei nyt toistaseksi sitten treenaa ohjatuissa ryhmissä ollenkaan vaan lähtee sitten mukaan vapaisiin harjotuksiin ja tekee sovellettuja juttuja siellä. Runtu saa sitten teho-opetusta vielä pari viikkoa (treenit 2 x vk) ja kun talvikausi alkaa niin se saa siirtyä HSKH:n treeneihin jolloin treenataan sitten joka toinen viikko Vuokkoset-areenalla.

Tein sunnuntaina muutamat matonkudelelut punomalla ja niistä tuli heti Runtun suosikkeja :) Olen nyt leikkiny sen kans sisällä reippaasti normaalia enemmän ja siitä johtuen se tuleeki nykysin tarjoamaan lelua mulle eikä Särölle (mikä on huomattava edistysaskel). Samoin se  hakee muutenki kontaktia ja tekemistä huomattavasti normaalia enemmän :) Pääsin jopa palkkaamaan sitä lelulla pienistä tempuista sisällä. Koin nimittäin yksi päivä oivalluksen, että eihän se koira-raukka osaa palkkautua lelulla ku ei sitä ole siihen opetettu. Miten voin vaatia, että koira joka ei luonnostaan innostu niin kauheasti leluista, palkkautuis niillä superhäiriöolosuhteissa, jossa on aina ennen saanu herkkuruokaa kun ei sitä ole koskaan palkattu lelulla edes kotioloissa. Nyt siis ensin harjotellaan kotona häiriöttömässä ympäristössä leikkimistä ja että sen voi saada palkaksi jostain ja sitten vasta siirretään se kentälle häiriöympäristöön. Toivottavasti tästä on hyötyä :)

Korvausreissulla ja tulevaisuuden pohdintaa

Meillä jää tämän viikon ohjatut agilitytreenit väliin ku emäntä lähtee työristeilylle Tukholmaan. Korvauksena tästä käytiin eilen itseksemme treenimässä Ojangossa. Särö ei ole kahteen viikkoon treenannu ja Runtu on tehny senki eestä. Ja sen kyllä huomasi. Tein molempien kans kaksi satsia kentällä, Runtu alotti. Suunnitelmana oli harjotella etenemistä ja vauhtia ja vähän myös sitä päällejuoksua. Kentällä oli kaksi putkea U:n mallisena ja niiden välissä oli kummallakin puolella 3 hyppyä suorassa linjassa. Lisäksi keskellä oli kaksi hyppyä ns. pitkittäin (päällejuoksua varten).

Alkulämmittelynä kokeilin Runtulle paria uutta lelua ja koska taskusta ei ollu vielä tullu yhtään namia (oletan että tämä oli yksi syy) niin se kiinnostiki yllättävän paljon :) Saatiin pari oikeinki hyvää leikkihetkeä ja kokeilin myös napata lelun kesken kaiken ja kun se loikki sen perässä niin lähetinki sen yhtäkkiä putkeen (joka "sattu" olemaan sopivasti vieressä) ja sen jälkeen juoksin lelua perässä vetäen pois päin putken ulostulopäästä, niin että se sai/joutu jahtaamaan lelua. Ei se mitenkään pitelemätön ole vieläkään noiden lelupalkkojen kans, mutta nämä kaikki on jo tosi paljon edistystä lähtötilanteeseen joten ollaan tyytyväisiä tähänki. Oli siis eka kerta ku sain sen palkattua lelulla joltaki esteeltä, hyvä Runtu :D

Itse treenissä sitten hommia tehtiin loppupalkalla (nami) ja koko ajan vähän "vaikeuttaen", eli eka oli vaan yks hyppy-putki-palkka, sen jälkeen kaks hyppyä jne. Välissä palkka tuli myös hyppyjen jälkeen. Toimi aivan hyvin. Runtu etenee aivan kivasti ja melko itsenäisesti. Eka hyppy tuntuu olevan se tahmein, sen jälkeen alkaa mennä paremmin. Koitin myös tsempata omassa ohjauksessa, eli pyrin olemaan edistämättä niin kauheasti ja jättäytymään lähemmäksi sitä. Siinä vois tsempata vielä enemmänki mutta jo tuo pieni muutos tuntu vaikuttavan positiivisesti :) Ai niin, hyppyjen korkeus oli 45 cm.

Sitten vuorossa Särö. Se kävi jo autosta ulos ottaessa ihan kierroksilla joten sen kanssa en yrittänykään ottaa mitään leluja esiin (enkä muutenkaan halua kiskoa sen kanssa mitään ku sen selkä on vielä levossa). Lämmiteltiin siis jalkojen välistä pujottelemalla ja luoksetuloilla. Sen jälkeen samanlaiset etenemistreenit ku Runtulla, tosin hypyt laskin 10 cm korkusiksi. Treenitauko oli tainnu vaikuttaa minun päässä aika paljonki, en nimittäin muistanu että kuinka se kentällä käyttäytyykään. Olin vielä Runtun ohjausmoodissa ja ku yritin samaa Särön kans niin eihän siitä tullu mitään, se hyppäsi yhen hypyn ja käänty minun tykö ku en ollu eellä näyttämässä että minne pitää mennä. Ojennettu käsi ja esteen nimen sanominen (eli huutaminen jotta se kuulee sen oman haukkunsa yli) ei vaikuttaneet YHTÄÄN. Sitten ku tajusin ottaa tarpeeksi etumatkaa että voin eessä näyttää sille ne esteet niin homma alko sujumaan paremmin mutta onhan se hirveä sählä, ei voi muuta sanoa!

Se käy niin kierroksilla ettei se kuuntele mitään, ei keskity mihinkään ja komentaa (eli haukahtelee TOSI kimeällä äänellä) minua koko ajan silloin kun ei suoriteta rataa. Huoh. Onhan se aina ollu tuommonen mutta nyt ku olen treenannu vain Runtun kans (joka on täysin hiljanen ja keskittyy ja kuuntelee) niin tuo kontrasti tuntuu jotenki ihan tosi isolta. Just tällä hetkellä tuntuu että talvitreenien osalta taidetaanki tehä niin että Runtu saa käydä ohjatuissa treeneissä ja Särö saa treenailla vapaamuotosesti, alunperinhän olin ajatellu että ne saa käydä vuorotellen ohjatuissa. Ihan jo niiden fysiikkaki puoltaa tätä päätöstä mutta ennen kaikkea myös minun mielenterveys. On kohtuullisen vaikea pysyä tyynenä ja rentoutuneena kun yks paukuttaa korvan juuressa. Radalla tapahtuva haukkuminen ei minua enää häiritte mutta tuo kyllä häirittee :(

Särölle pitää ottaa tavoitteeksi jatkossa itsenäisen etenemisen opettelu, sitä se ei nimittäin tee kyllä yhtään. Toki on vähän haastavaa ku olen pari vuotta sitä opettanu huonosti (nimenomaan sen etenemisen osalta) mutta luulis että se vielä sen oppis. Siinä treenissä pitää vaan sitte ehottomasti olla kaveri nostamassa palkkaa pois jos se edistää. Nyt näitä tilanteita tapahtu ihan liian monesti ja on tosi tylsää kieltää sitä siitä. Toki parempi se kieltäminen ku että se pääsis palkkautumaan siitä, mutta ei se silti ole ihan se koulutustapa jota haluaisin käyttää.

Toisella kierroksella otin Runtulle pari etenemispätkää ja sitten tehtiin muutaman kerran niitä päällejuoksuja jotka on kyllä vaikeita. Ekat kerrat sille oli loppupalkka juuriki siinä päällejuoksukohdassa (kun viime Ojanko-treeneissä todettiin että se ei ihan ole tajunnu että sen pitäis seurata minun ohjausta eikä itte päättää että minne mennään) ja parin toiston jälkeen tehtiin sitte niin että siinä ei ollukaan palkkaa vaan loppupalkka oli sitten putken jälkeen. Päällejuoksun viimeistely jää jotenki ontumaan koska minun on tosi vaikea saaha se hyppäämään siitä se seuraava este, se kauhean helposti juoksis vaan minun perässä. Oliski hyvä saaha laitettua palkka myös siihen, mutta siinäki pitäis olla sitte taas kaveri nostamassa se pois jos toimintatapa on väärä koska riski että se juoksee päällejuoksua edeltävältä hypyltä suoraan palkalle (eikä tee serpentiininä kahta estettä siinä välissä) on tosi suuri. Ja Runtu ei missään tapauksessa kestä kieltoja kentällä, ainakaan jos kyse on hypyistä. Kontaktille varastelu onki sitte ihan toinen juttu. Päällejuoksun harjottelu ei ollu sen mielestä enää ollenkaan niin hauskaa ja taas alko vauhti hiipumaan. Otin loppuun vielä pari etenemistä "suoralla radalla" että jäi molemmille hyvä mieli :)

Särön kans en päällejuoksuja yrittänykään, ihan jo sen takia ku ft oli sitä mieltä ettei sais olla mitään kauhean jyrkkiä käännöksiä yms, plus että ei me oltais siihen varmaan ikinä pystyttykään silloin. Samaa etenemisharjottelua silleki siis pari kertaa. Niin joo, palkkasin Särön molempien satsien viimeisen esteen jälkeen pallolla jota se sai hakea. Vaikutti tyytyväiseltä koiralta :)

Harmillista että eilisestä päivästä tuli ihan poikkeuksellisen lämmin, auton mittari näytti +20 astetta, joten koirat alko olla aika läkähtyneitä jo ihan muutaman toiston jälkeen ja voitte vaan kuvitella kuinka läkähtyny oli ohjaaja ku ei ollu periaatteessa taukoja ollenkaan. Muistin sentään juoda ettei tullu heikotuksia.

Fiilikset tällä hetkellä tulevaisuudesta: Runtu taitaa syrjäyttää Särön ns. kisakoirana. Olin aikasemmin ajatellu että voisin yrittää startata Särön kans jahka sen selkä kuntoutuu mutta että Runtun pitää kehittyä vielä tosi paljon. Runtu on kuitenki yllättävästi kehittyny viime viikkoina niin paljon että se näyttää sata kertaa potentiaalisemmalta kisakaverilta ku Särö. Toki siihenki on vielä pitkä tie eessä, mutta ehkäpä jo ens vuoden alussa? Mielenkiintonen muutos :)

Jos halutaan jotaki positiivista hakea Säröstä niin se ei menny eilen illalla treenien jälkeen ollenkaan jumiin, mahtava juttu! :D

Tuusulan treenit ja hyppytekniikkakoulutusta

Perjantain treeneihin tsemppasin namien kanssa ja aivan hyvällä lopputuloksella. Ensin tehtiin kolmella erilaisella variaatiolla rataa jossa oli käytettävänä 7 hyppyä ja 2 putkea. Runtulla hyppyjen korkeus oli 45 cm. Ekassa versiossa kaahotettin kaarevalla radalla (mutta silti suoraan esteeltä toiselle etenemällä) 5 hyppyä ja suorahko putki, me tehtiin tietysti loppupalkalla. Alkuvauhti vähän tahmeahkoa mutta kun putken suu oli jo koiralla tähtäimessä niin vauhti lisäänty moninkertasesti. Tätä kolme toistoa. Seuraavaksi alotettiin samalla tavalla mutta koira piti saaha vedettyä kolmen esteen jälkeen sivuun tekemään U-mutkaputkea ja sen jälkeen piti palata takasin "vanhalle radalle". Tämä oli meillä vähän haasteellisempi ku putkeen ohjaus sijottu just ennen loppusuorakaahotusta (alkuperänen putki kohteena) mutta yllättävän pienellä huudahduksella sain sen käännettyä. Vauhti siinä tosin kuoli ihan totaalisesti mutta loppusuoralla se taas korjaantu. Tätä kolme toistoa myöskin. Jälkimmäisillä kerroilla putkelle ohjaus onnistu jo vähän paremmin. Kolmas variaatio oli tehdä ekat 2 hyppyä, sitten mutkaputki, sen jälkeen putken sivussa oleva erillinen hyppy takaa kiertäen, takasin mutkaputkeen ja samat 2 hyppyä takasin päin. Tämä oli jo vaikeampi, erityisesti takaakierrolle ei meinannu riittää vauhtia ollenkaan, tästäkin 3 toistoa.

Näiden jälkeen muutettiin rataa ja lisättiin yksi hyppy. Tämä oli ohjaajalle jo tosi haastava, ihan jo sen takia että suoritettavia esteitä oli jopa 14, kauheasti muistettavaa! :D Tässä taas linkki tuohon rataan (taas kökkö paint-piirros). Jätin koiran ykkösesteen taakse odottamaan ja menin itte 2. ja 3. esteen välille antamaan lähtölupaa. Eteneminen oli h-i-d-a-s-t-a. Pieniä ongelmakohtia tuli myös kesken radan, mm. 10 -putkeen oli vaikea saada menemään kun piti itte ohjata ulkoreunalla (ja treenikaverit ystävällisesti oottelivat koiriensa kanssa putken takana), kauhean helposti koira meinasi mennä putkesta ohi kavereita moikkaamaan. Harmi etten tuota ongelmaa tajunnut ennakoida ennen kuin alettiin rataa suorittamaan. Ens kerralla pyydän kyllä siirtymään pois esteiden lähettyviltä että saadaan rauhassa tehä rataa. Myös toiset koirat karkaili putken ohi samasta syystä. Näiden ratojen jälkeen kouluttaja sanoi että olenko huomannu että kun minun vauhti pysähtyy niin Runtunki vauhti pysähtyy. Olin kyllä huomannu että se menee tosi tahmeaksi kaikissa tiukoissa käännöksissä mutta en ollu ollenkaan ajatellu että asiaan vois vaikuttaa se että niissä tilanteissa mie en liiku. Jälkeenpäin pohdiskelin vielä että yksi aikasempi kouluttaja jo sano etten sais yrittää vedättää Runtua niin paljon, että se ei tee hyvää sen vauhdille. (Tämä ohjaustapahan johtuu vain ja ainoastaan siitä että Särön kans olen tottunu siihen että aina pitää ennakoida kaikki mitä voi koska muuten ei ehi.) Nyt olen asiaa prosessoinu ja seuraavaksi me kokeillaan Runtun kans yhdessä etenemistä. Eli että en jätäkään sitä yksin oottelemaan ykköshypyn taakse vaan että lähettäis käytännössä rinta rinnan liikkeelle, mikäli se vain on mahollista. Toivotaan että siitä olis apua. Tosi haastavaa oppia ohjaamaan kahta täysin erilaista koiraa, varsinki näin aloittelijalle :) (Ai niin, kaikilla toistoilla kaikilla radoilla käytettiin tietysti loppupalkkaa.)

Sunnuntaina hytisin 3 tuntia Ojangossa Vappu Alatalon hyppytekniikkakoulutuksessa kuunteluoppilaana. Koulutus olis kestäny 10-18 enkä muutenkaan olis voinu olla loppuun asti, mutta hyytävä tuuli varmisti sen että kolme tuntia istuen riitti vallan mainiosti. Muistiinpanoja koitin tehä ja hyviä koirankoulutuksellisia juttuja sieltä tarttuki matkaan. Vieläkö muistais ne käytännössä :)

Ojangon treenit

Eilen ohjelmassa jälleen päällejuoksua, tällä kertaa mukana useampi este. Tässä pikasesti paintilla piirretty kuva radasta (vihreät on putkia, punaset hyppyjä ja mustat nuolet kuvaa reittiä joka koiran oli tarkotus kulkea). Ensimmäinen haaste saatiin jo siitä että koiran sai menemään putkesta toiseen vaikka itte oli ohjaamassa ekan putken alkupäässä. Kaks ekaa yritystä meni mönkään ku Runtu ekasta putkesta ulostullessaan käänty automaattisesti oikealle ja kun sillä samalla hetkellä huusin (putken vasemmalta puolelta) "putkeen" niin se totteli ja tuli saman putken takasin päin. Vasta kolmannella kerralla tajusin huutaa sille "täällä" silloin kun se oli vielä putken sisällä ja näin ollen se ulostullessa tiesi jo heti kumpaan suuntaan pitää kääntyä ja silloin onnistuttiin putkesta putkeen syöksymisessä :) Ens kerralla vois yrittää huutaa sille vasen/oikea, josko se toimis samalla tavalla. Todennäkösesti sillä ei niin hirveästi ole väliä mitä sanoo, kunhan sanoo että se kuulee mistä suunnasta ääni tulee. Mutta olishan se hauska opettaa suunnat (jonku verran niitä peruslenkeillä käytetäänki) :)

Päällejuoksu piti tehä kolmannen ja neljännen hypyn välissä. Siinä ei onnistuttu kertaakaan :D Sain kyllä hyvässä tapauksessa koiran menemään esteet oikeassa järjestyksessä mutta se viimeksi harjoteltu taivutus (jossa siis varpaat osottaa kolmannen esteen takana kohti mutkaputkea mutta vasen käsi ja yläkroppa ohjaa vielä toista ja kolmatta hyppyä) jäi onnistumatta. Kouluttaja laitto meät ohjaajat ihan yksinään juoksentelemaan kentällä siinä (typerässä) asennossa että josko se onnistuis sitte paremmin mutta ei auttanu. Jos olis ollu varmaa että koira itsestään hyppää putken jälkeen toisen hypyn niin se olis ollu helpompaa mutta kun piti ohjata siitä samasta paikkaa kakkoshyppy ja sitte päästä siihen oikeaan taivutukseen kolmos- ja neloshyppyjä varten niin siinä oli tälle ohjaajalle liian monta liikkuvaa osaa :D Lisämausteena oli että Runtu ei vielä niin täysin osaa lukea minun ohjausta (toisinsanoen se ei muista että sen pitäis seurata että mitä mie teen eikä vaan itte päättää että minne se menee seuraavaksi). Pari kertaa kävi niin että Runtu oli omasta mielestään menossa kakkoshypyn jälkeen suoraan mutkaputkelle eikä ollenkaan huomioinu minun sijottumista kolmoshypyn taakse. Sitäkin pitää siis harjotella. Sitte joskus ku ehitään omalla ajalla treenimään.

Lopuksi otettiin sille vielä etenemisharjottelua suorassa linjassa olevilla hypyillä ja suoralla putkella. Ohjaajalla oli taas vähän turhan tylsät herkut (en ehtiny hakemaan kaupasta nakkia, korjataan se vahinko tämän illan treeneihin mennessä) eli frolicit. Kissanruokaakaan ei ollu siihen hätään matkassa. Treenikaveri "lainasi" nakkeja ja ne toimi vähän paremmin. Kouluttaja ehotti että Runtulle kannattais tehä semmosta vauhtitreeniä kahella mutkaputkella ja kahella hypyllä (niin että koko setti muodostaa ympyrän ja putken välissä on aina yksi hyppy) että se pääsis innostumaan siitä vauhista. En ole näin etukäteen ihan varma että kuinka se tulee onnistumaan ku ainakaan nyt se ei innostu yhtään siitä että se saa juosta lujaa vaan vaan siitä että se saa juosta suoraan palkalle. Suomeksi sanottuna siis että vaikka olis kuinka suora pätkä radalla niin ei se kiihdytä sillä ellei lopussa ole palkkaa (=namia). Mutta ehkä tuolla harjotuksella sitä vois saaha innostumaan siitä vauhdista jos vois yllättäen aina jonku satunnaisen esteen jälkeen nakata loppupalkan nenän eteen. Vaatii suunnittelua :)

Note to self:
- käytä aina loppupalkkaa jos se vain on mahollista
- tee vauhtitreenejä
- KÄYTÄ PAREMPAA PALKKAA
- harjoittele leikkimistä että joskus päästäis käyttämään sitäki palkkana

P.S. Tarkka juottaminen korjasi pissaongelman toistaseksi, jes :)

Särön fysioterapia vol. 3

Tänään käytiin kolmatta kertaa fysioterapiassa ja saldona edelleenki jumissa oleva rintaranka. Lannerangan jumit on jo vähän helpottaneet mutta rintaranka on vielä kovinki jäykkä =/ Nyt on kaks viikkoa taukoa ennen seuraavaa käyntiä ja edelleenki jatketaan päivittäisillä venytyksillä. Seuraavalla käynnillä otetaan todennäkösesti ohjelmaan syvälihastreenit, jännä nähä mitä ne käytännössä on. Vaikuttais vähän siltä että rintarangan jumeja voi olla mahotonta saaha kokonaan pois ja tarkotus olis syviä lihaksia treenaamalla saaha tukea rankaan jos nyt oikein ymmärsin. Mielenkiinnolla jäähään oottamaan miten käy.

Runtu tuurailee taas huomisen Ojangossa (syystä että fysioterapia on ollu just edellisenä päivänä) mutta ens viikolla Säröllä olis jo lupa osallistua itte. Tosin juuri tätä kirjottaessani muistin että miehän lähenki torstaina suoraan töistä risteilylle (työreissu siis) eikä pojilla siis ole kummallakaan treenejä ens viikolla. Ainakaan ohjattuja, pitää varmaan omalla ajalla käydä yks kerta.

Runtun aksailut

Torstaina Runtu pääsi vierailemaan pitkästä aikaa Ojangossa ja ihan ekaa kertaa siellä ohjatuissa treeneissä. Lämmittelylenkillä oli kauheasti kaikkea uutta haisteltavaa ja keskittymiskyky oli ihan hukassa, namit (tylsät frolicit) ei kelvanneet ollenkaan. Lenkin jälkeen laitettiin koirat aitaan kiinni ja lähettiin rakentamaan rataa. Aiheena oli tällä kertaa päälle juoksu. Kun saatiin rata valmiiksi niin aidan laidalta alko kuulumaan aivan selkeää ulvontaa. Hämmästyneenä käännyin kattelemaan sinne ja Runtuhan se siellä ulvo surkeasti kurkku suorana :D Aika järkytys ku Tuusulassa treenatessa se on aina ollu hiljaa, mutta siinä onki selkeä ero ku siellä se voi oottaa autossa. Nyt se oli omasta mielestään hylätty aidan reunalle, varsinainen draamaqueen, eiku -king :)

Treenien alku lähti meillä vähän tahmeasti käyntiin ku arvelin että kerran sille ei namit maistuneet niin koitetaan käviskö lelu palkaksi (lenkin jälkeen ennen radan rakentamista se leikki sillä enemmän ku koskaan aikasemmin). Ei se lelu oikein jaksanu motivoida ja ei tajuttu kouluttajan kans ees luovuttaa heti vaan yritettiin erilaisia leluja kunnes koirasta jo todellaki näki että aika tylsää ja vähän ressaavaaki tämä tämmönen leikittely. Vaihettiin sitte viimeinki ne frolicit kehiin ja saatiin jopa pari ihan ok suoritusta. Välissä oli muiden vuoro ja toisella kierroksella ehin lämmitellä sitä tempuilla oikein hyvin ennen kentälle menoa ja silloinhan meillä alko sujua hommat :) Päästiin tekemään jo 6 esteen sarjalla (putki-hyppy-hyppy-hyppy-putki-hyppy) ja mie sain jopa kehuja hyvästä ajotuksesta ohjaamisessa. Hah, varmaan eka kerta ikinä xD Erityisen positiivista oli minusta kuinka putket alkaa olla Runtun mielestä jo tosi kiva juttu, sinne syöksytään aika helposti, ei ollenkaan tartte olla saattelemassa :) Vielä ku saatais hyppyihinki samanlainen innostus.

Perjantaina agiliidettiin sitte taas perinteisesti Tuusulassa. Siellä ohjelmana oli toisella kentällä ohjauskuvio jonka nimeä en yhtään muista (mikäli sille ees oli nimeä?) mutta siinä oli varmaan 6 hyppyä ympyrässä ja koira lähetettiin ympyrän keskeltä hyppäämään ja sitten vedettiin hypyn jälkeen takasi sinne keskelle niin että yks hyppy jäi välistä ja taas ohjattiin hyppäämään. Siis tarkotuksena hypätä joka toinen. Tämä oli Runtulle vähän vaikea ku sillä oli sen yhen hypyn jälkeen jo vankka mielipide minne suuntaan sen jälkeen jatketaan ja aika kovalla äänellä piti muistuttaa että se ympyrän keskusta oli se oikea suunta. Meinasi vauhti loppua totaalisesti kesken tuossa harjottelussa. Tuommoset on hankalia ku niissä ei voi mitenkään käyttää sitä loppupalkkaa ja näin ollen lisätä vauhtia. Joku ratkasu tuohon pitäis keksiä kyllä..

Toisella kentällä oliki sitte 12 esteen rata jossa oli hyppyjä, A, pari putkea, muuri ja rengas. Hypyt oli 45 cm, yleensä ollaan tehty matalammilla. Rengas ja muuri maksikokosina. Muuten olis varmaan menny ihan jees mutta ne perhanan kontaktit. Runtu on kehittäny niistä itellensä semmosen superspesiaalin ja yrittää aina karata niille ku mahollista. Eikä siihen ihan pieni käsky auta ku se päättää mennä sinne. Ja napakan kiellon jälkeen se vaikuttaa vähän jotenki loukkaantuvan että se ei saa tehä mitä se haluaa ja tekee sen jälkeen kaiken t.o.s.i. tahmeasti =/ Rengaski meni ekalla kierroksella ihan tuosta noin vain mutta sitte ku tuli sen mielestä pettymyksiä niin siitä ei enää haluttukaan hypätä. Kinkkistä. Katin kans suunniteltiin että ehkä sen kontaktien suorittamiset ei menis rikki vaikka lakkaiski kokonaan palkittemasta namilla oikeaa alastuloa. Jatkossa siis suunnitelmana ainoastaan kehua oikeasta alastulosta ja mahdollisuuksien mukaan palkata se kontaktin jälkeisen esteen jälkeen namilla, eli siis ajatuksella että se saaki palkkaa vasta kun on jatkanu matkaa kontaktilta. Samoin vois yrittää palkata sen aina kun se kontaktille ryöstämisen yrittämisen jälkeen palaaki oikealle esteelle. Se voi olla vähän haastavampaa mutta ei se auta ku kokeilla. Kontaktit tuntuu olevan sille niin vahva juttu että sitä voi olla vaikea rikkoa. (Kuuluisia viimeisiä sanoja.) Niin joo, muistin vasta vikalla treenikierroksella että mullahan oli matkassa kuivattuja kanankauloja ja niillä saatiinki vähän reippaampi suoritus aikaseksi :) Ens kerralla pitää muistaa froliceja paremmat herkut matkaan.

Perjantaina aamulenkillä Runtu oli pissannu pari tippaa verta ja mietinki että kannattaako meän ollenkaan lähteä sinne Tuusulaan. Koska päivälenkillä verta ei tullu niin ajattelin että kokeillaan nyt kuitenki ku koira ei näyttäny eikä vaikuttanu ollenkaan kipeältä. Lämmittelylenkillä se kuitenki pissaili monen monta kertaa eikä sitä pissaa läheskään aina tullu kovin paljoa. Vaikka se ei varsinaisesti kipeältä vaikuttanu (loppuverryttelyssäki juoksi mettässä yksinään irti tuhatta ja sataa) niin voihan olla että se pissavaiva aiheutti kans vähän nuopeutta, samoin se että torstaina oli jo treenitty. Pissavaivan syyksi arvelen ne perhanan kiteet ja liian vähäksi jääneen juomisen (sille ei siis vesi maistu treeneissä). Edeltävänä maanantaina ku kuitenki kontrollipissanäyte oli tulehuksesta puhas mutta kiteitä oli vielä. Viikonlopun ajan kiinnitettiin erityistä huomiota runsaaseen juomiseen ja tiheämpiin pissatustaukoihin ja pissavaivat helpotti. Viikon päästä pitää viedä kontrollipissanäyte vielä kerran josta katotaan kiteiden tilanne. Ell arveli että jos koira on täysin oireeton niin ei välttämättä kannata siihen ruokavaliohoitoon lähteä. Seuraillaan siis helpottaako juomisen lisääminen tilannetta :)

Aivan mukavaa

Nimittäin tuo agilityn treenaaminen :)

Torstaina koitettiin ottaa varovaisesti Särön kanssa treeneissä ja kiinnitin ihan erityistä huomiota tunnolliseen lämmittelyyn. Hyppyjen korkeus oli varmaan 5 cm eli ne ei päätä huimanneet :D Kaheksan hyppyä ympyrän mallissa, tarkotus että ohjaaja ohjaa keskellä ja koira etenee hypyillä. Näiden jälkeen noista koostettuna pieni radan pätkä, höysteenä pari putkea. Ohjauskuviona "perusohjausta" ympyrän keskellä ja sitte pari takaaleikkausta, ekalle putkelle mentäessä ja vikalle hypylle ennen vikaa putkea. Etenemistä vahvistettiin parin kerran verran ihan muutamalla hypyllä ja sitten palkka kiposta. Sen jälkeen alko sujumaan vähän paremmin ja ihan kohtuullisesti saatiin "rataki" tehtyä. Tosin sitä viimestä takanaleikkausta en koskaan onnistunu ajottamaan oikein. Mutta hyvää harjotusta todellaki :) Huolellisen jäähytyslenkin ja kotona venyttelyn jälkeen Särö ei kertaakaan vinkassu illan aikana (siis treenien jälkeen) ylösnoustessa, joten tulkitsen sen merkiksi siitä ettei treeni ollu liian rasittava (vaikka hypyt ei ollu korkeita niin äkkinäisiä käännöksiä siinä tulee vähän väkisinki). Hieno homma :) Nyt vaan jatketaan tunnollisesti venyttelyjä ja toivotaan että ens viikon fysioterapiassa tilanne näyttäis edes vähän paremmalta.

Runtun kans käytiin tänään Tuusulassa, siellä kouluttajana oli jälleen meän ns. oma kouluttaja, Jonna. Tänään tehtiin rataa jossa oli hyppyjä, muuri, rengas, pituus, aa ja putki. Heti alku oli haastava ku oli kaks hyppyä ja niiden jälkeen suorassa linjassa aa. Mutta tarkotuspa ei ollukaan mennä aalle vaan kääntyä oikealle muurille. Se oli kova paikka Runtulle jota kontaktit suorastaan imee. Kaks ekaa kertaa meni siihen että vaikka mitä tein niin se rynni ohi aalle. Kolmannella kerralla tsemppasin tosissaan ja ku "tässä" komento ei aiheuttanu edes korvan heilahdusta minun suuntaan vaan liike jatku täysillä aata kohti niin pysäytin sen ennen aalle ehtimistä "EI" käskyllä joka sitten toimi. (Ja joo, tiän kyllä ettei ole kannattavaa radalla kieltää vaan aina pitäis hyvällä saaha tulosta aikaseksi mutta olen vakaasti sitä mieltä että jossaki tietyissä tilanteissa siitä saatu hyöty voi olla isompi ku haitta.) Tällä kertaa lopputuloksena oli radan jatkuminen oikein, tosin vauhti hieman hiipu. Huomas kyllä ettei nuori herra kauheasti arvostanu kieltoa. Muurin jälkeen pituus ja siitä putkeen, sinne onneksi syöksytään jo vauhdilla. (Mukavaa että siitä on onnistuttu tekemään kiva juttu.) Putkesta ulos tullessa suuaukko osotti suoraan aalle ja sinnehän sitä oltiin taas menossa. Toimimattoman "tässä" komennon jälkeen taas tiukka "ei" ja matka aalle pysähtyy. Koira oikeaan suuntaan ja renkaalle josta meni helposti läpi (suoritti renkaan joka kerralla oikein, jee), sen jälkeen kierrettiin putken takaa seuraavalle hypylle ja tässä loppu taas vauhti, into ja seuraaminen. Tsempillä päästiin hyppy yli ja siitä saiki taas sukeltaa putkeen, kiva juttu Runtun mielestä. Mutta sen kannalta paras oli vielä eessä, nimittäin putkelta saiki kaahottaa suoraan aalle. Se ryntäsi ylös ihan mahotonta vauhtia ja sen ollessa huipulla jännäsin että noinkohan se pysähtyy kontaktille. Annoin pysähtymiskäskyn ja mitä tekee pieni musta? Pysähtyy oppikirjamaisesti oikein ilman mitään ongelmia! :D Mahtava juttu! Tästä siis palkka ja sen jälkeen "eteen" -käskyllä viimeiset kaksi estettä loppupalkalle, ei taas vauhtia puuttunu siitäkään :)

Seuraavalla kierroksella tiukat kiellot alko näkyä. Ensimmäinen hyppy oli tosi tahmea ja toisen hypyn taakse se pysähty kattelemaan että oletko ihan tosissas että tästä pitäis tulla ku kohta kuitenki kiellät.. Houkuttelulla sain sen hyppäämään ja koska vauhti oli niin hidas niin sain sen käännettyä muurille (tosin sen katse vieläki harhaili heti hypyn jälkeen kohti aata). Ekan putken jälkeen sillä oli taas kohteena aa ja ihanat kontaktit mutta siitä sen sai jo sievällä käskyllä kääntymään kohti rengasta. Loppurata meni samoin ku edelliselläki kerralla, tosin putken kiertämisessä oli jo vähän enemmän tsemppiä. Seuraavalla kierroksella korjasin sen epäilevää asennetta palkkaamalla sen nakilla heti niiden kahen ensimmäisen esteen jälkeen ja siitä jatkettiin kivasti yhessä muurille. Sitte oli silläki jo parempi mieli tehä eikä se enää yrittäny ryöstää aalle kertaakaan. Jee siitäki :) Myös Runtun kans tsemppasin lämmittelyyn ja kokeilin jopa vähän virittää sitä parempaan moodiin, luulen että se saatto jopa vähän toimia. Tänään se tauolla leikki jo sen mittapuulla tosi paljon minun kans. Tällä kertaa kiskottiin narupalloa. Ei sitä vielä mitenkään voi kentällä käyttää palkkana mutta tauolla kokeilin luoksetulopalkkana ja alun ihmettelyn jälkeen se jopa vähän innostu. Pientä edistystä siis silläki saralla :)

Summataanpa taas pitkästä aikaa Runtun treenejä:

+ se irtoaa vähän paremmin ja loppupalkan ansiosta sitä voi jo lähettää eteen viimeisillä esteillä
+ putkista on tullu kiva juttu, sinne syöksytään
+ rengas meni ihan tuosta noin vaan (toivotaan että maksirengas menee myös)
+ myös hypyt on ihan kohtuu jees, ei ole niin tahmeata ku joskus aikasemmin
+ ruokapalkka motivoi hyvin, helppo tehä esteitä "kivoiksi" sillä
+ leikkiminen alkaa pikku hiljaa maistua
+ kontaktille pysähdytään, siitä monta plussaa ++++ :D

- kontaktiesteille varastetaan (siitä monta miinusta ---- :D )
- kontaktin pysähtymisessä ei vielä pysytä kauhean pitkään/häiriön alla (tosin tätä ei ole treenattukaan koska ollaan vältelty kontaktiesteitä viime aikoina)
- pelkät hypyt keskellä rataa ei ole niin kivoja, niissä vauhti hiipuu jonku verran
- vähän liian helposti meinaa varastaa lähdössä
(ei tule nyt just muuta mieleen, tässä lähinnä listattuna semmosia juttuja joita just tänään tuli esille)

Harjottelun aiheita / tarpeen kiinnittää erityistä huomiota:

* edelleenki jatketaan pientä nälkäkuuria ennen treenejä
* käytetään aina loppupalkkaa
* leikitään aina lelulla
* palkataan lähdössä aina välissä pelkästä paikalla olosta
* kontaktilla pysymistä vois vähän harjotella jos tulevissa treeneissä kontakteja tehdään
* viretilan nostaminen, hetsaaminen

Tuossapa vähän noita pohdintoja. Enää ei meinaa irrota ajatustakaan, jätetään siis homma hautumaan. Mukava kyllä huomata että kesäloman jälkeen on aina ollu kohtuu mukava lähteä reeneihin ja erityisesti on aina ollu hyvä mieli ku on tullu sieltä pois :) Loma saatto tehä terää itte kullekki.. Paitsi Särön selälle. Se on nyt myös repimisleikkikiellossa joten radalla ei lelupalkkaa käytetty.

Huomenna on Runtun antibioottikuurin viimenen päivä, ens viikon alussa sitten pitää viedä kontrollipissanäyte. Antibiootit puri tulehukseen, sen huomaa kyllä mutta jännä nähä että löytyykö pissasta niitä kiteitä.. Toivotaan kovasti että ei.

Nyt nukkumaan ja huomenna aamusta reippaasti kuvaamaan Katin ja Sirman tokokoetta :) Jos ei esteitä tule niin ajattelin tehä huomenna myös jäljet pojille. Saas nähä kuin käy (eikä mulla ole vielä aavistustakaan että missä olis hyvä jälkimaasto..) :S

Ei sitte kuitenkaan

Hah :D Alotin eilen illalla kirjottamaan tätä ja laitoin otsikoksi "Kerranki ajantasaista päivitystä" ja teksti alko lauseella "Ja kuvia kans!". Nyt se vähän naurattaa ku se tosiaan jäi siihen ja tallentu luonnokseksi ja nyt ku töissä viimein jatkan tätä niin päivitys ei enää ole edes niin ajantasanen ku mitä se olis voinu olla ja kuvatki jää nyt puuttumaan ku ne on kotikoneella. Ehkä illalla? Perinteisesti :D

No joo, koira-asioihin sitten. Säröllä oli eilen fysioterapia-aika, ja siellä selvis että koiran rangasta 1/4 on kunnossa ja loput 3/4 (lavoista häntään) on jumissa. Joten ei ihme että se peitsaa tosi paljon ja että treenien jälkeen illalla koira on vaikuttanu jäykältä ja vähän kipeältäki. Tästä syystä tietty peruttiin sunnuntain osallistuminen, jätetään se virallinen startti vielä oottamaan itteänsä. Korjausohjelmana Särölle on venyttelyt fysioterapeutin ohjeiden mukaan päivittäin ja "kontrollikäynnit" fysioterapeutilla ainaki ens ja sitä seuraavalla viikolla. Katotaan miten se lähtee edistymään ja jatketaan sen mukaan. Saatiin suositus osallistua myös hyppytekniikkakoulutukseen. Täytyy alkaa semmosta ettimään jahka koiran jumit alkaa helpottamaan. Jo ekan käynnin jälkeen Särö oli selkeästi rennomman olonen ja peitsasi paljon vähemmän. Iltalenkillä palattiin taas peitsaukseen (vaikka saa kävellä aika omaan tahtiin ku menee fleksissä).

Fysioterapeutin jälkeen vaihoin koiraa ja lähettiin Runtun kanssa kohti Tuusulaa. Perillä lämmittelylenkin jälkeen yritettiin treenata keppejä mutta koira ei ollu yhtään taajuudella (paikalla ollu hemaiseva nainen tais vähän sekottaa päätä). Laitoin sen sitten autoon oottelemaan ja sillä välin Kati teki Sirmalle kokeenomaiset treenit ja mie yritin toimia liikkurina ja kuvaajana samaan aikaan. Kati onnistu omalla sarallaan huomattavasti paremmin ku mie omallani :D Mutta oli hauskaa :) Odottelutauko teki myös Runtulle hyvää ja ku mentiin uudestaan kentälle niin se oli paremmin kuulolla. Aurinko paisto kuitenki aika kuumasti joten koitin varoa läkähdyttämästä koiraa. Tehtiin hyppy-putki-hyppy -harjotuksia niin että putki oli käyrä ja hypyt oli periaatteessa melkein rinnakkain. Loppupalkkana kissanruokaa kipossa, tarkotuksena hakea vauhtia ja omaa etenemistä. Eka hyppy lähtee vähän tahmeasti mutta putkeen jo syöksytään, se on hyvä :) Näiden jälkeen pari harjotusta ensin vauvakeinulla ja sitte oikealla keinulla. Oikealla keinulla laskuvaiheessa näytti jännittävän vähän enemmän ku perjantaina mutta ei se silti kertaakaan yrittäny hypätä pois. Keinun jälkeen vielä kerran hyppy-putki-hyppyä ja palkkana lihapussin jämät. Sen jälkeen se innostu (yllättävää kyllä) jopa leikkimään majavannahkalla vähän normaalia enemmän :)

Seuraavat treenit sitten torstaina Särön kans, silloin ohjelmassa hyvin kevyttä treeniä ettei rasiteta sen kroppaa liikaa. Perjantaina sitten Runtun vuoro.

Agiraporttia

Pissatulehushan sillä Runtulla oli silloin reilu viikko sitte. Saatiin kahen viikon antibioottikuuri ja sehän alko tepsimään jo seuraavana päivänä, hyvä niin :) Varsinaisesti kipeä se ei ole missään vaiheessa ollukaan.

Viime torstaina treenailtiin agilitya Särön kanssa toista kertaa uudessa ryhmässä Ojangossa. Vuorossa jälleen ohjauskuviotreeniä (takaaleikkaus) ja samalla harjoteltiin koiran parempaa irtoamista. Sama rata kuin viimeksi. Homma suju paremmin ku viikkoa aikasemmin vaikka ei päästykään kertaakaan omalla ajalla treenaamaan. Ehkä ruskea oli pienessä päässään prosessoinu asiaa ;) Treenien jälkeen käytiin jäähyttelylenkillä toisen porkkiksen, Kurun, ja Kurun omistajan kanssa :) Särön treeneistä ei sen tarkempaa ole oikeastaan kerrottavissa. Särö on vaikuttanu näiden kahden treenikerran jälkeen illalla vähän kivuliaalta, mutta kipupistettä ei ole löytyny mistään. Ylösnoustessa vinkaisee. Tämän vuoksi mennäänkin huomenna sitten fysioterapeutille. Toivottavasti se sais sen kuntoon, ku mielenhäiriössä ilmotin Särön ens sunnuntain 1-luokan hyppyradalle Ojankoon.

Perjantaina oli vuorossa Runtun treenit Tuusulassa. Vieraileva kouluttaja piti meille ohjaustreenisulkeiset, aiheena valssi. 3/4 ajasta harjoteltiin ilman koiraa kahella suoralla hypyllä ja loppu 1/4 ajasta sitte veivattiin koiran kanssa. Kyllä omaa kroppaa on vaikea hallita :D Tämmöset sulkeiset tulee kyllä tosi tarpeeseen! Myös koiralle, koska Runtu oli painelemassa toisen hypyn jälkeen kovasti jo eteenpäin vaikka oli tarkotus kääntyä 180 astetta takasin päin (vikan esteen siiveke toki kiertäen). Parin kerran jälkeen seki oppi jo vähän paremmin seuraamaan että mihin suuntaan mie menen, asiaa saatto ehkä helpottaa myös minun nopeampi rintamasuunnan kääntö. Mutta oli kiva treeni!

Oman vuoron odotteluajan käytin muiden esteiden harjotteluun. Peruskontakteja vältellään edelleen, ne tuntuu olevan selkärangassa. Kohteena oliki sitte kepit (12 kpl), keinu (ensin vauva ja sitten oikea) sekä rengas. Viimeksi treenattiin 6 kepillä ja se tuntu aika lyhkäseltä "matkalta", ihan niinku koira ei olis kerenny saaha yhtään ideasta kiinni. Tällä kertaa vain eka kerta meni totaalisähläykseksi, seuraavat toistot meni jo vähän paremmin. Pitää ottaa kuurina verkkokeppejä.

Sitte uhkarohkeana yritin hyppäyttää sitä maksikokosesta renkaasta. Rengas oli vähän löysästi kettingeillä kiinni niin että se pääsi jonku verran heilumaan. Eipä suostunukaan nuori herra siitä menemään, sehän oli selvästiki vähintään epäilyttävä vekotin. Luovutin yrittämisen ja laskin renkaan alemmaksi ja kiristin kettingit tiukemmiksi ja johan alko sujumaan :) Pieni jännitysmomentti saatiin Runtun takana lähistöllä olleesta kultaisesta noutajasta joka ymmärsi Runtulle antamani hyppykäskyn hyökkää-kohti-mustaa-koiraa-kauheasti-huutaen -käskyksi ja toteutti sitä niin antaumuksella ettei omistaja meinannu jaksaa pidellä sitä. Sadasosasekunnin ajan tilanne näytti täysin kaoottiselta kun kultsi syöksyy kohti istuvan Runtun selkää ja Runtu miettii että pitäiskö puolustautua vai hypätä ja mie mietin että vitsi ku voisin karjua itte sen kultsin kauemmaksi mutta koska meän välissä oli sekä rengas että Runtu niin tajusin onneksi pitää suuni kiinni. Olis voinu tulla isompiaki traumoja renkaasta omalle koiralle. Homma ratkesi lopulta sillä että Runtu päätti hypätä renkaan ja pääsi näin ollen pois räyhä-tilanteesta ja mie pääsin palkkaamaan sitä. Olin kyllä tosi ylpeä siitä, hienosti ratkaistu tilanne :)

Lopuksi otettiin keinusulkeiset. Ensin paukuttelin keinulautaa maahan ja namittelin koiraa. Sitten otettiin kokonaissuorituksena jossa hidastin tosi paljon sanallisesti ja palkkasin hidastuksesta ja sitten oikeasta loppuasennosta. Sitten ei enää välipalkkaa vaan vain loppupalkka. Näin muutama eikä sillä ollu ajatustakaan hypätä kesken kaiken pois. Tästä rohkaistuneena otettiin sitten myös isoa keinua, jolla lähettiin samoilla eväillä liikenteeseen ku pienelläki. Ei mustan päätä palellu vaikka tiputus tuliki vähän korkeammalta, hienosti se teki myös ison keinun. Siitä siis muutamia onnistuneita toistoja. Sen jälkeen vielä jäähyttelylenkki Sirman ja Katin kanssa. Runtu oli jälleen kerran nälässä treeneissä ja se tuntuu toimivan. Tietty siellä on tarjolla myös superpalkkaa (perus-frolicien sijaan), tällä kertaa keitettyä maksaa. Kissanruoan kans ei sitten alettu temppuilemaan (se pussi sotkee niin kauhean helposti) tällä kertaa ku itse ratatoistoja tuli sen verran vähän. Halusin siis valssitreeniin loppupalkan että saisin koiran irti omasta käestä ja etenemään paremmin. Vaikuttais hyvältä ratkasulta, tuota pitää muistaa harrastaa aina kun mahollista, lisää myös huomattavasti Runtun vauhtia. Vähän myös harjoteltiin lelulla leikkimistä. Nyt se ei niin kauheasti jaksanu innostua mutta vähän kuitenki..

Sunnuntaiaamuna otettiin sitten omalla takapihalla vielä omatoimikeppitreenit ennen aamuruokaa. Sain siis lainassa olleet irtokepit (6 kpl) takaisin kotiin ja viritin ne verkkojen kanssa pihalle. Loppupalkaksi ruokakipossa kissanruokaa. Kylläpä oliki pojilla intoa! :) Molempien kanssa otin pari erillistä treenikertaa, toistoja n. 10 kussaki. Ensin helposti suoraan ekan kepin vierestä ja sitten vaikeuttaen. Lisäsin välimatkaa, ohjasin (eli lähetin kepeille) itse sijoittuen eri puolille, ja lopulta lähetystä takaa keppien vasemmalta puolen pitemmän välimatkan päästä, eli siis niin että koira joutu tosissaan hakemaan sen ekan pujotteluvälin. Runtulta tuo käytti näppärämmin, sen kans päästiin tekemään vähän vaikeampia ku Särön kans. Se myös keskitty paremmin ja eteni kepit tosi matalana ja nopeasti. Särö taas höselsi tuttuun tapaansa aika paljon ja se näky myös keskittymisessä. Hyviä suorituksia kuitenki myös siltä :) Olispa huippua ku vois laittaa nuo viritelmät pitemmäksi aikaa pihalle ilman että joutuu pelkäämään ilkivaltaa, silloin vois ottaa joka päivä pikku treenit. Nythän noiden viritys kestää hetkisen, eli ei sitä ihan viidessä minuutissa treenaa. Mutta on se treenaaminen helppoa niillä! :) Nähtäväksi jää kuinka verkoista vierottautuminen tulee joskus onnistumaan.. Nyt kuitenki harjotellaan lähinnä sitä ensimmäisen välin ettimistä ja pujottelutekniikkaa. Toivotaan että se jää koiralle lihasmuistiin :)

Huomenna mennään Katin kanssa Tuusulaan tekemään kokeenomaiset toko-treenit Sirmalle (lupasin toimia liikkurina, jänskää :D) ja otan Runtun matkaan aksailemaan. Taidetaan harjotella ainaki sitä valssaamista ja ehkä noita viimeksi tehtyjä esteitä myös. Särö jää lepäilemään fyssarikäynnin jälkeen.

Pikkuhiljaa paluu arkeen

Edellisessä tekstissä jännäsin että pitääkö Runtun lähteä kosioreissulle ennen hampaan poistoa, mutta näin ei käynyt. Kosiohommat jäi tältä kerralta väliin, katotaan sitten keväällä uusiksi. Molemmilta koirilta poistettiin rikkinäiset hampaat ja Säröltä kuvattiin lisäksi selkäranka, ihan varmuudeksi ettei siellä vain ole vikaa missään. Se kun välissä vaikuttaa ehkä vähän varovan takapäätään ja aika monesti myös peitsaa. Reilu vuosi sitten käytiin pari kertaa hierojalla mutta hän ei löytänyt mitään vikaa varsinaisesti mistään, myöskään kuvassa ei siis mitään näkyny. Hyvä niin, pitää seurailla tilannetta. Hammashommista on kuvia kamerassa mutta en nyt tähän hätään niitä ehdi tähän vielä saaha.

Torstaina Säröllä oli kokeilutreenit toisessa agiryhmässä Ojangossa ja onneksemme saatiin siitä treenipaikka. Kouluttaja tuntuu olevan erittäin pätevä ja lisäksi treenipäivä vaihtui sunnuntaista torstaihin mikä on erittäin mieluisa juttu :) Samassa ryhmässä treenaa toinenkin lpk, Iresa Wimpa.

Runtu treenaili myös pitkästä aikaa eilen Tuusulassa. Tällä kertaa panostin motivaatioon ja herra saikin olla pari päivää hyvin pienellä ruoka-annoksella. Treeneissä nameina olikin sitten keitettyä maksaa ja kissanruokaa. Myös tässä ryhmässä oli kouluttaja vaihtunut ja vaikuttaisi siltä että muutos on ehottomasti ollu positiivinen. Meillä kävi myös hyvä tuuri koska treenien ohjelmassa ei ollu ollenkaan kontakteja vaan vain hyppyjä ja putki. Runtulle otettiin aina sarjan loppuun palkkana kissanruokaa, jonka kouluttaja vasta h-hetkellä laittoi näkyviin. Tällä saatiin vauhtia suoritukseen ja uskon että myös muut esteet alkaa olemaan sen mielestä jo ihan kivoja. Ainaki putkeen syöksymisen vauhti triplaantu tällä menetelmällä. Lisäksi otettiin eteenmenoharjotuksia samalla loppupalkalla, toimii :) Hyvä mieli jäi näistä treeneistä varmasti molemmille :) Odotteluaikana myös leikittiin vähän "majavannahkalla" ja kyllä se siihenki hommaan lähti matkaan. Ei leikki vielä palkkana käy, mutta se on jo edistystä että se lähtee matkaan siihen. Näillä eväillä siis taas eteenpäin.

Tämän aamun tylsä juttu oli että Runtu oli yöllä pissannu sisälle ja aamulenkityksellä huomattiin että se pissaa verta. Eläinlääkäriaika on nyt iltapäivällä, pitää yrittää saalistaa pissanäyte ennen sitä. Vaikuttais pissatulehukselta, saa nähä onko näin. Harmitus, varsinki ku tänään oli tarkoitus jälkitreenailla Katin kanssa, mutta se jouduttiin nyt jättämään väliin.

Loppuun vielä lisäyksenä, että Toni askarteli meille veräjän Passattiin, joten nyt voi huoletta jättää koirat autoon treeneissä kun peräkontin oven saa jättää auki ja kun autosta jättää ikkunoita raolleen niin ilman pitäis kiertää aika mukavasti. Veräjän saa myös lukkoon, joten ei tartte pelätä että kukaan varastais poikia. Jee :) Veräjästä myös kuvia myöhemmin.

Tiivistelmä

Eipä ole viime aikoina ehtiny kauheasti päivittelemään. Tässäpä siis tiivistelmää edellisistä viikoista.

Särön kans käytiin 2.7. Purinalla kahen startin verran keräämässä kokemusta. Oli mukavaa käydä vieraalla kentällä ja oli Särölleki ihan jännää tehä erinnäkösiä esteitä. Kisajärjestelyt oli vähän hämmentävät ensikertalaiselle ku jokaisella radalla oli ensin viralliset kisat ja sen jälkeen epäviralliset startit. Kisojen välissä oli kolme tuntia odotteluaikaa ja mie jo melkein laiskuuksissani ajattelin että lähetään kotia ja jätetään se toinen startti välistä mutta onneksi Toni oli sitä mieltä ettei nyt lähetä mihinkään. Se siis lähti mulle kameramieheksi ja tsemppaajaksi ku Kati ei päässy. Samana päivänä saatiin minun synttärikameraki postista, koekäytettiin siis myös se. Odotteluaikana rämplittiin kameran asetuksia niin paljon että yllättäen patterit ei ihan riittäneetkään loppuun asti ja Särön toisen radan viimeisin este jää näkymättä. Oleellisimmat osat kuitenki näkyy, joten ei se haittaa. Radoissa ei sinänsä ollu mitään ihmeellistä. Hylätyt saatiin molemmista. Kisoja edeltävänä päivänä tajusin tosiaan että koska se on virallinen rata, niin siellähän on sitten kepit, keinu ja rengas, joita ei normi mölliradoilla ole. Kepit meni aika hyvin, molemmilla radoilla tuli virhe samassa kohtaa. Renkaan Särö meni molemmilla radoilla kehikon välistä (ekalla radalla korjasin sen, toisella en enää jaksanu). Keinu oli katastrofi molemmilla kerroilla. Onnistuin myös unohtamaan molemmat radat :D Eka rata meni oikeastaan ihan täysin penkin alle ku jännitin niin kauheasti enkä siksi vaatinu Säröltä kontakteilta yhtään mitään ja se kyllä näkyy. Kaikin puolin kauheata säheltämistä. Toisella radalla tsemppasin vähän mutta koska keinu oli heti toinen este ja se meni täysin lentokeinuksi (vaikka en tosin kauhean paljon muuta oottanukaan) niin heti oli mulla rytmi sekasin. Putkelta oli pakko ottaa kauhea kiihdytys että ehin ottaa Särön hallintaan keppien oikealta puolelta ja koska keskityin kiihdytykseen niin paljon niin unohdin ohjata koiran kunnolla putkeen ja sehän juoksi ohi. Muutenki koko rata meni aika töksähdellen, pari estettä oikein ja kielto, pari estettä oikein ja kielto. Mutta toisella radalla oli jo mahollisuuksia parempaan. Positiivista oli myös että Särö otti kolmen tunnin tauon erittäin lunkisti autossa, pötkötteli siellä aivan rentona :) Tässä ensimmäinen rata ja tässä toinen rata.

Keskiviikkona 11.7. käytin Runtun ja Pietan poikaa Rokua mätsärissä Hyvinkäällä, tarkoituksena harjotella kehäkäyttäytymistä. Sininen nauha saatiin odotetusti, mutta käytös yllätti silti minut totaalisesti. Aluksi tuntu että nuoren pojan pää on niin sekasin kaikista muista koirista että ei siinä ehi keskittyä nameihin, juoksemiseen saati seisomiseen. Mutta ku oltiin hetki ooteltu ja rauhotuttu niin kyllähän sieltä oikein mukava poropoika paljastu :) Minun ei kestäny vielä juosta ollenkaan ku silloin meno meni hyppimiseksi, mutta ku kävelin vain reippaasti niin se ravasi nätisti vierellä. Vielä ku se hiffais seisomisen jalon taidon niin kyllä sen kans voi helposti lähteä oikeaanki näyttelyyn. Mukava nuori mies :) Menomatkalla mätsäriin kävin näppäämässä Marjon ostaman näyttelyhäkin Tuusulasta.

Viime viikonloppuna oli ohjelmassa Lappalaiskoirien kesäleiri Kouvolassa. Sisko Marjo tuli koiransa Vimpan kans perjantai-iltana junalla meille. Sunnuntaina ajeltiin sitte iltapäivällä Kouvolaan. Ei ehitty alotuskahveille ja ekalle luennolle (koiran koulutus) mutta toista luentoa (koiran hieronta) päästiin kuuntelemaan. Jälkeenpäin kävi ilmi että olis kannattanu ehtiä kahveille koska siellä kerrottiin ohjelman muutoksista. Me oltais ehdottomasti haluttu kiihdytyskisoihin joiden piti olla tiistai-iltana, mutta agilitykouluttajan vaihtumisen vuoksi ne oli siirretty sunnuntai-illalle ja ne meni sitte meiltä ohi. Tästä syystä lyhennettiin leiriä vuorokaudella ja lähettiinki pohjosta kohti jo tiistaina päivällä. Maanantaina käytiin Marjon, Vimpan ja Runtun kans harjottelemassa jälkihommia ja niistähän me kyllä innostuttiin! Varsinki ku kouluttaja oli tosi mukava :) Illalla meän piti mennä vielä agilityhommiin, Marjo ja Vimpa ja mie ja Runtu alkeiskurssille ja sitte illala vielä mie ja Särö jatkoryhmään mutta koska jälkihommat veny niin pitkään niin me ei ehitty alkeisryhmiin. Sitte ku lähin Särön kans jatkoryhmään niin kävi ilmi että illan ryhmät oli sateen vuoksi peruttu. Käytiin siis keskenämme treenamassa muutamia esteitä. Kontaktit meni sen mittapuulla jo tosi hyvin, hienosti se jo muisti että sinne on tarkotus pysähtyä. Siellä oli myös kaks hepposta rengasta ja ne se hyppäsi kivasti molemmat. Keppejä tehtiin molemmilta puolilta ja ekalla kerralla se teki myös vasemmalta ohjattuna kepit oikein, lisäksi pystyin pienentämään ohjausapua ja se silti teki ne. Jee, tauko oli selvästi tehny hyvää :D Keinua ei nyt sitte alettu ees kokeilemaan ku siihen pitäis olla superpalkat ja niitä ei nyt ollu mukana. Tiistaina käytiin Marjon ja Vimpan ja Särön kans hakuryhmässä. Särö oli autuaasti jo unohtanu kaiken mitä ollaan joskus treenattu sen kanssa ja aika yllättävää oli myös että sille oli tullu uudestaan jännäys maalimiesten kans. Tarkotus oli ottaa kolme maalimiestä näkölähdöllä. Ensimmäiset kaksi lähti yhtäaikaa viuhkana (toinen keskilinjan oikealle ja toinen vasemmalle puolelle). Ensimmäisenä haettiin vasemmalle lähtenyt ja se meni ihan hyvin. Toisena haettiin oikealle lähtenyt ja sepä oliki jo liian jännä. Aluksi Särö ei tajunnu irrota sinne asti, sitte maalimies kävi näyttäytymässä ja Särö lähti hakemaan sitä, mutta puolessa välissä tuli epävarmuus ja lopulta se jäi haukkumaan mörköhaukkua. Käytiin sitte yhessä hakemassa maalimies sieltä ja sen jälkeen kolmas maalimies muutettiin makkararingiksi. Seki oli Särölle aika jännä paikka, mutta hyvin selvittiin :) Hakutreenien jälkeen saatiinki idea lähteä aikasemmin pois ku oltiin keretty kaikki treeniryhmät käydä mitä haluttiin ja ku se kiihdytyskisaki oli jo menny, joten pakattiin kimpsut ja kampsut ja koirat autoon ja ajeltiin Ouluun.

Oulussa tehtiin kaikille koirille kahdet jäljet. Runtun ekalla jäljellä tein emämokan ku en tarkistanu suuntaa ennen jäljelle lähetystä. Koira lähti ensimmäiseltä askeleelta puoli metriä viistosti vasemmalle ja olin ihan varma että sieltähän se jälki menee. Runtu eteni vielä pari askelta ja lähti sitte selvästi vetämään vasemmalle. Mie tietenki "tiesin" ettei jälki sinne mene enkä seurannu sitä sinne sen enempää, en myöskään antanu paria metriä enemmän löysää vaan jäin oottamaan että kyllä se kohta palaa oikealle jäljelle. Samalla yritin tähystellä että missäs se loppumerkki olikaan (jäljen pituus 50 askelta) enkä sitä löytäny sieltä suunnasta missä sen minun mielestä piti olla. Runtun kertomassa suunnassa oli merkki mutta olin vakuuttunu että sehän on Vimpan jäljen loppumerkki, se kun oli siinä reilun kymmenen metrin päässä. Runtu kävi tasasin väliajoin kiskomassa omaan suuntaansa mutta mie en uskonu ennen ku pyysin Marjoa käymään kauempana kattomassa että olisko se sen loppumerkki vielä enemmän sinne oikealle. Ja olihan se. Eli siis Runtu oli koko ajan kiskonu minua oikealle jäljelle ja mie en uskonu sitä ku luulin tietäväni paremmin. Mikä opetus! Heti ku se seuraavan kerran yritti jäljelle niin päästin sen ja sehän jäljesti näppärästi suoraan purkille. Taitava poika, tollo ohjaaja :D Muut jäljet meni ilman suurempaa draamaa. Särö vouhottaa paljon enemmän ja haluais edetä paljon nopeammin, Runtu tekee rauhallisesti ja määrätietosesti. Ehkä jopa vähän totisesti, se ei tunnu olevan niin kauhean kiinnostunu nameista jäljellä eikä loppupalkan purkin sisällöstä (froliceja) vaan ne vaikuttais enemmän jopa häirittevän sitä ja sen tärkeää työntekoa. Höppänä :)

Torstaina ajeltiin Raanujärvelle ja sain sieltä kivan soiton Katilta. Sirma (Runtun morsian) oli alottanu juoksun, harmillisesti juuri pari päivää "myöhässä" ku oltiin just keretty siirtyä pohjois-Suomeen.. Nyt tarttis löytää sulhaselle kyyti Sipooseen, vapaaehtoset saa ilmoittautua :)

Tällä lomalla oli tarkotus käyttää Särö Salmisen Pekalla eläinlääkärissä ja poistattaa siltä pari pientä rikki mennyttä pientä etuhammasta. Torstai-iltana huomattiin että Runtu oli rikkonu yhen pienen etuhampaan ja tosi tylysti, joten seki on pakko poistaa. Ens viikon torstaina siis eläinlääkäriaika niiden kans, toivottavasti Runtun ei tartte ennen sitä lähteä kosioreissulle.

Kouvolassa kesäleirillä sato vettä jokaisena päivänä joten sieltä ei valitettavasti ole yhtään kuvaa :( Mutta Oulun jälkiharkoista on ja pitää ottaa poikien hampaistaki kuvat ennen eläinlääkäriaikaa. Kamera ei harmillisesti ole nyt juuri täällä anoppilassa matkassa, mutta siirtelen varmaan huomenillalla kuvat tänne.

Operaatio Puomin Pilaaminen

Eilen treenailtiin taas Ojangossa. Jossaki mielenhäiriössä menin tiistaina ilmottamaan Särön kahteen epäviralliseen starttiin Purina Openiin ens maanantaille. Ja tietenki maksoinki ne. Jälkikäteen tajusin että koska ne radat on ensin viralliset agility-kilpailuradat ja sitten vasta epäviralliset radat niin sieltähän tietenki löytyy ystävämme keinu, rengas ja kepit joita ei normi mölliradoilta löydy. Ja noista rengas menee 60 % todennäkösyydellä, kepit ehkä tosi suurella avustuksella ja keinu.. öö.. todennäkösesti ei. Keppejä ei olla ehitty harjotella verkkojen kans vielä tarpeeksi, joten Särö tarvii siihen vielä tosi voimakkaan tahdin. Mutta jos ohjaan sen oikealta puolelta niin se todennäkösesti voi jopa onnistua niissä. Keinuhan oli sille alkeiskurssilla silloin 3,5 vuotta sitten suuri kauhistus. Se pelkäsi sitä ihan tosissaan. Kolmen vuoden tauko teki tehtävänsä ja ku kokeiltiin sitte kerran sitä niin ei se enää ollukaan niin pelottava, toki autoin paljon ja hidastin kädellä sitä laskeutumisvaihetta mutta ei sentään yrittäny paniikissa hypätä pois. Viime aikoina ollaan aina välissä harjoteltu sen kanssa sillä vauvakeinulla ja se on menny ihan kohtuullisen hyvin.

Nyt sitten iski pieni "paniikki" ja eilisten treenien päätarkotus oli harjotella keinua. Lisäksi harjoteltiin lisää sitä kontaktille pysähtymistä ensin puomilla ja sitten keinulla myös. Alotettiin vauvakeinulla ja se meni ihan hyvin, vaikkaki ekalla kerralla se juoksi sille samalla vauhilla ku puomille ja laudan alaspäin laskeutuminen tuliki ihan puskista. Sain onneksi karvoista kiinni ennen ku se ehti oikeasti alottaa ponnistamista siitä pois, namia suuhun ja tilanne rauhottu. Seuraava kerta ei tullu puskista. Sitte välissä harjoteltiin starttia, eli sitä alotushyppyä ja nimenomaan sen hyppäämistä ettei startti-rimanalitukset toistuis. Ei sukeltanu kertaakaan alta, hyvä :) Koitin itte harjotella muutamia ohjauskuvioita joita suinki keksin ja neki meni ihan kohtuullisesti. Jos meinaa onnistua tekemään joskus välistä vetoja niin pitää TOSI kovasti käskeä ja AJOISSA että se ehtii reagoida siihen. Pari kertaa tehtiin myös pienen radan päätteeksi rengasta, 4/5 meni oikein, yks renkaan ja kehikon välistä. Sitten harjoteltiin sitä isoa keinua. Siinäpä meinasiki tulla probleema ku sen alaspäin suuntautuva liike oliki yllättäen aika pelottava. Ekalla kerralla piti taas ottaa koppi kauluskarvoista vaikka kuinka yritin sitä sanallisesti hidastaa heti ku se oli keinulle rynnänny. Seuraavat kerran meni rauhallisemmin mutta ei se tosiaankaan siitä esteestä tykkää. Nyt palkkasin sitä laudan laskeutumisvaiheessa ja sitte oikeaan asentoon (2on2off) tullessa froliceilla. Ens kerralla taidan lyödä laskeutumisvaiheessa kipon ja kissanruokaa nenän eteen, jospa se vähän kompensois sitä jännää mitä se keinu aiheuttaa.

Lopuksi oli tarkotus ottaa sen kanssa hyppy-puomi -pätkää (startti- ja kontaktiharjotus). Yllättäen se juoksiki täysiä puomin ohi. Tässä vaiheessa en vielä tajunnu, ihmettelin vaan ku kontaktit on aina imeneet sitä puoleensa. Uus yritys ja sama homma vaikka tällä kertaa olin puomin ylösnousun vieressä ohjaamassa tarkemmin. Tällä kertaa uus yritys puomille ilman hyppyä yhtä matkaa edeten ja parin käskytyskerran jälkeen se suostuu menemään. Ylösnousun puolenvälin jälkeen se niiaa ihan matalaksi ja jalat tutisten jatkaa matkaan kunnes ylös päästyään tajuaaki että ei helvetti, eihän tämä alusta mihinkään katoakaan ja juoksee kontaktille (pysäytys toki edelleen avustettuna). Eipä käyny edes mielessä että se tosiaanki vois sekottaa puomin keinuun vaikka olishan se pitäny tajuta, sama juttu kävi silloin 3,5 v sitten. Aina ei silti leikkaa. Eikä yks kerta kesää tee, seuraava puomille meno oli edelleen yhtä epämiellyttävää vaikka koitinki tosi paljon kehua heti ku se sinne uskalsi. Jep jep. Voiko sitä eroa jotenki selkeyttää koiran päässä ettei se sekottais niitä? Aina alusta lähtien olen molemmille esteille käyttäny omaa nimeä puomi/keinu jotka omaan korvaan kyllä kuulostaa ihan eriltä ja periaatteessa vois luulla että koiranki pitäis tajuta ero. Mutta ehkä se ei ehi rekisteröimään sitä sanaa vana lukee vaan keho-ohjausta ja siksi se keinun laskeutuminen tulee ihan yllärinä? Pitäiskö sille opettaa joku "shhhhh"-hidastusääni heti ku sen on ohjannu keinulle päin (sanoa ehkä se jo ennen ku se on keinulla)? Nythän mie ohjaan sen keinulle ja heti ku se ottanu ekan askeleen niin sanon tosi painokkaasti OOTA. Mutta ei se taida ehtiä reagoida siihen tarpeeksi ajoissa.. Se "oota" on niin voimakkaasti sanottu että en usko että sitä kannattais käyttää ennen ku se on esteellä (sitä käytetään ihan arkielämässäki), mutta ehkä se sihinä vois olla kevyempi ja helpommin hoksattavissa. Hmm, pitänee kokeilla.

Lopputuloksenahan tästä kaikesta säätämisestä oli että koiralla ei enää ollukaan niin kauhean hauskaa tehä niitä esteitä ku sitä jännitti koko ajan. Eikä namipalkka ja rapsutukset ja kehut tuntunu enää palauttavan sitä intoa niin palkkasin sitte pari kertaa sen kontaktila vapautuksen yhteydessä pallolla (jee!) ja sitte tehtiin vielä pari kertaa putkea josta ulostullessa sai rynnätä pallon perään. Toivottavasti paransi vähän tilannetta, korvat oli ainaki paljon ilosemmassa asennossa ku lopetettiin :) Seuraavan kerran treenaillaan todennäkösesti sunnuntaina ku Särkällä on ohjatut treenit taas pitkän tauon jälkeen. Siellä pitää kokeilla tuota keinua uudella tavalla ja ehkäpä palkata sitä lelulla sen jälkeen, se lelu ku tuntuu olevan kuitenki se kaikista kivoin juttu :) Niin ja ai niin! Kokeiltiinhan me pussiaki ku siellä sattu semmonen olemaan. Edellisestä kerrasta oli taas vuosia mutta ei sillä ollu sen kans mitään ongelmaa, läpi vaan! :) Keppejä tehtiin myös verkkojen kans muutaman kerran ja sitte 12 keppiä ilman verkkoja. Oikealta puolelta ohjattaessa tosiaan ihan kohtuullisen hyvä, vasemmalta puolelta paljon vaikeampi. Se ei jotenki tajua taittua ekan välin jälkeen seuraavaan vaikka verkkojen kans olen sitä ohjannuki molemmilta puolilta. Sitä treeniä kyllä pitää myös muistaa harrastella.

Runtun kans mie en treenannu eilen ollenkaan. Kati opetti sitä leikkimään ja ilmeisesti pallosta se jopa alko vähän innostua. Se on aika paljon minun perään joten tekee varmasti ihan hyvää harrastella välissä jonku muunki kans :) Kotona se on alkanu kiskomaan semmosta kumihain raatoa, sitä olen yrittäny vahvistaa ja kyllä se sisällä siitä innostuuki. Kyllä se siitä lähtee :)

Juhannustreenit

Aurinkoisen juhannusaaton jälkeen tänään oliki pilvisempää ja aavistuksen viileämpää, joten suunnattiin koirien kans Ojankoon. Mukana alkuviikosta askarrellut keppiverkot. Ensimmäisenä kävin asentamassa verkot paikalleen. Aluksi vähän jänskätti että olikohan ne sittenki liian lyhkäset, eli jääkö koiralle tarpeeksi tilaa pujotella, mutta se ei onneksi ollu ongelma. Etukäteen jännitin myös että onko verkot liian pehmeät, eli pysyykö ne pystyssä ja pysyykö koira verkkojen sisällä ku ne onki nyt matalammat (Tuusulassa ovat olleet varmaan metrin korkeat, nuo on hädintuskin ehkä 40 cm). Tuonkaan suhteen ei ollu ongelmaa, verkot pitivät muotonsa hyvin ja ku koirat tiesi mitä niiden kans tehdään niin ne toimi vallan loistavasti.

Ensiksi Särö. Sen treenien teemana oli kontaktien alastuloharjottelua, keppejä ja sitte oli tarkotus treenata sitä ensimmäisen hypyn taakse jäämistä ja ennen kaikkea sen ensimmäisen hypyn hyppäämistä (kun se niissä epiksissä sukelsi kolmesti ali). Lisäksi minun piti harjotella sitä saksalaista ohjausta vai mikä ihme nyt olikaan.

Aluksi ne kontaktit tuntu ihan toivottomalta hommalta. Särö siis kaahottaa niistä läpi ja vaikka siinä olis ruokakippo niin sen nenä vaan pysähtyy siihen mutta muu kroppa lentää ohi, ei siis päästä ollenkaan siihen 2on2ff-asentoon. Jos sen ohimenon jälkeen pyöräytän namilla houkuttelemalla sen siihen asentoon, niin se ei pysy siinä vaan istuu siihen kontaktille, ei tule seisomaan oikeaan asentoon (=paineistuu). Ja silti se ei opi siitä kontaktilla istumisesta sitä että siihen pitäis oikeastiki pysähtyä. Sitte keksin jättää sinne puomin loppuun tyhjän namikipon ja kun se tuli siihen alastulolle niin hidastin erittäin voimakkaasti sanallisesti sitä ettei se varmasti juokse siitä ohi, sitten siirryin itte siihen kupin eteen ja samalla koira käveli alastuloa alas, sanoin käskysanan ja laitoin nakin kippoon, = koira on oikeassa asennossa. Käskyn toisto ja uus nakki, koira pysyy oikeassa asennossa. Jee! Sen jälkeen kokonaisia suorituksia joissa ei enää tarvinu niin voimakkaasti sanallisesti hidastaa koska koiralla oli jo idea että mitä tulee tapahtumaan, loppupeleissä sanoin sille vain sen kontaktikäskyn ja se riitti. Toki olin itte siinä eessä myös fyysisesti "jarruna", mutta tuo oli eka kerta ku sain sen oikeasti pysähtymään siihen. Samaa harjotusta pari kertaa vauva-A:alla ja vauvakeinulla, aivan jees. Onhan tuosta vielä pitkä matka onnistuneeseen suoritukseen mutta nyt tuntuu että mulla on keinot siihen :)

Keppejä harjoteltiin verkon kans (kipossa loppupalkka), hyvin meni (lähetin sitä erilaisista kulmista ja kuljin itte molemmilta puolilta). Hypyissä Särö hyppäsi kaikki (eli ei yrittäny mennä ali), tosin muutama rima tippu. Mutta yritystä oli. Lisäksi onnistuin pari kertaa jopa tekemään sen saksalaisen ohjauksen oikein, jee :D Särö tosin korjaa tosi paljon minun myöhästymisiä mutta kyllä mie tästä pikkuhiljaa opin :) Extemporena harjoteltiin vielä pienen radanpätkän päätteeksi rengasta, kyllä se sen osaa. Lopuksi palkkasin sitä lelulla ja siitä se oliki onnesta soikeana :) Loppupalkkana lelua voi käyttää ku sen jälkeen ei tartte enää osata keskittyä mihinkään.

Sitten Runtu. Sen treenien teemana oli lelupalkkojen käyttö, targetin opettelu ja hyppyjen ja putkien mukavaksi tekeminen. Lisäksi vielä keppejä. Kontakteja ei tehty yhtään (ne se osaa jo ihan tarpeeksi hyvin, nyt palkataan kaikesta muusta).

Ensin revitin sille semmosta teddykangassuikuloista tehtyä "palloa", ja se lähti jopa vähän matkaan siihen hommaan. Sitte näytin sille (ja vähän hetsasin kans) kuinka laitoin nakin pienen muovirasian sisälle. Heitin sen kipon parin metrin päähän ja se syöksyy hetkellisesti sen perään mutta kääntyy heti minua kohti. Mennään yhessä kattomaan purkkia ja vähän hetsaan sitä siinäki ja kyllä se sitä alkaa rapuamaan auki. Autan ja se saa nakin. Uudestaan sama juttu, ei siltikään vielä itsenäisesti innostu siihen rasiaan. Kokeilen ison suklaamunan yllätysmuovimunaa. Nakki sisälle ja heitto, koira syöksyy hetkeksi perään mutta ei mene munalle asti. Mennään yhessä ja silloin se nostaa sen hetkeksi suuhun ja sitte avataan se yhessä ja nakki palkaksi. Toisto, sama homma. Ei mainittavaa innostumista vielä lelujen kanssa. Otin muovimunan taskuun, tarkoituksena palkata sillä sopivassa kohdassa.

Näiden jälkeen mentiin kepeille, koira muistaa hyvin mitä tehdään. Muutama toisto (Runtullaki siis ruokapalkka kipossa keppien lopussa). Aivan jees :) Sitten suoraa putkea niin että kipossa palkka. Syöksyy kivasti putkeen eikä yritäkään kiertää palkalle, hyvä juttu. Muutama toisto. Sitten 5 hypyn hyppysarjaa targettiajatuksella. Hypyt matalia ja ensimmäisellä kerralla laitoin rasiaan kannen päälle koska en ollu varma että yrittääkö se tulla sarjalta kesken kaiken ulos. Ei yrittäny kiertää mitään, kauniisti hyppi suoraan rasialle. Ensimmäisellä kerralla myös varmistelin niin että olin itte jo viimeisen esteen kohalla niin että se tuli minua kohti. Toisella kerralla kippo ilman kantta ja lähetys ensimmäisen esteen kohalta. Hyvin meni, muutama toisto niin että lähetys molemmilta puolilta. Sitten vähän korkeammat rimat ja tietenki pidemmät välimatkat. Ei ongelmaa (ei yrittäny ali). Suurin into siellä vieläki puuttuu tuosta mutta kyllä se silti eteni.

Näiden jälkeen mutkaputkea targetin kanssa. Meni hyvin putkeen eikä yrittäny ryöstää kipolle, mutta vauhti loppuu putkessa ihan totaalisesti. Sillä kestää sen putken suoritus 3-4 kertaa pidempään ku Säröllä, se siis käytännössä melkein kävelee sen =/ Toisella kerralla yritin palkata heittämällä muovimunan samalla ku se on tulossa sieltä putkesta, lopputuloksena että se hetkeksi sinkoaa sen perään mutta jo melkein heti kääntyy minua kohti ja oottaa multa sitä palkkaa. Avattiin yhessä palkka jo otettiin uudestaan toiseen suuntaan, ei merkittävää parannusta/muutosta. Kokeilin sitte vielä ottaa hypyn ennen ja jälkeen putken niin että targetti on hypyn takana. Hyppy ja putkeen meno on hidas ja putken jälkeen ennen vikaa hyppyä vauhti loppuu täysin. Koira jää hypyn taakse seisomaan ja melkein näen kuinka sen aivoissa raksuttaa että pitäiskö mennä alta tai kiertää. Käskytän sen yli ja hyppäähän se, siitä sitten kipolle. Ei mitään innostusta. Jokaisen suorituksen jälkeen se tulee viereen napottamaan ja oottaa palkkaa taskusta. Ei ilmeisesti kiinnostais tehä töitä sen eteen? Lopuksi tehtiin vielä keppejä niin että lopussa oli tosi iso palkka, toivottavasti se oli edes kivaa sen mielestä.

Pieni turhautuminen meinaa hiipiä liiveihin sen kanssa, en kertakaikkiaan tiä että millä sille sais lisää intoa tuohon. Tuntuu ettei sillä juurikaan ole viettejä joita hyödyntää. Tai sitte en vaan kertakaikkiaan osaa löytää niitä. Ennen näitä treenejä molemmilla jäi aamuruoka saamatta joten nälän piti olla vähän motivaattorina. Ehkä sillä loppuu kunto ja ku niin käy niin hommasta tulee inhottavaa sen mielestä? Jatkossa jatkan varmaanki samantyyppisiä treenejä, lisäksi täytyy yrittää lisätä pyörälenkkejä huomattavasti, josko se vaikuttais positiivisesti asiaan? Se on jännä koira ku vaikka se tuntuu tykkäävän esimerkiksi kontakteista (koska sieltä saa aina ekstrapalkkaa) niin silti se ei innostu niistä oikeasti. Vaikka se ryöstää niille niin se ei tee sitä innostuneesti vaan erittäin kuivasti ja totisesti, se vaan päättää että "Menempä nyt tänne, täältä sitä palkkaa saa", eikä ole ollenkaan semmonen "Jee! Syöksynpä kontaktille ku nämä on kivoja esteitä ku näistä saa aina ruokaa". Ehkä koen jonku valaistumisen sen kans jossain vaiheessa, toivottavasti.. Jänskää oli myös että tuo vetämättömyys ei näkyny ollenkaan silloin ku alkeiskurssin alussa harjoteltiin yksittäisiä esteitä, silloin sillä vielä riitti vauhtia ihan kohtuullisesti. Ongelma tuli esiin vasta ku alettiin tekemään pitempiä sarjoja. Tosin, ei Särönkään räksytys tullu alkeiskurssilla yksittäisillä esteillä esiin, vasta ku tosiaan tehtiin useamman esteen sarjoja.

Omia onnistumisia oli tarpeeksi lyhyet treenit molemmille (aika kuluu niin hirveän nopeaa ja tuntuu aina että pitäis ottaa vielä yks toisto..) ja onnistuin omasta mielestäni jaksottamaan niitä aika hyvin, onnistuin saksalaisessa ja muistin itekki juoda aina välissä eikä vasta lopuksi. Lisäksi täytyy kehua sitä treenitaskua, oli ihan ykkönen ku ei ollu sitä liiviosaa hiostamassa :) Pilvisyydestä huolimatta asteita oli +18 ja vaikka tuuli oli kova niin se ei ollu yhtään viilentävä. Ehkä ens kerralla paremmin?