Meillä jää tämän viikon ohjatut agilitytreenit väliin ku emäntä lähtee työristeilylle Tukholmaan. Korvauksena tästä käytiin eilen itseksemme treenimässä Ojangossa. Särö ei ole kahteen viikkoon treenannu ja Runtu on tehny senki eestä. Ja sen kyllä huomasi. Tein molempien kans kaksi satsia kentällä, Runtu alotti. Suunnitelmana oli harjotella etenemistä ja vauhtia ja vähän myös sitä päällejuoksua. Kentällä oli kaksi putkea U:n mallisena ja niiden välissä oli kummallakin puolella 3 hyppyä suorassa linjassa. Lisäksi keskellä oli kaksi hyppyä ns. pitkittäin (päällejuoksua varten).
Alkulämmittelynä kokeilin Runtulle paria uutta lelua ja koska taskusta ei ollu vielä tullu yhtään namia (oletan että tämä oli yksi syy) niin se kiinnostiki yllättävän paljon :) Saatiin pari oikeinki hyvää leikkihetkeä ja kokeilin myös napata lelun kesken kaiken ja kun se loikki sen perässä niin lähetinki sen yhtäkkiä putkeen (joka "sattu" olemaan sopivasti vieressä) ja sen jälkeen juoksin lelua perässä vetäen pois päin putken ulostulopäästä, niin että se sai/joutu jahtaamaan lelua. Ei se mitenkään pitelemätön ole vieläkään noiden lelupalkkojen kans, mutta nämä kaikki on jo tosi paljon edistystä lähtötilanteeseen joten ollaan tyytyväisiä tähänki. Oli siis eka kerta ku sain sen palkattua lelulla joltaki esteeltä, hyvä Runtu :D
Itse treenissä sitten hommia tehtiin loppupalkalla (nami) ja koko ajan vähän "vaikeuttaen", eli eka oli vaan yks hyppy-putki-palkka, sen jälkeen kaks hyppyä jne. Välissä palkka tuli myös hyppyjen jälkeen. Toimi aivan hyvin. Runtu etenee aivan kivasti ja melko itsenäisesti. Eka hyppy tuntuu olevan se tahmein, sen jälkeen alkaa mennä paremmin. Koitin myös tsempata omassa ohjauksessa, eli pyrin olemaan edistämättä niin kauheasti ja jättäytymään lähemmäksi sitä. Siinä vois tsempata vielä enemmänki mutta jo tuo pieni muutos tuntu vaikuttavan positiivisesti :) Ai niin, hyppyjen korkeus oli 45 cm.
Sitten vuorossa Särö. Se kävi jo autosta ulos ottaessa ihan kierroksilla joten sen kanssa en yrittänykään ottaa mitään leluja esiin (enkä muutenkaan halua kiskoa sen kanssa mitään ku sen selkä on vielä levossa). Lämmiteltiin siis jalkojen välistä pujottelemalla ja luoksetuloilla. Sen jälkeen samanlaiset etenemistreenit ku Runtulla, tosin hypyt laskin 10 cm korkusiksi. Treenitauko oli tainnu vaikuttaa minun päässä aika paljonki, en nimittäin muistanu että kuinka se kentällä käyttäytyykään. Olin vielä Runtun ohjausmoodissa ja ku yritin samaa Särön kans niin eihän siitä tullu mitään, se hyppäsi yhen hypyn ja käänty minun tykö ku en ollu eellä näyttämässä että minne pitää mennä. Ojennettu käsi ja esteen nimen sanominen (eli huutaminen jotta se kuulee sen oman haukkunsa yli) ei vaikuttaneet YHTÄÄN. Sitten ku tajusin ottaa tarpeeksi etumatkaa että voin eessä näyttää sille ne esteet niin homma alko sujumaan paremmin mutta onhan se hirveä sählä, ei voi muuta sanoa!
Se käy niin kierroksilla ettei se kuuntele mitään, ei keskity mihinkään ja komentaa (eli haukahtelee TOSI kimeällä äänellä) minua koko ajan silloin kun ei suoriteta rataa. Huoh. Onhan se aina ollu tuommonen mutta nyt ku olen treenannu vain Runtun kans (joka on täysin hiljanen ja keskittyy ja kuuntelee) niin tuo kontrasti tuntuu jotenki ihan tosi isolta. Just tällä hetkellä tuntuu että talvitreenien osalta taidetaanki tehä niin että Runtu saa käydä ohjatuissa treeneissä ja Särö saa treenailla vapaamuotosesti, alunperinhän olin ajatellu että ne saa käydä vuorotellen ohjatuissa. Ihan jo niiden fysiikkaki puoltaa tätä päätöstä mutta ennen kaikkea myös minun mielenterveys. On kohtuullisen vaikea pysyä tyynenä ja rentoutuneena kun yks paukuttaa korvan juuressa. Radalla tapahtuva haukkuminen ei minua enää häiritte mutta tuo kyllä häirittee :(
Särölle pitää ottaa tavoitteeksi jatkossa itsenäisen etenemisen opettelu, sitä se ei nimittäin tee kyllä yhtään. Toki on vähän haastavaa ku olen pari vuotta sitä opettanu huonosti (nimenomaan sen etenemisen osalta) mutta luulis että se vielä sen oppis. Siinä treenissä pitää vaan sitte ehottomasti olla kaveri nostamassa palkkaa pois jos se edistää. Nyt näitä tilanteita tapahtu ihan liian monesti ja on tosi tylsää kieltää sitä siitä. Toki parempi se kieltäminen ku että se pääsis palkkautumaan siitä, mutta ei se silti ole ihan se koulutustapa jota haluaisin käyttää.
Toisella kierroksella otin Runtulle pari etenemispätkää ja sitten tehtiin muutaman kerran niitä päällejuoksuja jotka on kyllä vaikeita. Ekat kerrat sille oli loppupalkka juuriki siinä päällejuoksukohdassa (kun viime Ojanko-treeneissä todettiin että se ei ihan ole tajunnu että sen pitäis seurata minun ohjausta eikä itte päättää että minne mennään) ja parin toiston jälkeen tehtiin sitte niin että siinä ei ollukaan palkkaa vaan loppupalkka oli sitten putken jälkeen. Päällejuoksun viimeistely jää jotenki ontumaan koska minun on tosi vaikea saaha se hyppäämään siitä se seuraava este, se kauhean helposti juoksis vaan minun perässä. Oliski hyvä saaha laitettua palkka myös siihen, mutta siinäki pitäis olla sitte taas kaveri nostamassa se pois jos toimintatapa on väärä koska riski että se juoksee päällejuoksua edeltävältä hypyltä suoraan palkalle (eikä tee serpentiininä kahta estettä siinä välissä) on tosi suuri. Ja Runtu ei missään tapauksessa kestä kieltoja kentällä, ainakaan jos kyse on hypyistä. Kontaktille varastelu onki sitte ihan toinen juttu. Päällejuoksun harjottelu ei ollu sen mielestä enää ollenkaan niin hauskaa ja taas alko vauhti hiipumaan. Otin loppuun vielä pari etenemistä "suoralla radalla" että jäi molemmille hyvä mieli :)
Särön kans en päällejuoksuja yrittänykään, ihan jo sen takia ku ft oli sitä mieltä ettei sais olla mitään kauhean jyrkkiä käännöksiä yms, plus että ei me oltais siihen varmaan ikinä pystyttykään silloin. Samaa etenemisharjottelua silleki siis pari kertaa. Niin joo, palkkasin Särön molempien satsien viimeisen esteen jälkeen pallolla jota se sai hakea. Vaikutti tyytyväiseltä koiralta :)
Harmillista että eilisestä päivästä tuli ihan poikkeuksellisen lämmin, auton mittari näytti +20 astetta, joten koirat alko olla aika läkähtyneitä jo ihan muutaman toiston jälkeen ja voitte vaan kuvitella kuinka läkähtyny oli ohjaaja ku ei ollu periaatteessa taukoja ollenkaan. Muistin sentään juoda ettei tullu heikotuksia.
Fiilikset tällä hetkellä tulevaisuudesta: Runtu taitaa syrjäyttää Särön ns. kisakoirana. Olin aikasemmin ajatellu että voisin yrittää startata Särön kans jahka sen selkä kuntoutuu mutta että Runtun pitää kehittyä vielä tosi paljon. Runtu on kuitenki yllättävästi kehittyny viime viikkoina niin paljon että se näyttää sata kertaa potentiaalisemmalta kisakaverilta ku Särö. Toki siihenki on vielä pitkä tie eessä, mutta ehkäpä jo ens vuoden alussa? Mielenkiintonen muutos :)
Jos halutaan jotaki positiivista hakea Säröstä niin se ei menny eilen illalla treenien jälkeen ollenkaan jumiin, mahtava juttu! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti