Meillä oli kesäkauden päättäjäistreenit ja ohjelmana kisanomainen rata. Ryhmä oli tehny saman radan kesäkauden ekoissa treeneissä, sen jälkeen kesä on hinkattu rataan kuuluvia pätkiä ja ohjauskuvioita ja nyt oli sitten sama rata uudestaan, niin että voi verrata kuinka on kehittyny. Otettiin aika ja laskettiin pisteet (joita ei tosin meille kerrottu). Ideana minusta ihan hirveän hyvä :) Meillä se ei tosin menny ihan noin ku tultiin vasta elokuussa mukaan tuohon ryhmään ja vaihoin koiraaki kesken ryhmän. Radalla oli 21 suoritettavaa estettä mutta siellä ei ollu keinua eikä keppejä. Kaikkia muita löytyi kuitenki (mm. pöytä, pituus, pussi ja rengas). Meän ryhmässä on 4 treenaajaa, mutta yhellä oli "oikea" koira äitiyslomalla ja tilalla pienehkö pentu jonka kanssa tehdään ihan alkeisalkeisjuttuja joten kisaan osallistujia oli vain kolme.
Rata oli paikoin minun mielestä aika haasteellinen ja erityisen ongelman arvasin tulevan jo heti alussa. Olin varma että Runtu syöksyy kahen ekan hypyn jälkeen suoraan A-esteelle koska niin se on tehny aina ennenki täysin välittämättä minun ohjauksista/huudoista. Tästä syystä päätin blokata pääsyn Aalle seisomalla itte 2-hypyn ja Aan välissä ja "pakottaa" käännöksen 3-hypylle. Oikeasti olisin halunnu kokeilla ylipäätänsä sitä etten jätä Runtua istumaan 1-esteen taakse vaan että oltais lähetty yhtä matkaa mutta tästä "ansasta" johtuen en tosiaankaan voinu sitä tehä. Seuraava jännitysjuttu oli että hyppääkö se rengasta (oli matalana, kuten kaikki hypytki, 35 cm). Siitä olin ihan varma että pussia se ei tule menemään tuosta noin vaan koska siitä on tosi pitkä aika ku sitä on harjoteltu ja tuossa pussissa se pussi-osuus oli raskasta pressua ja se oli erityisen raskas koska tihutti vettä koko ajan. Muita selkeitä huolenaiheita ei ollu.
Me oltiin ekoja tekemässä rataa ja kerkesin ennen alotusta vähän temppuilla koiran kans, lähinnä tehtiin hetki jalkojen välissä pujottelua josta palkkasin punotulla matonkudelelulla ja se jopa leikki sillä! :) Oikein positiivinen yllätys. Sen jälkeen mentiin radalle ja heti lähdön jälkeen pikkukoira yllätti taas. Se ei nimittäin edes yrittäny rynniä Aalle vaan tuli suoraan minun jalkoihin oottamaan seuraavaa ohjausta. Hämmennyin tästä ihan totaalisesti koska olin niin varautunu siihen että pitää kaikin keinoin estää se Aalle syöksyminen ja tästä syystä olinki sitte ohjauksessa ihan totaalisesti jäljessä. 3-hyppy meni ihan oikein mutta seuraavana olleeseen putkeen se meni väärästä päästä kun olin myöhässä enkä ehtiny kääntää siihen lähempään päähän. Korjattiin tekemällä putki oikein ja jatkettiin matkaa. Muuri ok, rengasta jäin vähän varmistelemaan ja varmaan tästä syystä se meni sen varovasti kehikon välistä. Pysäytys ja kääntö takasin päin niin se hyppäsi sen väärin päin. Ei se mitään, positiivista että hyppäsi. Sen jälkeen tehtiin se oikein, meni kivasti. Sen jälkeen pystyin käskemään sen jo suoraan putkeen ja se "itsenäisesti" hyppäsi välissä olleen hypyn niinku olin arvellukki. Koska se irtaantu putkelle tosi hyvin niin ehdin reilusti ohjaamaan putken toiseen päähän vasemmalla kädellä, hyppy meni hyvin mutta siitä se irtosi vähän turhan innokkaasti Aalle (mutta se ei ollu semmosta totista määrätietosta rynnimistä niinku ennen, eli positiivista seki), etuvarpaat käväsi Aalla mutta sen jälkeen sain sen käännettyä sieltä tosi sievästi takasi putkeen. Putken jälkeen hyppy (huusin "täällä" koiran ollessa putkessa joten se tiesi heti kummalle puolelle pitää kääntyä) ja puomille meno helposti. Puomille pystyin ohjaamaan aika kaukaa. Pysähdys alastulokontaktille jäi vähän aikaiseksi koska itte en menny ihan puomin loppuun asti, ts. takajalat oli kyllä kontaktialueella mutta etujalat oli puomin vieressä (ei edessä). Ei varsinaisesti virhe mutta vähän hämmensi minua. Kehuin ja siitä jatkettiin hypylle. Hypyn ja pituuden välissä tapahtu jotaki, luulen että olis pitäny seisottaa koiraa hetki kontaktilla ja ottaa vähän etumatkaa tai sitten vaan pinkasta nopeammin itte liikkeelle. Enivei, hypyn jälkeen Runtu hidasti pituudelle ja hyppäsi jotenki vähän kummallisesti sen niin että takajalat oli hetken viimeisen palikan päällä ja loppupeleissä kaato sen palikan. Otettiin uudestaan ja nyt meni hyvin, siitä varma meno Aalle. Siellä hyvä alastulokontakti, kehut, ja seuraavalle hypylle. Meni kivasti ja sain ohjattua sen oikein myös seuraavat kaks hyppyä. Positiivista myös ettei se yrittäny 18-hypyn jälkeen rynnätä putkeen vaan sain sen käännettyä pussille. Pussiin se yritti mutta sitten loppu usko. Käskin sen istumaan pussin eteen ja kävin vähän nostamassa pressua ja näin saatiin pussikin tehtyä. Sen jälkeinen hyppy oli helppo mutta vauhtia tuli liian paljon siihen nähen että viimeiselle esteelle, eli pöydälle olis pitäny pystyä pysähtymään. Runtu kyllä yritti jarruttaa mutta liukui silti märän pöydän päältä alas (pöytäki oli matala). Uudestaan pöydälle, "tuomari" laski 5 sekuntia aikaa ja äänimerkin jälkeen vapautus. Heitin sille loppupalkaksi kuivatun kanankaulan (ku targettia ei voinu käyttää enkä halunnu kädestä palkata). Tarkennuksena vielä tosiaan että vaikka rata piti suorittaa kisanomaisesti niin varsinaisia hylkäyksiä ei tietenkään tullu vaan tavote oli suorittaa kaikki esteet oikeassa järjestyksessä, eli jos joku meni pieleen niin otettiin uudestaan.
Loppuyhteenveto:
+ koira ei yrittäny rynniä kontakteille ollenkaan niin pahasti ku luulin, itseasiassa se ei "rynniny" ollenkaan, Aalle menoki oli semmonen sievä tarjous
+ se kuunteli mitä mie sanoin ja seurasi minun ohjausta
+ se irtosi hyvin ja eteni yllättävän itsenäisesti
+ se ei menny "rikki" vaikka en palkannu enää namilla kontakteilta (ei siis harmistunu siitä), tätä ei olla kokeiltu vielä kertaakaan aikasemmin
+ se ylipäätänsä teki kaiken tosi ilosesti
+ sillä oli vauhtia niin paljon että se ei pysyny pöydällä (pöydältä tippuminen ei siis ollu hyvä asia mutta se että sillä oli vauhtia oli)
- ei tule mitään varsinaisesti negatiivista mieleen :D
Toki virheitä tuli aika paljonki, mutta ne oli aika pitkälti semmosia minun virheitä ja lähinnä vaan merkkejä siitä että pitäis vaan harjotella yhteistyötä enemmän. Näiden lopputuloksena oli sitten se, että me voitettiin se "kisa" :D Olin aika pirun ylpeä tuosta rääpäleestä ku mie tulin myöhään tuohon ryhmään ja Runtu oli käyny noissa treeneissä vaan kaks kertaa ennen tuota kisaa. Muiden kohdalla kouluttaja vertaili suoritusta siihen kesän ekaan kisasuoritukseen mutta meille hän totesi että harmi ettei meillä ole vertailukohtaa. Mie vaan totesin että minusta on aika hyvä vertailukohta se, että Runtu alotti alkeiskurssin kesäkuussa :D Huimaa edistystä siis :) Nyt vaan pitäis aktivoitua treenaamaan itsenäisesti enemmän. Toki se jatkossa vähän hankaloituu ku alkaa talvikausi enkä raskinu ostaa vapaakorttia halliin (koska olen töissä käytännössä aina sen ajan jolloin siellä olis vapaata aikaa treenamiseen). Ulkokentille jää kai esteitä lumentuloon asti, joten pitää pyrkiä hyödyntämään sitä.
Jäin vielä miettimään että mitkä tekijät vaikutti siihen että Runtu meni eilen niin mukavasti. Seuraavassa huomioita asioista jotka oli eri tavalla ku ennen:
* se oli saanu aamuruoan ihan normaalisti, yleensä olen pitäny sitä vähän "nälässä" jotta motivaatio pysyy ruokapalkkaan
* olen kotona leikkiny sen kanssa niillä uusilla leluilla (jotka on ihan sen suosikkeja) ja se on innostunu niistä (näköjään jopa niin hyvin että ne vähän kiinnostaa kentälläki, voi johtua myös siitä että namipalkka ei ollu niin superia ku ei ollu nälkä), olen myös palkannu pikku tempuista lelulla
* olen alkanu pikkuhiljaa tekemään sille samaa syvälihastreeniä jota Särölle pitää tehä, toisinsanoen ollaan puuhailtu kotona yhessä juttuja
* ehin hetken leikittää sitä lelulla ennen kentälle menoa, joten vire saatto olla vähän parempi ku aikasemmin (oikeasti olisin halunnu saaha vähän paremmat lämmittelyt alle mutta se alottajakoirakon virka lankesi niin äkkiä etten sitte ehtinykään)
* alla oli kahen viikon treenitauko
* edelliset treenit oli omatoimiset jossa harjoteltiin etenemistä ja vauhtia
Tuossapa noita havaintoja. Pitää yrittää ottaa noista opiksi ja käyttää niitä hyödyksi myös jatkossa. Tänään treenataan Runtun kanssa Tuusulassa, saa nähdä että kuinka pitkään siellä jatkuu treenit kun ne on ulkona. Ojangon treenit on siis jatkossa hallitreenejä (mielenkiintosta nähä vaikuttaa halliolosuhteet jotenki koiraan) ja vaan joka toinen viikko.
Pakko kyllä hehkuttaa loppuun etten ole koskaan ollu noin yllättyny ja ylpeä ku mitä olin eilisen kisan jälkeen <3
perjantai 28. syyskuuta 2012
perjantai 21. syyskuuta 2012
keskiviikko 19. syyskuuta 2012
Ft-kuulumisia ja leluoivalluksia
Maanantaina Särö kävi taas fysioterapeutilla. Kerranki oli mukavaa palautetta, enää vasen puoli rintarangasta oli enemmän jumissa, oikea puoli oli jo parempaan päin :) Seuraavaan käyntiin onkin sitte reilu 4 viikkoa, sinä aikana pitäis saaha pumpattua voimaa syviin lihaksiin ja tehä takapään hallintaharjotuksia. Jännä nähä kuinka ne lähtee sujumaan :)
Päätin että Särö ei nyt toistaseksi sitten treenaa ohjatuissa ryhmissä ollenkaan vaan lähtee sitten mukaan vapaisiin harjotuksiin ja tekee sovellettuja juttuja siellä. Runtu saa sitten teho-opetusta vielä pari viikkoa (treenit 2 x vk) ja kun talvikausi alkaa niin se saa siirtyä HSKH:n treeneihin jolloin treenataan sitten joka toinen viikko Vuokkoset-areenalla.
Tein sunnuntaina muutamat matonkudelelut punomalla ja niistä tuli heti Runtun suosikkeja :) Olen nyt leikkiny sen kans sisällä reippaasti normaalia enemmän ja siitä johtuen se tuleeki nykysin tarjoamaan lelua mulle eikä Särölle (mikä on huomattava edistysaskel). Samoin se hakee muutenki kontaktia ja tekemistä huomattavasti normaalia enemmän :) Pääsin jopa palkkaamaan sitä lelulla pienistä tempuista sisällä. Koin nimittäin yksi päivä oivalluksen, että eihän se koira-raukka osaa palkkautua lelulla ku ei sitä ole siihen opetettu. Miten voin vaatia, että koira joka ei luonnostaan innostu niin kauheasti leluista, palkkautuis niillä superhäiriöolosuhteissa, jossa on aina ennen saanu herkkuruokaa kun ei sitä ole koskaan palkattu lelulla edes kotioloissa. Nyt siis ensin harjotellaan kotona häiriöttömässä ympäristössä leikkimistä ja että sen voi saada palkaksi jostain ja sitten vasta siirretään se kentälle häiriöympäristöön. Toivottavasti tästä on hyötyä :)
Päätin että Särö ei nyt toistaseksi sitten treenaa ohjatuissa ryhmissä ollenkaan vaan lähtee sitten mukaan vapaisiin harjotuksiin ja tekee sovellettuja juttuja siellä. Runtu saa sitten teho-opetusta vielä pari viikkoa (treenit 2 x vk) ja kun talvikausi alkaa niin se saa siirtyä HSKH:n treeneihin jolloin treenataan sitten joka toinen viikko Vuokkoset-areenalla.
Tein sunnuntaina muutamat matonkudelelut punomalla ja niistä tuli heti Runtun suosikkeja :) Olen nyt leikkiny sen kans sisällä reippaasti normaalia enemmän ja siitä johtuen se tuleeki nykysin tarjoamaan lelua mulle eikä Särölle (mikä on huomattava edistysaskel). Samoin se hakee muutenki kontaktia ja tekemistä huomattavasti normaalia enemmän :) Pääsin jopa palkkaamaan sitä lelulla pienistä tempuista sisällä. Koin nimittäin yksi päivä oivalluksen, että eihän se koira-raukka osaa palkkautua lelulla ku ei sitä ole siihen opetettu. Miten voin vaatia, että koira joka ei luonnostaan innostu niin kauheasti leluista, palkkautuis niillä superhäiriöolosuhteissa, jossa on aina ennen saanu herkkuruokaa kun ei sitä ole koskaan palkattu lelulla edes kotioloissa. Nyt siis ensin harjotellaan kotona häiriöttömässä ympäristössä leikkimistä ja että sen voi saada palkaksi jostain ja sitten vasta siirretään se kentälle häiriöympäristöön. Toivottavasti tästä on hyötyä :)
keskiviikko 12. syyskuuta 2012
Korvausreissulla ja tulevaisuuden pohdintaa
Meillä jää tämän viikon ohjatut agilitytreenit väliin ku emäntä lähtee työristeilylle Tukholmaan. Korvauksena tästä käytiin eilen itseksemme treenimässä Ojangossa. Särö ei ole kahteen viikkoon treenannu ja Runtu on tehny senki eestä. Ja sen kyllä huomasi. Tein molempien kans kaksi satsia kentällä, Runtu alotti. Suunnitelmana oli harjotella etenemistä ja vauhtia ja vähän myös sitä päällejuoksua. Kentällä oli kaksi putkea U:n mallisena ja niiden välissä oli kummallakin puolella 3 hyppyä suorassa linjassa. Lisäksi keskellä oli kaksi hyppyä ns. pitkittäin (päällejuoksua varten).
Alkulämmittelynä kokeilin Runtulle paria uutta lelua ja koska taskusta ei ollu vielä tullu yhtään namia (oletan että tämä oli yksi syy) niin se kiinnostiki yllättävän paljon :) Saatiin pari oikeinki hyvää leikkihetkeä ja kokeilin myös napata lelun kesken kaiken ja kun se loikki sen perässä niin lähetinki sen yhtäkkiä putkeen (joka "sattu" olemaan sopivasti vieressä) ja sen jälkeen juoksin lelua perässä vetäen pois päin putken ulostulopäästä, niin että se sai/joutu jahtaamaan lelua. Ei se mitenkään pitelemätön ole vieläkään noiden lelupalkkojen kans, mutta nämä kaikki on jo tosi paljon edistystä lähtötilanteeseen joten ollaan tyytyväisiä tähänki. Oli siis eka kerta ku sain sen palkattua lelulla joltaki esteeltä, hyvä Runtu :D
Itse treenissä sitten hommia tehtiin loppupalkalla (nami) ja koko ajan vähän "vaikeuttaen", eli eka oli vaan yks hyppy-putki-palkka, sen jälkeen kaks hyppyä jne. Välissä palkka tuli myös hyppyjen jälkeen. Toimi aivan hyvin. Runtu etenee aivan kivasti ja melko itsenäisesti. Eka hyppy tuntuu olevan se tahmein, sen jälkeen alkaa mennä paremmin. Koitin myös tsempata omassa ohjauksessa, eli pyrin olemaan edistämättä niin kauheasti ja jättäytymään lähemmäksi sitä. Siinä vois tsempata vielä enemmänki mutta jo tuo pieni muutos tuntu vaikuttavan positiivisesti :) Ai niin, hyppyjen korkeus oli 45 cm.
Sitten vuorossa Särö. Se kävi jo autosta ulos ottaessa ihan kierroksilla joten sen kanssa en yrittänykään ottaa mitään leluja esiin (enkä muutenkaan halua kiskoa sen kanssa mitään ku sen selkä on vielä levossa). Lämmiteltiin siis jalkojen välistä pujottelemalla ja luoksetuloilla. Sen jälkeen samanlaiset etenemistreenit ku Runtulla, tosin hypyt laskin 10 cm korkusiksi. Treenitauko oli tainnu vaikuttaa minun päässä aika paljonki, en nimittäin muistanu että kuinka se kentällä käyttäytyykään. Olin vielä Runtun ohjausmoodissa ja ku yritin samaa Särön kans niin eihän siitä tullu mitään, se hyppäsi yhen hypyn ja käänty minun tykö ku en ollu eellä näyttämässä että minne pitää mennä. Ojennettu käsi ja esteen nimen sanominen (eli huutaminen jotta se kuulee sen oman haukkunsa yli) ei vaikuttaneet YHTÄÄN. Sitten ku tajusin ottaa tarpeeksi etumatkaa että voin eessä näyttää sille ne esteet niin homma alko sujumaan paremmin mutta onhan se hirveä sählä, ei voi muuta sanoa!
Se käy niin kierroksilla ettei se kuuntele mitään, ei keskity mihinkään ja komentaa (eli haukahtelee TOSI kimeällä äänellä) minua koko ajan silloin kun ei suoriteta rataa. Huoh. Onhan se aina ollu tuommonen mutta nyt ku olen treenannu vain Runtun kans (joka on täysin hiljanen ja keskittyy ja kuuntelee) niin tuo kontrasti tuntuu jotenki ihan tosi isolta. Just tällä hetkellä tuntuu että talvitreenien osalta taidetaanki tehä niin että Runtu saa käydä ohjatuissa treeneissä ja Särö saa treenailla vapaamuotosesti, alunperinhän olin ajatellu että ne saa käydä vuorotellen ohjatuissa. Ihan jo niiden fysiikkaki puoltaa tätä päätöstä mutta ennen kaikkea myös minun mielenterveys. On kohtuullisen vaikea pysyä tyynenä ja rentoutuneena kun yks paukuttaa korvan juuressa. Radalla tapahtuva haukkuminen ei minua enää häiritte mutta tuo kyllä häirittee :(
Särölle pitää ottaa tavoitteeksi jatkossa itsenäisen etenemisen opettelu, sitä se ei nimittäin tee kyllä yhtään. Toki on vähän haastavaa ku olen pari vuotta sitä opettanu huonosti (nimenomaan sen etenemisen osalta) mutta luulis että se vielä sen oppis. Siinä treenissä pitää vaan sitte ehottomasti olla kaveri nostamassa palkkaa pois jos se edistää. Nyt näitä tilanteita tapahtu ihan liian monesti ja on tosi tylsää kieltää sitä siitä. Toki parempi se kieltäminen ku että se pääsis palkkautumaan siitä, mutta ei se silti ole ihan se koulutustapa jota haluaisin käyttää.
Toisella kierroksella otin Runtulle pari etenemispätkää ja sitten tehtiin muutaman kerran niitä päällejuoksuja jotka on kyllä vaikeita. Ekat kerrat sille oli loppupalkka juuriki siinä päällejuoksukohdassa (kun viime Ojanko-treeneissä todettiin että se ei ihan ole tajunnu että sen pitäis seurata minun ohjausta eikä itte päättää että minne mennään) ja parin toiston jälkeen tehtiin sitte niin että siinä ei ollukaan palkkaa vaan loppupalkka oli sitten putken jälkeen. Päällejuoksun viimeistely jää jotenki ontumaan koska minun on tosi vaikea saaha se hyppäämään siitä se seuraava este, se kauhean helposti juoksis vaan minun perässä. Oliski hyvä saaha laitettua palkka myös siihen, mutta siinäki pitäis olla sitte taas kaveri nostamassa se pois jos toimintatapa on väärä koska riski että se juoksee päällejuoksua edeltävältä hypyltä suoraan palkalle (eikä tee serpentiininä kahta estettä siinä välissä) on tosi suuri. Ja Runtu ei missään tapauksessa kestä kieltoja kentällä, ainakaan jos kyse on hypyistä. Kontaktille varastelu onki sitte ihan toinen juttu. Päällejuoksun harjottelu ei ollu sen mielestä enää ollenkaan niin hauskaa ja taas alko vauhti hiipumaan. Otin loppuun vielä pari etenemistä "suoralla radalla" että jäi molemmille hyvä mieli :)
Särön kans en päällejuoksuja yrittänykään, ihan jo sen takia ku ft oli sitä mieltä ettei sais olla mitään kauhean jyrkkiä käännöksiä yms, plus että ei me oltais siihen varmaan ikinä pystyttykään silloin. Samaa etenemisharjottelua silleki siis pari kertaa. Niin joo, palkkasin Särön molempien satsien viimeisen esteen jälkeen pallolla jota se sai hakea. Vaikutti tyytyväiseltä koiralta :)
Harmillista että eilisestä päivästä tuli ihan poikkeuksellisen lämmin, auton mittari näytti +20 astetta, joten koirat alko olla aika läkähtyneitä jo ihan muutaman toiston jälkeen ja voitte vaan kuvitella kuinka läkähtyny oli ohjaaja ku ei ollu periaatteessa taukoja ollenkaan. Muistin sentään juoda ettei tullu heikotuksia.
Fiilikset tällä hetkellä tulevaisuudesta: Runtu taitaa syrjäyttää Särön ns. kisakoirana. Olin aikasemmin ajatellu että voisin yrittää startata Särön kans jahka sen selkä kuntoutuu mutta että Runtun pitää kehittyä vielä tosi paljon. Runtu on kuitenki yllättävästi kehittyny viime viikkoina niin paljon että se näyttää sata kertaa potentiaalisemmalta kisakaverilta ku Särö. Toki siihenki on vielä pitkä tie eessä, mutta ehkäpä jo ens vuoden alussa? Mielenkiintonen muutos :)
Jos halutaan jotaki positiivista hakea Säröstä niin se ei menny eilen illalla treenien jälkeen ollenkaan jumiin, mahtava juttu! :D
Alkulämmittelynä kokeilin Runtulle paria uutta lelua ja koska taskusta ei ollu vielä tullu yhtään namia (oletan että tämä oli yksi syy) niin se kiinnostiki yllättävän paljon :) Saatiin pari oikeinki hyvää leikkihetkeä ja kokeilin myös napata lelun kesken kaiken ja kun se loikki sen perässä niin lähetinki sen yhtäkkiä putkeen (joka "sattu" olemaan sopivasti vieressä) ja sen jälkeen juoksin lelua perässä vetäen pois päin putken ulostulopäästä, niin että se sai/joutu jahtaamaan lelua. Ei se mitenkään pitelemätön ole vieläkään noiden lelupalkkojen kans, mutta nämä kaikki on jo tosi paljon edistystä lähtötilanteeseen joten ollaan tyytyväisiä tähänki. Oli siis eka kerta ku sain sen palkattua lelulla joltaki esteeltä, hyvä Runtu :D
Itse treenissä sitten hommia tehtiin loppupalkalla (nami) ja koko ajan vähän "vaikeuttaen", eli eka oli vaan yks hyppy-putki-palkka, sen jälkeen kaks hyppyä jne. Välissä palkka tuli myös hyppyjen jälkeen. Toimi aivan hyvin. Runtu etenee aivan kivasti ja melko itsenäisesti. Eka hyppy tuntuu olevan se tahmein, sen jälkeen alkaa mennä paremmin. Koitin myös tsempata omassa ohjauksessa, eli pyrin olemaan edistämättä niin kauheasti ja jättäytymään lähemmäksi sitä. Siinä vois tsempata vielä enemmänki mutta jo tuo pieni muutos tuntu vaikuttavan positiivisesti :) Ai niin, hyppyjen korkeus oli 45 cm.
Sitten vuorossa Särö. Se kävi jo autosta ulos ottaessa ihan kierroksilla joten sen kanssa en yrittänykään ottaa mitään leluja esiin (enkä muutenkaan halua kiskoa sen kanssa mitään ku sen selkä on vielä levossa). Lämmiteltiin siis jalkojen välistä pujottelemalla ja luoksetuloilla. Sen jälkeen samanlaiset etenemistreenit ku Runtulla, tosin hypyt laskin 10 cm korkusiksi. Treenitauko oli tainnu vaikuttaa minun päässä aika paljonki, en nimittäin muistanu että kuinka se kentällä käyttäytyykään. Olin vielä Runtun ohjausmoodissa ja ku yritin samaa Särön kans niin eihän siitä tullu mitään, se hyppäsi yhen hypyn ja käänty minun tykö ku en ollu eellä näyttämässä että minne pitää mennä. Ojennettu käsi ja esteen nimen sanominen (eli huutaminen jotta se kuulee sen oman haukkunsa yli) ei vaikuttaneet YHTÄÄN. Sitten ku tajusin ottaa tarpeeksi etumatkaa että voin eessä näyttää sille ne esteet niin homma alko sujumaan paremmin mutta onhan se hirveä sählä, ei voi muuta sanoa!
Se käy niin kierroksilla ettei se kuuntele mitään, ei keskity mihinkään ja komentaa (eli haukahtelee TOSI kimeällä äänellä) minua koko ajan silloin kun ei suoriteta rataa. Huoh. Onhan se aina ollu tuommonen mutta nyt ku olen treenannu vain Runtun kans (joka on täysin hiljanen ja keskittyy ja kuuntelee) niin tuo kontrasti tuntuu jotenki ihan tosi isolta. Just tällä hetkellä tuntuu että talvitreenien osalta taidetaanki tehä niin että Runtu saa käydä ohjatuissa treeneissä ja Särö saa treenailla vapaamuotosesti, alunperinhän olin ajatellu että ne saa käydä vuorotellen ohjatuissa. Ihan jo niiden fysiikkaki puoltaa tätä päätöstä mutta ennen kaikkea myös minun mielenterveys. On kohtuullisen vaikea pysyä tyynenä ja rentoutuneena kun yks paukuttaa korvan juuressa. Radalla tapahtuva haukkuminen ei minua enää häiritte mutta tuo kyllä häirittee :(
Särölle pitää ottaa tavoitteeksi jatkossa itsenäisen etenemisen opettelu, sitä se ei nimittäin tee kyllä yhtään. Toki on vähän haastavaa ku olen pari vuotta sitä opettanu huonosti (nimenomaan sen etenemisen osalta) mutta luulis että se vielä sen oppis. Siinä treenissä pitää vaan sitte ehottomasti olla kaveri nostamassa palkkaa pois jos se edistää. Nyt näitä tilanteita tapahtu ihan liian monesti ja on tosi tylsää kieltää sitä siitä. Toki parempi se kieltäminen ku että se pääsis palkkautumaan siitä, mutta ei se silti ole ihan se koulutustapa jota haluaisin käyttää.
Toisella kierroksella otin Runtulle pari etenemispätkää ja sitten tehtiin muutaman kerran niitä päällejuoksuja jotka on kyllä vaikeita. Ekat kerrat sille oli loppupalkka juuriki siinä päällejuoksukohdassa (kun viime Ojanko-treeneissä todettiin että se ei ihan ole tajunnu että sen pitäis seurata minun ohjausta eikä itte päättää että minne mennään) ja parin toiston jälkeen tehtiin sitte niin että siinä ei ollukaan palkkaa vaan loppupalkka oli sitten putken jälkeen. Päällejuoksun viimeistely jää jotenki ontumaan koska minun on tosi vaikea saaha se hyppäämään siitä se seuraava este, se kauhean helposti juoksis vaan minun perässä. Oliski hyvä saaha laitettua palkka myös siihen, mutta siinäki pitäis olla sitte taas kaveri nostamassa se pois jos toimintatapa on väärä koska riski että se juoksee päällejuoksua edeltävältä hypyltä suoraan palkalle (eikä tee serpentiininä kahta estettä siinä välissä) on tosi suuri. Ja Runtu ei missään tapauksessa kestä kieltoja kentällä, ainakaan jos kyse on hypyistä. Kontaktille varastelu onki sitte ihan toinen juttu. Päällejuoksun harjottelu ei ollu sen mielestä enää ollenkaan niin hauskaa ja taas alko vauhti hiipumaan. Otin loppuun vielä pari etenemistä "suoralla radalla" että jäi molemmille hyvä mieli :)
Särön kans en päällejuoksuja yrittänykään, ihan jo sen takia ku ft oli sitä mieltä ettei sais olla mitään kauhean jyrkkiä käännöksiä yms, plus että ei me oltais siihen varmaan ikinä pystyttykään silloin. Samaa etenemisharjottelua silleki siis pari kertaa. Niin joo, palkkasin Särön molempien satsien viimeisen esteen jälkeen pallolla jota se sai hakea. Vaikutti tyytyväiseltä koiralta :)
Harmillista että eilisestä päivästä tuli ihan poikkeuksellisen lämmin, auton mittari näytti +20 astetta, joten koirat alko olla aika läkähtyneitä jo ihan muutaman toiston jälkeen ja voitte vaan kuvitella kuinka läkähtyny oli ohjaaja ku ei ollu periaatteessa taukoja ollenkaan. Muistin sentään juoda ettei tullu heikotuksia.
Fiilikset tällä hetkellä tulevaisuudesta: Runtu taitaa syrjäyttää Särön ns. kisakoirana. Olin aikasemmin ajatellu että voisin yrittää startata Särön kans jahka sen selkä kuntoutuu mutta että Runtun pitää kehittyä vielä tosi paljon. Runtu on kuitenki yllättävästi kehittyny viime viikkoina niin paljon että se näyttää sata kertaa potentiaalisemmalta kisakaverilta ku Särö. Toki siihenki on vielä pitkä tie eessä, mutta ehkäpä jo ens vuoden alussa? Mielenkiintonen muutos :)
Jos halutaan jotaki positiivista hakea Säröstä niin se ei menny eilen illalla treenien jälkeen ollenkaan jumiin, mahtava juttu! :D
maanantai 10. syyskuuta 2012
Tuusulan treenit ja hyppytekniikkakoulutusta
Perjantain treeneihin tsemppasin namien kanssa ja aivan hyvällä lopputuloksella. Ensin tehtiin kolmella erilaisella variaatiolla rataa jossa oli käytettävänä 7 hyppyä ja 2 putkea. Runtulla hyppyjen korkeus oli 45 cm. Ekassa versiossa kaahotettin kaarevalla radalla (mutta silti suoraan esteeltä toiselle etenemällä) 5 hyppyä ja suorahko putki, me tehtiin tietysti loppupalkalla. Alkuvauhti vähän tahmeahkoa mutta kun putken suu oli jo koiralla tähtäimessä niin vauhti lisäänty moninkertasesti. Tätä kolme toistoa. Seuraavaksi alotettiin samalla tavalla mutta koira piti saaha vedettyä kolmen esteen jälkeen sivuun tekemään U-mutkaputkea ja sen jälkeen piti palata takasin "vanhalle radalle". Tämä oli meillä vähän haasteellisempi ku putkeen ohjaus sijottu just ennen loppusuorakaahotusta (alkuperänen putki kohteena) mutta yllättävän pienellä huudahduksella sain sen käännettyä. Vauhti siinä tosin kuoli ihan totaalisesti mutta loppusuoralla se taas korjaantu. Tätä kolme toistoa myöskin. Jälkimmäisillä kerroilla putkelle ohjaus onnistu jo vähän paremmin. Kolmas variaatio oli tehdä ekat 2 hyppyä, sitten mutkaputki, sen jälkeen putken sivussa oleva erillinen hyppy takaa kiertäen, takasin mutkaputkeen ja samat 2 hyppyä takasin päin. Tämä oli jo vaikeampi, erityisesti takaakierrolle ei meinannu riittää vauhtia ollenkaan, tästäkin 3 toistoa.
Näiden jälkeen muutettiin rataa ja lisättiin yksi hyppy. Tämä oli ohjaajalle jo tosi haastava, ihan jo sen takia että suoritettavia esteitä oli jopa 14, kauheasti muistettavaa! :D Tässä taas linkki tuohon rataan (taas kökkö paint-piirros). Jätin koiran ykkösesteen taakse odottamaan ja menin itte 2. ja 3. esteen välille antamaan lähtölupaa. Eteneminen oli h-i-d-a-s-t-a. Pieniä ongelmakohtia tuli myös kesken radan, mm. 10 -putkeen oli vaikea saada menemään kun piti itte ohjata ulkoreunalla (ja treenikaverit ystävällisesti oottelivat koiriensa kanssa putken takana), kauhean helposti koira meinasi mennä putkesta ohi kavereita moikkaamaan. Harmi etten tuota ongelmaa tajunnut ennakoida ennen kuin alettiin rataa suorittamaan. Ens kerralla pyydän kyllä siirtymään pois esteiden lähettyviltä että saadaan rauhassa tehä rataa. Myös toiset koirat karkaili putken ohi samasta syystä. Näiden ratojen jälkeen kouluttaja sanoi että olenko huomannu että kun minun vauhti pysähtyy niin Runtunki vauhti pysähtyy. Olin kyllä huomannu että se menee tosi tahmeaksi kaikissa tiukoissa käännöksissä mutta en ollu ollenkaan ajatellu että asiaan vois vaikuttaa se että niissä tilanteissa mie en liiku. Jälkeenpäin pohdiskelin vielä että yksi aikasempi kouluttaja jo sano etten sais yrittää vedättää Runtua niin paljon, että se ei tee hyvää sen vauhdille. (Tämä ohjaustapahan johtuu vain ja ainoastaan siitä että Särön kans olen tottunu siihen että aina pitää ennakoida kaikki mitä voi koska muuten ei ehi.) Nyt olen asiaa prosessoinu ja seuraavaksi me kokeillaan Runtun kans yhdessä etenemistä. Eli että en jätäkään sitä yksin oottelemaan ykköshypyn taakse vaan että lähettäis käytännössä rinta rinnan liikkeelle, mikäli se vain on mahollista. Toivotaan että siitä olis apua. Tosi haastavaa oppia ohjaamaan kahta täysin erilaista koiraa, varsinki näin aloittelijalle :) (Ai niin, kaikilla toistoilla kaikilla radoilla käytettiin tietysti loppupalkkaa.)
Sunnuntaina hytisin 3 tuntia Ojangossa Vappu Alatalon hyppytekniikkakoulutuksessa kuunteluoppilaana. Koulutus olis kestäny 10-18 enkä muutenkaan olis voinu olla loppuun asti, mutta hyytävä tuuli varmisti sen että kolme tuntia istuen riitti vallan mainiosti. Muistiinpanoja koitin tehä ja hyviä koirankoulutuksellisia juttuja sieltä tarttuki matkaan. Vieläkö muistais ne käytännössä :)
Näiden jälkeen muutettiin rataa ja lisättiin yksi hyppy. Tämä oli ohjaajalle jo tosi haastava, ihan jo sen takia että suoritettavia esteitä oli jopa 14, kauheasti muistettavaa! :D Tässä taas linkki tuohon rataan (taas kökkö paint-piirros). Jätin koiran ykkösesteen taakse odottamaan ja menin itte 2. ja 3. esteen välille antamaan lähtölupaa. Eteneminen oli h-i-d-a-s-t-a. Pieniä ongelmakohtia tuli myös kesken radan, mm. 10 -putkeen oli vaikea saada menemään kun piti itte ohjata ulkoreunalla (ja treenikaverit ystävällisesti oottelivat koiriensa kanssa putken takana), kauhean helposti koira meinasi mennä putkesta ohi kavereita moikkaamaan. Harmi etten tuota ongelmaa tajunnut ennakoida ennen kuin alettiin rataa suorittamaan. Ens kerralla pyydän kyllä siirtymään pois esteiden lähettyviltä että saadaan rauhassa tehä rataa. Myös toiset koirat karkaili putken ohi samasta syystä. Näiden ratojen jälkeen kouluttaja sanoi että olenko huomannu että kun minun vauhti pysähtyy niin Runtunki vauhti pysähtyy. Olin kyllä huomannu että se menee tosi tahmeaksi kaikissa tiukoissa käännöksissä mutta en ollu ollenkaan ajatellu että asiaan vois vaikuttaa se että niissä tilanteissa mie en liiku. Jälkeenpäin pohdiskelin vielä että yksi aikasempi kouluttaja jo sano etten sais yrittää vedättää Runtua niin paljon, että se ei tee hyvää sen vauhdille. (Tämä ohjaustapahan johtuu vain ja ainoastaan siitä että Särön kans olen tottunu siihen että aina pitää ennakoida kaikki mitä voi koska muuten ei ehi.) Nyt olen asiaa prosessoinu ja seuraavaksi me kokeillaan Runtun kans yhdessä etenemistä. Eli että en jätäkään sitä yksin oottelemaan ykköshypyn taakse vaan että lähettäis käytännössä rinta rinnan liikkeelle, mikäli se vain on mahollista. Toivotaan että siitä olis apua. Tosi haastavaa oppia ohjaamaan kahta täysin erilaista koiraa, varsinki näin aloittelijalle :) (Ai niin, kaikilla toistoilla kaikilla radoilla käytettiin tietysti loppupalkkaa.)
Sunnuntaina hytisin 3 tuntia Ojangossa Vappu Alatalon hyppytekniikkakoulutuksessa kuunteluoppilaana. Koulutus olis kestäny 10-18 enkä muutenkaan olis voinu olla loppuun asti, mutta hyytävä tuuli varmisti sen että kolme tuntia istuen riitti vallan mainiosti. Muistiinpanoja koitin tehä ja hyviä koirankoulutuksellisia juttuja sieltä tarttuki matkaan. Vieläkö muistais ne käytännössä :)
perjantai 7. syyskuuta 2012
Ojangon treenit
Eilen ohjelmassa jälleen päällejuoksua, tällä kertaa mukana useampi este. Tässä pikasesti paintilla piirretty kuva radasta (vihreät on putkia, punaset hyppyjä ja mustat nuolet kuvaa reittiä joka koiran oli tarkotus kulkea). Ensimmäinen haaste saatiin jo siitä että koiran sai menemään putkesta toiseen vaikka itte oli ohjaamassa ekan putken alkupäässä. Kaks ekaa yritystä meni mönkään ku Runtu ekasta putkesta ulostullessaan käänty automaattisesti oikealle ja kun sillä samalla hetkellä huusin (putken vasemmalta puolelta) "putkeen" niin se totteli ja tuli saman putken takasin päin. Vasta kolmannella kerralla tajusin huutaa sille "täällä" silloin kun se oli vielä putken sisällä ja näin ollen se ulostullessa tiesi jo heti kumpaan suuntaan pitää kääntyä ja silloin onnistuttiin putkesta putkeen syöksymisessä :) Ens kerralla vois yrittää huutaa sille vasen/oikea, josko se toimis samalla tavalla. Todennäkösesti sillä ei niin hirveästi ole väliä mitä sanoo, kunhan sanoo että se kuulee mistä suunnasta ääni tulee. Mutta olishan se hauska opettaa suunnat (jonku verran niitä peruslenkeillä käytetäänki) :)
Päällejuoksu piti tehä kolmannen ja neljännen hypyn välissä. Siinä ei onnistuttu kertaakaan :D Sain kyllä hyvässä tapauksessa koiran menemään esteet oikeassa järjestyksessä mutta se viimeksi harjoteltu taivutus (jossa siis varpaat osottaa kolmannen esteen takana kohti mutkaputkea mutta vasen käsi ja yläkroppa ohjaa vielä toista ja kolmatta hyppyä) jäi onnistumatta. Kouluttaja laitto meät ohjaajat ihan yksinään juoksentelemaan kentällä siinä (typerässä) asennossa että josko se onnistuis sitte paremmin mutta ei auttanu. Jos olis ollu varmaa että koira itsestään hyppää putken jälkeen toisen hypyn niin se olis ollu helpompaa mutta kun piti ohjata siitä samasta paikkaa kakkoshyppy ja sitte päästä siihen oikeaan taivutukseen kolmos- ja neloshyppyjä varten niin siinä oli tälle ohjaajalle liian monta liikkuvaa osaa :D Lisämausteena oli että Runtu ei vielä niin täysin osaa lukea minun ohjausta (toisinsanoen se ei muista että sen pitäis seurata että mitä mie teen eikä vaan itte päättää että minne se menee seuraavaksi). Pari kertaa kävi niin että Runtu oli omasta mielestään menossa kakkoshypyn jälkeen suoraan mutkaputkelle eikä ollenkaan huomioinu minun sijottumista kolmoshypyn taakse. Sitäkin pitää siis harjotella. Sitte joskus ku ehitään omalla ajalla treenimään.
Lopuksi otettiin sille vielä etenemisharjottelua suorassa linjassa olevilla hypyillä ja suoralla putkella. Ohjaajalla oli taas vähän turhan tylsät herkut (en ehtiny hakemaan kaupasta nakkia, korjataan se vahinko tämän illan treeneihin mennessä) eli frolicit. Kissanruokaakaan ei ollu siihen hätään matkassa. Treenikaveri "lainasi" nakkeja ja ne toimi vähän paremmin. Kouluttaja ehotti että Runtulle kannattais tehä semmosta vauhtitreeniä kahella mutkaputkella ja kahella hypyllä (niin että koko setti muodostaa ympyrän ja putken välissä on aina yksi hyppy) että se pääsis innostumaan siitä vauhista. En ole näin etukäteen ihan varma että kuinka se tulee onnistumaan ku ainakaan nyt se ei innostu yhtään siitä että se saa juosta lujaa vaan vaan siitä että se saa juosta suoraan palkalle. Suomeksi sanottuna siis että vaikka olis kuinka suora pätkä radalla niin ei se kiihdytä sillä ellei lopussa ole palkkaa (=namia). Mutta ehkä tuolla harjotuksella sitä vois saaha innostumaan siitä vauhdista jos vois yllättäen aina jonku satunnaisen esteen jälkeen nakata loppupalkan nenän eteen. Vaatii suunnittelua :)
Note to self:
- käytä aina loppupalkkaa jos se vain on mahollista
- tee vauhtitreenejä
- KÄYTÄ PAREMPAA PALKKAA
- harjoittele leikkimistä että joskus päästäis käyttämään sitäki palkkana
P.S. Tarkka juottaminen korjasi pissaongelman toistaseksi, jes :)
Päällejuoksu piti tehä kolmannen ja neljännen hypyn välissä. Siinä ei onnistuttu kertaakaan :D Sain kyllä hyvässä tapauksessa koiran menemään esteet oikeassa järjestyksessä mutta se viimeksi harjoteltu taivutus (jossa siis varpaat osottaa kolmannen esteen takana kohti mutkaputkea mutta vasen käsi ja yläkroppa ohjaa vielä toista ja kolmatta hyppyä) jäi onnistumatta. Kouluttaja laitto meät ohjaajat ihan yksinään juoksentelemaan kentällä siinä (typerässä) asennossa että josko se onnistuis sitte paremmin mutta ei auttanu. Jos olis ollu varmaa että koira itsestään hyppää putken jälkeen toisen hypyn niin se olis ollu helpompaa mutta kun piti ohjata siitä samasta paikkaa kakkoshyppy ja sitte päästä siihen oikeaan taivutukseen kolmos- ja neloshyppyjä varten niin siinä oli tälle ohjaajalle liian monta liikkuvaa osaa :D Lisämausteena oli että Runtu ei vielä niin täysin osaa lukea minun ohjausta (toisinsanoen se ei muista että sen pitäis seurata että mitä mie teen eikä vaan itte päättää että minne se menee seuraavaksi). Pari kertaa kävi niin että Runtu oli omasta mielestään menossa kakkoshypyn jälkeen suoraan mutkaputkelle eikä ollenkaan huomioinu minun sijottumista kolmoshypyn taakse. Sitäkin pitää siis harjotella. Sitte joskus ku ehitään omalla ajalla treenimään.
Lopuksi otettiin sille vielä etenemisharjottelua suorassa linjassa olevilla hypyillä ja suoralla putkella. Ohjaajalla oli taas vähän turhan tylsät herkut (en ehtiny hakemaan kaupasta nakkia, korjataan se vahinko tämän illan treeneihin mennessä) eli frolicit. Kissanruokaakaan ei ollu siihen hätään matkassa. Treenikaveri "lainasi" nakkeja ja ne toimi vähän paremmin. Kouluttaja ehotti että Runtulle kannattais tehä semmosta vauhtitreeniä kahella mutkaputkella ja kahella hypyllä (niin että koko setti muodostaa ympyrän ja putken välissä on aina yksi hyppy) että se pääsis innostumaan siitä vauhista. En ole näin etukäteen ihan varma että kuinka se tulee onnistumaan ku ainakaan nyt se ei innostu yhtään siitä että se saa juosta lujaa vaan vaan siitä että se saa juosta suoraan palkalle. Suomeksi sanottuna siis että vaikka olis kuinka suora pätkä radalla niin ei se kiihdytä sillä ellei lopussa ole palkkaa (=namia). Mutta ehkä tuolla harjotuksella sitä vois saaha innostumaan siitä vauhdista jos vois yllättäen aina jonku satunnaisen esteen jälkeen nakata loppupalkan nenän eteen. Vaatii suunnittelua :)
Note to self:
- käytä aina loppupalkkaa jos se vain on mahollista
- tee vauhtitreenejä
- KÄYTÄ PAREMPAA PALKKAA
- harjoittele leikkimistä että joskus päästäis käyttämään sitäki palkkana
P.S. Tarkka juottaminen korjasi pissaongelman toistaseksi, jes :)
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
Särön fysioterapia vol. 3
Tänään käytiin kolmatta kertaa fysioterapiassa ja saldona edelleenki jumissa oleva rintaranka. Lannerangan jumit on jo vähän helpottaneet mutta rintaranka on vielä kovinki jäykkä =/ Nyt on kaks viikkoa taukoa ennen seuraavaa käyntiä ja edelleenki jatketaan päivittäisillä venytyksillä. Seuraavalla käynnillä otetaan todennäkösesti ohjelmaan syvälihastreenit, jännä nähä mitä ne käytännössä on. Vaikuttais vähän siltä että rintarangan jumeja voi olla mahotonta saaha kokonaan pois ja tarkotus olis syviä lihaksia treenaamalla saaha tukea rankaan jos nyt oikein ymmärsin. Mielenkiinnolla jäähään oottamaan miten käy.
Runtu tuurailee taas huomisen Ojangossa (syystä että fysioterapia on ollu just edellisenä päivänä) mutta ens viikolla Säröllä olis jo lupa osallistua itte. Tosin juuri tätä kirjottaessani muistin että miehän lähenki torstaina suoraan töistä risteilylle (työreissu siis) eikä pojilla siis ole kummallakaan treenejä ens viikolla. Ainakaan ohjattuja, pitää varmaan omalla ajalla käydä yks kerta.
Runtu tuurailee taas huomisen Ojangossa (syystä että fysioterapia on ollu just edellisenä päivänä) mutta ens viikolla Säröllä olis jo lupa osallistua itte. Tosin juuri tätä kirjottaessani muistin että miehän lähenki torstaina suoraan töistä risteilylle (työreissu siis) eikä pojilla siis ole kummallakaan treenejä ens viikolla. Ainakaan ohjattuja, pitää varmaan omalla ajalla käydä yks kerta.
maanantai 3. syyskuuta 2012
Runtun aksailut
Torstaina Runtu pääsi vierailemaan pitkästä aikaa Ojangossa ja ihan ekaa kertaa siellä ohjatuissa treeneissä. Lämmittelylenkillä oli kauheasti kaikkea uutta haisteltavaa ja keskittymiskyky oli ihan hukassa, namit (tylsät frolicit) ei kelvanneet ollenkaan. Lenkin jälkeen laitettiin koirat aitaan kiinni ja lähettiin rakentamaan rataa. Aiheena oli tällä kertaa päälle juoksu. Kun saatiin rata valmiiksi niin aidan laidalta alko kuulumaan aivan selkeää ulvontaa. Hämmästyneenä käännyin kattelemaan sinne ja Runtuhan se siellä ulvo surkeasti kurkku suorana :D Aika järkytys ku Tuusulassa treenatessa se on aina ollu hiljaa, mutta siinä onki selkeä ero ku siellä se voi oottaa autossa. Nyt se oli omasta mielestään hylätty aidan reunalle, varsinainen draamaqueen, eiku -king :)
Treenien alku lähti meillä vähän tahmeasti käyntiin ku arvelin että kerran sille ei namit maistuneet niin koitetaan käviskö lelu palkaksi (lenkin jälkeen ennen radan rakentamista se leikki sillä enemmän ku koskaan aikasemmin). Ei se lelu oikein jaksanu motivoida ja ei tajuttu kouluttajan kans ees luovuttaa heti vaan yritettiin erilaisia leluja kunnes koirasta jo todellaki näki että aika tylsää ja vähän ressaavaaki tämä tämmönen leikittely. Vaihettiin sitte viimeinki ne frolicit kehiin ja saatiin jopa pari ihan ok suoritusta. Välissä oli muiden vuoro ja toisella kierroksella ehin lämmitellä sitä tempuilla oikein hyvin ennen kentälle menoa ja silloinhan meillä alko sujua hommat :) Päästiin tekemään jo 6 esteen sarjalla (putki-hyppy-hyppy-hyppy-putki-hyppy) ja mie sain jopa kehuja hyvästä ajotuksesta ohjaamisessa. Hah, varmaan eka kerta ikinä xD Erityisen positiivista oli minusta kuinka putket alkaa olla Runtun mielestä jo tosi kiva juttu, sinne syöksytään aika helposti, ei ollenkaan tartte olla saattelemassa :) Vielä ku saatais hyppyihinki samanlainen innostus.
Perjantaina agiliidettiin sitte taas perinteisesti Tuusulassa. Siellä ohjelmana oli toisella kentällä ohjauskuvio jonka nimeä en yhtään muista (mikäli sille ees oli nimeä?) mutta siinä oli varmaan 6 hyppyä ympyrässä ja koira lähetettiin ympyrän keskeltä hyppäämään ja sitten vedettiin hypyn jälkeen takasi sinne keskelle niin että yks hyppy jäi välistä ja taas ohjattiin hyppäämään. Siis tarkotuksena hypätä joka toinen. Tämä oli Runtulle vähän vaikea ku sillä oli sen yhen hypyn jälkeen jo vankka mielipide minne suuntaan sen jälkeen jatketaan ja aika kovalla äänellä piti muistuttaa että se ympyrän keskusta oli se oikea suunta. Meinasi vauhti loppua totaalisesti kesken tuossa harjottelussa. Tuommoset on hankalia ku niissä ei voi mitenkään käyttää sitä loppupalkkaa ja näin ollen lisätä vauhtia. Joku ratkasu tuohon pitäis keksiä kyllä..
Toisella kentällä oliki sitte 12 esteen rata jossa oli hyppyjä, A, pari putkea, muuri ja rengas. Hypyt oli 45 cm, yleensä ollaan tehty matalammilla. Rengas ja muuri maksikokosina. Muuten olis varmaan menny ihan jees mutta ne perhanan kontaktit. Runtu on kehittäny niistä itellensä semmosen superspesiaalin ja yrittää aina karata niille ku mahollista. Eikä siihen ihan pieni käsky auta ku se päättää mennä sinne. Ja napakan kiellon jälkeen se vaikuttaa vähän jotenki loukkaantuvan että se ei saa tehä mitä se haluaa ja tekee sen jälkeen kaiken t.o.s.i. tahmeasti =/ Rengaski meni ekalla kierroksella ihan tuosta noin vain mutta sitte ku tuli sen mielestä pettymyksiä niin siitä ei enää haluttukaan hypätä. Kinkkistä. Katin kans suunniteltiin että ehkä sen kontaktien suorittamiset ei menis rikki vaikka lakkaiski kokonaan palkittemasta namilla oikeaa alastuloa. Jatkossa siis suunnitelmana ainoastaan kehua oikeasta alastulosta ja mahdollisuuksien mukaan palkata se kontaktin jälkeisen esteen jälkeen namilla, eli siis ajatuksella että se saaki palkkaa vasta kun on jatkanu matkaa kontaktilta. Samoin vois yrittää palkata sen aina kun se kontaktille ryöstämisen yrittämisen jälkeen palaaki oikealle esteelle. Se voi olla vähän haastavampaa mutta ei se auta ku kokeilla. Kontaktit tuntuu olevan sille niin vahva juttu että sitä voi olla vaikea rikkoa. (Kuuluisia viimeisiä sanoja.) Niin joo, muistin vasta vikalla treenikierroksella että mullahan oli matkassa kuivattuja kanankauloja ja niillä saatiinki vähän reippaampi suoritus aikaseksi :) Ens kerralla pitää muistaa froliceja paremmat herkut matkaan.
Perjantaina aamulenkillä Runtu oli pissannu pari tippaa verta ja mietinki että kannattaako meän ollenkaan lähteä sinne Tuusulaan. Koska päivälenkillä verta ei tullu niin ajattelin että kokeillaan nyt kuitenki ku koira ei näyttäny eikä vaikuttanu ollenkaan kipeältä. Lämmittelylenkillä se kuitenki pissaili monen monta kertaa eikä sitä pissaa läheskään aina tullu kovin paljoa. Vaikka se ei varsinaisesti kipeältä vaikuttanu (loppuverryttelyssäki juoksi mettässä yksinään irti tuhatta ja sataa) niin voihan olla että se pissavaiva aiheutti kans vähän nuopeutta, samoin se että torstaina oli jo treenitty. Pissavaivan syyksi arvelen ne perhanan kiteet ja liian vähäksi jääneen juomisen (sille ei siis vesi maistu treeneissä). Edeltävänä maanantaina ku kuitenki kontrollipissanäyte oli tulehuksesta puhas mutta kiteitä oli vielä. Viikonlopun ajan kiinnitettiin erityistä huomiota runsaaseen juomiseen ja tiheämpiin pissatustaukoihin ja pissavaivat helpotti. Viikon päästä pitää viedä kontrollipissanäyte vielä kerran josta katotaan kiteiden tilanne. Ell arveli että jos koira on täysin oireeton niin ei välttämättä kannata siihen ruokavaliohoitoon lähteä. Seuraillaan siis helpottaako juomisen lisääminen tilannetta :)
Treenien alku lähti meillä vähän tahmeasti käyntiin ku arvelin että kerran sille ei namit maistuneet niin koitetaan käviskö lelu palkaksi (lenkin jälkeen ennen radan rakentamista se leikki sillä enemmän ku koskaan aikasemmin). Ei se lelu oikein jaksanu motivoida ja ei tajuttu kouluttajan kans ees luovuttaa heti vaan yritettiin erilaisia leluja kunnes koirasta jo todellaki näki että aika tylsää ja vähän ressaavaaki tämä tämmönen leikittely. Vaihettiin sitte viimeinki ne frolicit kehiin ja saatiin jopa pari ihan ok suoritusta. Välissä oli muiden vuoro ja toisella kierroksella ehin lämmitellä sitä tempuilla oikein hyvin ennen kentälle menoa ja silloinhan meillä alko sujua hommat :) Päästiin tekemään jo 6 esteen sarjalla (putki-hyppy-hyppy-hyppy-putki-hyppy) ja mie sain jopa kehuja hyvästä ajotuksesta ohjaamisessa. Hah, varmaan eka kerta ikinä xD Erityisen positiivista oli minusta kuinka putket alkaa olla Runtun mielestä jo tosi kiva juttu, sinne syöksytään aika helposti, ei ollenkaan tartte olla saattelemassa :) Vielä ku saatais hyppyihinki samanlainen innostus.
Perjantaina agiliidettiin sitte taas perinteisesti Tuusulassa. Siellä ohjelmana oli toisella kentällä ohjauskuvio jonka nimeä en yhtään muista (mikäli sille ees oli nimeä?) mutta siinä oli varmaan 6 hyppyä ympyrässä ja koira lähetettiin ympyrän keskeltä hyppäämään ja sitten vedettiin hypyn jälkeen takasi sinne keskelle niin että yks hyppy jäi välistä ja taas ohjattiin hyppäämään. Siis tarkotuksena hypätä joka toinen. Tämä oli Runtulle vähän vaikea ku sillä oli sen yhen hypyn jälkeen jo vankka mielipide minne suuntaan sen jälkeen jatketaan ja aika kovalla äänellä piti muistuttaa että se ympyrän keskusta oli se oikea suunta. Meinasi vauhti loppua totaalisesti kesken tuossa harjottelussa. Tuommoset on hankalia ku niissä ei voi mitenkään käyttää sitä loppupalkkaa ja näin ollen lisätä vauhtia. Joku ratkasu tuohon pitäis keksiä kyllä..
Toisella kentällä oliki sitte 12 esteen rata jossa oli hyppyjä, A, pari putkea, muuri ja rengas. Hypyt oli 45 cm, yleensä ollaan tehty matalammilla. Rengas ja muuri maksikokosina. Muuten olis varmaan menny ihan jees mutta ne perhanan kontaktit. Runtu on kehittäny niistä itellensä semmosen superspesiaalin ja yrittää aina karata niille ku mahollista. Eikä siihen ihan pieni käsky auta ku se päättää mennä sinne. Ja napakan kiellon jälkeen se vaikuttaa vähän jotenki loukkaantuvan että se ei saa tehä mitä se haluaa ja tekee sen jälkeen kaiken t.o.s.i. tahmeasti =/ Rengaski meni ekalla kierroksella ihan tuosta noin vain mutta sitte ku tuli sen mielestä pettymyksiä niin siitä ei enää haluttukaan hypätä. Kinkkistä. Katin kans suunniteltiin että ehkä sen kontaktien suorittamiset ei menis rikki vaikka lakkaiski kokonaan palkittemasta namilla oikeaa alastuloa. Jatkossa siis suunnitelmana ainoastaan kehua oikeasta alastulosta ja mahdollisuuksien mukaan palkata se kontaktin jälkeisen esteen jälkeen namilla, eli siis ajatuksella että se saaki palkkaa vasta kun on jatkanu matkaa kontaktilta. Samoin vois yrittää palkata sen aina kun se kontaktille ryöstämisen yrittämisen jälkeen palaaki oikealle esteelle. Se voi olla vähän haastavampaa mutta ei se auta ku kokeilla. Kontaktit tuntuu olevan sille niin vahva juttu että sitä voi olla vaikea rikkoa. (Kuuluisia viimeisiä sanoja.) Niin joo, muistin vasta vikalla treenikierroksella että mullahan oli matkassa kuivattuja kanankauloja ja niillä saatiinki vähän reippaampi suoritus aikaseksi :) Ens kerralla pitää muistaa froliceja paremmat herkut matkaan.
Perjantaina aamulenkillä Runtu oli pissannu pari tippaa verta ja mietinki että kannattaako meän ollenkaan lähteä sinne Tuusulaan. Koska päivälenkillä verta ei tullu niin ajattelin että kokeillaan nyt kuitenki ku koira ei näyttäny eikä vaikuttanu ollenkaan kipeältä. Lämmittelylenkillä se kuitenki pissaili monen monta kertaa eikä sitä pissaa läheskään aina tullu kovin paljoa. Vaikka se ei varsinaisesti kipeältä vaikuttanu (loppuverryttelyssäki juoksi mettässä yksinään irti tuhatta ja sataa) niin voihan olla että se pissavaiva aiheutti kans vähän nuopeutta, samoin se että torstaina oli jo treenitty. Pissavaivan syyksi arvelen ne perhanan kiteet ja liian vähäksi jääneen juomisen (sille ei siis vesi maistu treeneissä). Edeltävänä maanantaina ku kuitenki kontrollipissanäyte oli tulehuksesta puhas mutta kiteitä oli vielä. Viikonlopun ajan kiinnitettiin erityistä huomiota runsaaseen juomiseen ja tiheämpiin pissatustaukoihin ja pissavaivat helpotti. Viikon päästä pitää viedä kontrollipissanäyte vielä kerran josta katotaan kiteiden tilanne. Ell arveli että jos koira on täysin oireeton niin ei välttämättä kannata siihen ruokavaliohoitoon lähteä. Seuraillaan siis helpottaako juomisen lisääminen tilannetta :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)