Torstaina Runtu pääsi vierailemaan pitkästä aikaa Ojangossa ja ihan ekaa kertaa siellä ohjatuissa treeneissä. Lämmittelylenkillä oli kauheasti kaikkea uutta haisteltavaa ja keskittymiskyky oli ihan hukassa, namit (tylsät frolicit) ei kelvanneet ollenkaan. Lenkin jälkeen laitettiin koirat aitaan kiinni ja lähettiin rakentamaan rataa. Aiheena oli tällä kertaa päälle juoksu. Kun saatiin rata valmiiksi niin aidan laidalta alko kuulumaan aivan selkeää ulvontaa. Hämmästyneenä käännyin kattelemaan sinne ja Runtuhan se siellä ulvo surkeasti kurkku suorana :D Aika järkytys ku Tuusulassa treenatessa se on aina ollu hiljaa, mutta siinä onki selkeä ero ku siellä se voi oottaa autossa. Nyt se oli omasta mielestään hylätty aidan reunalle, varsinainen draamaqueen, eiku -king :)
Treenien alku lähti meillä vähän tahmeasti käyntiin ku arvelin että kerran sille ei namit maistuneet niin koitetaan käviskö lelu palkaksi (lenkin jälkeen ennen radan rakentamista se leikki sillä enemmän ku koskaan aikasemmin). Ei se lelu oikein jaksanu motivoida ja ei tajuttu kouluttajan kans ees luovuttaa heti vaan yritettiin erilaisia leluja kunnes koirasta jo todellaki näki että aika tylsää ja vähän ressaavaaki tämä tämmönen leikittely. Vaihettiin sitte viimeinki ne frolicit kehiin ja saatiin jopa pari ihan ok suoritusta. Välissä oli muiden vuoro ja toisella kierroksella ehin lämmitellä sitä tempuilla oikein hyvin ennen kentälle menoa ja silloinhan meillä alko sujua hommat :) Päästiin tekemään jo 6 esteen sarjalla (putki-hyppy-hyppy-hyppy-putki-hyppy) ja mie sain jopa kehuja hyvästä ajotuksesta ohjaamisessa. Hah, varmaan eka kerta ikinä xD Erityisen positiivista oli minusta kuinka putket alkaa olla Runtun mielestä jo tosi kiva juttu, sinne syöksytään aika helposti, ei ollenkaan tartte olla saattelemassa :) Vielä ku saatais hyppyihinki samanlainen innostus.
Perjantaina agiliidettiin sitte taas perinteisesti Tuusulassa. Siellä ohjelmana oli toisella kentällä ohjauskuvio jonka nimeä en yhtään muista (mikäli sille ees oli nimeä?) mutta siinä oli varmaan 6 hyppyä ympyrässä ja koira lähetettiin ympyrän keskeltä hyppäämään ja sitten vedettiin hypyn jälkeen takasi sinne keskelle niin että yks hyppy jäi välistä ja taas ohjattiin hyppäämään. Siis tarkotuksena hypätä joka toinen. Tämä oli Runtulle vähän vaikea ku sillä oli sen yhen hypyn jälkeen jo vankka mielipide minne suuntaan sen jälkeen jatketaan ja aika kovalla äänellä piti muistuttaa että se ympyrän keskusta oli se oikea suunta. Meinasi vauhti loppua totaalisesti kesken tuossa harjottelussa. Tuommoset on hankalia ku niissä ei voi mitenkään käyttää sitä loppupalkkaa ja näin ollen lisätä vauhtia. Joku ratkasu tuohon pitäis keksiä kyllä..
Toisella kentällä oliki sitte 12 esteen rata jossa oli hyppyjä, A, pari putkea, muuri ja rengas. Hypyt oli 45 cm, yleensä ollaan tehty matalammilla. Rengas ja muuri maksikokosina. Muuten olis varmaan menny ihan jees mutta ne perhanan kontaktit. Runtu on kehittäny niistä itellensä semmosen superspesiaalin ja yrittää aina karata niille ku mahollista. Eikä siihen ihan pieni käsky auta ku se päättää mennä sinne. Ja napakan kiellon jälkeen se vaikuttaa vähän jotenki loukkaantuvan että se ei saa tehä mitä se haluaa ja tekee sen jälkeen kaiken t.o.s.i. tahmeasti =/ Rengaski meni ekalla kierroksella ihan tuosta noin vain mutta sitte ku tuli sen mielestä pettymyksiä niin siitä ei enää haluttukaan hypätä. Kinkkistä. Katin kans suunniteltiin että ehkä sen kontaktien suorittamiset ei menis rikki vaikka lakkaiski kokonaan palkittemasta namilla oikeaa alastuloa. Jatkossa siis suunnitelmana ainoastaan kehua oikeasta alastulosta ja mahdollisuuksien mukaan palkata se kontaktin jälkeisen esteen jälkeen namilla, eli siis ajatuksella että se saaki palkkaa vasta kun on jatkanu matkaa kontaktilta. Samoin vois yrittää palkata sen aina kun se kontaktille ryöstämisen yrittämisen jälkeen palaaki oikealle esteelle. Se voi olla vähän haastavampaa mutta ei se auta ku kokeilla. Kontaktit tuntuu olevan sille niin vahva juttu että sitä voi olla vaikea rikkoa. (Kuuluisia viimeisiä sanoja.) Niin joo, muistin vasta vikalla treenikierroksella että mullahan oli matkassa kuivattuja kanankauloja ja niillä saatiinki vähän reippaampi suoritus aikaseksi :) Ens kerralla pitää muistaa froliceja paremmat herkut matkaan.
Perjantaina aamulenkillä Runtu oli pissannu pari tippaa verta ja mietinki että kannattaako meän ollenkaan lähteä sinne Tuusulaan. Koska päivälenkillä verta ei tullu niin ajattelin että kokeillaan nyt kuitenki ku koira ei näyttäny eikä vaikuttanu ollenkaan kipeältä. Lämmittelylenkillä se kuitenki pissaili monen monta kertaa eikä sitä pissaa läheskään aina tullu kovin paljoa. Vaikka se ei varsinaisesti kipeältä vaikuttanu (loppuverryttelyssäki juoksi mettässä yksinään irti tuhatta ja sataa) niin voihan olla että se pissavaiva aiheutti kans vähän nuopeutta, samoin se että torstaina oli jo treenitty. Pissavaivan syyksi arvelen ne perhanan kiteet ja liian vähäksi jääneen juomisen (sille ei siis vesi maistu treeneissä). Edeltävänä maanantaina ku kuitenki kontrollipissanäyte oli tulehuksesta puhas mutta kiteitä oli vielä. Viikonlopun ajan kiinnitettiin erityistä huomiota runsaaseen juomiseen ja tiheämpiin pissatustaukoihin ja pissavaivat helpotti. Viikon päästä pitää viedä kontrollipissanäyte vielä kerran josta katotaan kiteiden tilanne. Ell arveli että jos koira on täysin oireeton niin ei välttämättä kannata siihen ruokavaliohoitoon lähteä. Seuraillaan siis helpottaako juomisen lisääminen tilannetta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti