Päivitys laiskimus maximus

Viimeinen päivitys näkyy olevan yli viikko sitten. Katin tavoin tässä nyt sitten kootusti koko viikon treenit. Jatkossa pitää yrittää päivittää samana päivänä tai vähintään seuraavana päivänä, eihän sitä muuten kaikkea muista. Ja olis nämä tekstitki huomattavasti lyhyempiä :D

Tiistaina käytiin Ojangossa treenailemassa agiesteitä. Molemmat koirat oli mukana. Särön kanssa harjoteltiin jotain vähän erilaisempia ohjauskuvioita (nimeltänsä ehkä takaakiertoja?) ja keinua. Runtun kanssa kaikkia kontakteja ja lisäksi keppejä ja hyppyjä. Irtoaminen hypyille siltä onnistu tuolloin jo paremmin. Kontakteilla alko olla myös jo vähän ideaa. Särö teki keinua ekaa kertaa puoleen vuoteen (edellisen kerran viime syksynä ja sitä edelliset kerrat sitä tahkottiin Rovaniemellä ollessa ja se pelkäsi sitä tosi paljon). Näihin nähden keinu meni tosi reippaasti. Tosin alussa oli katastrofin ainekset ilmassa. Koira oli irti jaloissa ku tarkistelin omaa sijoittumispaikkaa keinun viereen (niin että vaimennan keinun putoamisen) ja ennen ku kerkesin ees ajatella mitään niin se oli syöksyny keinulle. En kerenny tehä yhtään mitään, pidin vain keinun laudasta kiinni ettei se lähteny laskemaan ollenkaan alas ja ku koira juoksi ns. tiensä päähän eikä siellä ollukaan mitään niin se hyppäsi alas. Ei se silti vaikuttanu säikähtäneeltä joten uskalsin ottaa sen tällä kertaa suunnitellusti ja laitoin välille nameja jotta se hidastais vähän vauhtia. Ja toimihan se. Puolenvälin jälkeen hidastin sitä myös sanallisesti ja saatiin keinu hallitusti alas eikä sitä jännittäny yhtään. Vissiin ikä tehny tehtävänsä? :)

Perjantaina oli sitten Runtun ohjatut treenit Tuusulassa. Tällä kertaa oltiin aavistus aikasemmin perillä ja ehin laittaa sen lämmittelylenkin jälkeen pariksi minuutiksi autoon (motivaatiota nostattamaan). En usko että sillä silti oli mitään vaikutusta koska alussa se tykkäsi olla äänessä enemmän ku edellisillä kerroilla, eli vähän intoutu ulisemaan/piippaamaan/jollottamaan. Mukavasti se pysty kuitenki keskittymään sitte ku alettiin harjottelemaan. Ensin käytiin uutena harjotuksena muuria, no problem. Sitten mentiin pussia, ensimmäisellä kerralla vetäjä vähän raotti pussin suuta ja koira meni sen helposti. Toisella kerralla ei autettu yhtään ja Runtulla loppu usko ku ei siitä päässykään niin helposti läpi ja se käänty takasi. Otettiin uudestaan pienellä raotuksella (isot kehut onnistumisen jälkeen) ja sitten se meni sen myös ilman apua. Rohkeaa :) Sitten harjoteltiin keppejä. Edellisviikolla tehtiin neljällä kepillä pikkusen pujottelua mutta nyt oli sitten heti kaikki 12. Koira ohjattiin vedättämällä joka toisesta välistä itte selkä menosuuntaan kulkien (eli kyykkien). Oltiin tehty sitä Runtun kans ennenki. Vetäjä moitti että oltiin hitaita ja mie siihen että ei pysty menemään nopeammin ku en saa sille sitä namia nopeammin suuhun (aina joka toisessa raossa). Vetäjä sano että annapas mie näytän ja otti multa kourallisen nameja ja vedätti sillä kaikki 12 keppiä ja vielä aika vauhilla. Lopussa siis vasta palkkaus. Shock! Voiko noinki tehä?! :O Mie olen aina aatellu että eka palkataan joka toisesta raosta, sitte joka kolmannesta jne.. Ei ole edes käyny mielessä että sitä kestäis vedättää tuosta noin vaan, mutta näköjään se onki noin helppoa :D Tämän oivalluksen jälkeen alko kepit sujumaan huomattavasti sutjakkaammin, yhen kerran mulla tosin meni pakka sekasin ku koira meni niin nopeaa etten ite pysyny mukana laskuissa että menikö se oikeasta raosta ja siksi piti ottaa uusiksi. Hitto se on kyllä taitava! Jälkikäteen huomasin että en ole vielä koskaan ohjannu sitä toiselta puolelta, pitää harjotella sitäki heti ensi tilassa. Säröhän pujottelee kepit melkein hyvin ku mie ohjaan sitä oikealta, mutta jos yritän vasemmalta niin se alkaa söhläilemään omiansa eikä se suju sitte yhtään. Tuota ongelmaa en halua Runtun kans.

Toinen puolikas treeneistä käytettiin pienen radan harjotteluun. Aluksi palauteltiin mieleen keinua ja rengasta. Keinun kans no problem. Renkaan alaosaa oli viimeksi peittämässä hypyn siivekkeet jotta koira varmasti hyppäis vain oikeasta reiästä. Tällä kertaa siivekkeitä ei ollu ja tehtiin sitä aluksi niin että jätettiin koira renkaan taakse istumaan ja laitettiin remmi renkaasta läpi. Sitten siirryttiin itte renkaan toiselle puolelle, otettiin remmistä kiinni ja houkuteltiin koira hyppäämään renkaan läpi. Meni helposti. Toinen kerta sama juttu mutta silloin piti koiralle näkyä renkaan läpi vain käsi ja itte piti olla sivulla. Seki meni helposti. Sitten otettiin pieni pätkä rataa, eli puomi - hyppy - keinu. Palkkasin molempien kontaktien lopusta, hienosti se pysähtyy oikeaan paikkaan. Tosin vielä ei kestä itte juosta ohi kontaktista vaan täytyy omalla ruumiinkielellä avustaa pysähdystä mutta kyllä tämä tästä :) Tuossa vielä vetäjä vaimensi keinun pudotusta mutta sitten kun tehtiin pitempi rata, niin se meni keinun itsenäisesti (tosin vieläki kyseessä vauvakeinu, eli ei täyskorkea, mutta kuitenki). Pidempi ratapätkä oli siis puomi - hyppy - keinu (välipalkka) - putki - hyppy (välipalkka) - rengas - A-este. Mulla vähän jänskätti että miten se menee ja yhellä kohtaa jopa hetkeksi unohdin radan, aika hyvä saavutus noinki vähillä esteillä :D Mutta koira meni tosi hyvin, olin enemmänki ku tyytyväinen siihen :) Se itseasiassa hakeutu erittäin itsenäisesti esteille (helposti vois sanoa että jopa liian itsenäisesti?) ja kontaktit tuntuu imevän sitä puoleensa aika kovastiki. Täytyy vain osata ottaa se huomioon ohjauksessa. Loppuverryttelynä Runtu sai juosta Sirman kans kentän viereisessä mettässä.

Hyvin menneiden treenien innoittamana sovittiin Katin kans treenitreffit Ojankoon lauantaille. Paikan päällä huomattiin että siellä oli tokokoe menossa ja agikentätki oli aika lailla varattuja. Optimistisesti lähettiin sitten ajelemaan kohti Tuusulan kenttää mutta onneksi Kati pyysi Ingaa tarkistamaan että onhan siellä kenttä vapaa, eipä nimittäin ollu. Sielläki oli kokeet. Hitto. Hetki pohdittiin asiaa ja päätettiin sitten mennä tottistelemaan Heurekan parkkikselle. Siitäpä ei juurikaan ole kerrottavaa minun koirien osalta. Jotaki peruspikkutemppuja tehtiin mutta ei sitä varsinaisesti tottisteluksi voi sanoa. Runtun kans yritin harjotella näyttelyjuoksemista mutta eipä sekään ihan putkeen menny (eikä mulla tietenkään ollu mitään näyttelyremmiäkään matkassa). Kati sitten vähän treenaili Runtun kans seuraamisia (sen kans se meni tosi hyvin!). Koska kello alko olemaan jo puoli kaksi (viimeinen toko-luokka alko yheltä) niin ajateltiin että voidaan mennä kuitenki Ojankoon kuokkimaan, pakkohan sieltä on joku agirata vapautua. Alkeiskenttä oliki vapaana joten saatiin siinä sitten harjotella. Ainoa harmi että sekä minun että koirien suurin into oli menny jo ohi tottistelujen aikana joten ei sieltä kauhean riehakkaita suorituksia irronnu. Runtu meni kontaktit ja kepit samalla tavalla ku perjantainaki, Särö taas kaahotti kaikessa tavalliseen tapaansa erittäin kovaäänisesti. Keppien harjottelu on sille jotenki pakkopullaa. Sitä pitäis saada mukavammaksi. Viime syksynä (tyhmänä) kokeilin että palkkaan sen pallolla/muulla lelulla keppien lopussa mutta koska se kuumu niistä ihan hirveästi niin sillä sain aikaan vain sen että se oli entistä kärsimättömämpi tekemään keppejä oikein ja yritti oikoa vähintään joka toisesta välistä. Ei siis lelupalkkoja loppuun missään nimessä. Näistä treeneistä ei siis hirveän huippufiilis jääny (koirille yritin kyllä tehä kivat esteet loppuun että niille jäis hyvä mieli), ja ihmekö tuo ku koko reissun pituudeksi tuli 4 tuntia. Väsyy siinä kai itte kukanenki..

Seuraavalla kerralle tavotteena siis lyhyempi ja ytimekkäämpi toteutus ja kaikille hyvä mieli :)