Eilen ennen aamuruokaa kävin tekemässä lähinurmikolle molemmille pienet "makkara"ruudut, jossa ei suinkaan ollu makkaraa vaan reunat oli verilättyä ja keskiosan namit froliceja. Ruutujen annoin vanheta 15 min ennen ajoa. Mielelläni olisin antanu niiden olla vaikka hetken pidempäänki mutta aina on se riski että joku ulkoiluttaa koiraansa just siinä paikkaa ja sotkee ruudun ja syö namit. Nyt ei onneksi käyny niin :) Ajoin ruudun koiran näkökulmasta myötätuuleen niin että tuuli ei tois hajuja suoraan nenään.
Ensin Särö harjottelemaan. Ennen ruutua jälkivaljaat päälle ja kädellä osoitus ruudun suuntaan ja sana "jälki". Koira ryykää innoissaan metrin eteenpäin (välikommentti: sillä tuntuu aina olevan asenne että mitä kovemmalla vauhdilla niin sen parempi) ja ku toppaan remmistä niin sitten se vasta tajuaa alkaa haistelemaan. Aika hyvin se pysy ruudussa, välissä kehuin sitä varovasti ja hiljaisella äänellä ja silloin se vähän heilautti häntää mutta ei keskeyttäny haistelua, hyvä. Keskeytin homman vähän ennen ku se oli syöny kaikki namit ja poistuttiin vähän sivummalle, jossa vähän kehuin ja riisuin valjaat ja sitten jatkettiin matkaa sisälle.
Sitten Runtu. Ku otin sen sisältä ulos niin se kulki heti silloin jo melkein nenä maassa ja haisteli jälkiä joista oltiin just kuljettu Särön kans, kiva :) Taas vähän matkan päähän ruudusta, jälkivaljaat päälle (koiran nenä oli "päällä" jo tässä vaiheessa), kädellä osoitus ruudun suuntaan ja sana "jälki". Koira siirty rauhallisesti haistelemaan ruutua, nyrpisti nenäänsä froliceille ja keskitty mutustamaan verilättyjä. En muista kehuinko sitä missään vaiheessa, voi olla että en muistanu. Ainakaan en muista miten se reagoi jos tein niin. Ajattelin jossaki vaiheessa että kohta olis tosi hyvä hetki tahtoa se pois sieltä mutta en ehtiny tehä sitä ennen ku se jo lopetti haistelemasta ja nosti pään ylös ja alko vain kattelemaan ympärilleen. Harmi! Hetken neuvottomuus itellä ja lopulta päätin näyttää ruutua vielä uudestaan "jälki" -sanan kanssa ja ku se oli pari namia sieltä vielä syöny niin sitten tahoin sen pois ruudusta, sivummalle, valjaat pois, pienet kehut ja takasin sisälle. Hitsi, pitäis aina muistaa reagoida ku tuntuu siltä eikä jäähä miettimään.
Tämmösiä ruutuja ajattelin nyt tehä niille useamman ja jossain vaiheessa jatkaa siitä ruudusta pienen jäljen eteenpäin, mutta en aio hätäillä sen kanssa vielä. Jos joku osaa neuvoa parempia ohjeita tähän niin tänne vaan! :) Tulevaisuudessa (jahka pellot kuivuu) päästään Runtun kans käymään kai keskimäärin kerran, pari kuussa Titta Järvenpään ohjauksessa FH-jälkitreeneissä Tuusulassa. Jäädään innolla oottamaan sitä :)
Iltasella kävin tosiaan molempien poikien kans Ojangossa agihommia kattelemassa, Kati ja tytöt (poislukien Pieta) oli myös mukana. Muutenpa koko koiraharrastusalueella ei ollu ketään! Ei edes Vuokkoset Areenalla. Oli aika aavemainen tunnelma, aina ennen siellä on ollu vähintään joku muu meän lisäksi. Mutta ehkä erittäin lämmin ja aurinkoinen sää houkutti ihmisiä sittenki enemmän vaikka grillaamaan ku reenaamaan. Sehän ei kyllä meitä haitannu yhtään :)
Edellisen hyppykisan radan oli joku jo ehtiny sotkea joten semmosenaan en Särön kans päässy sinne. Jätin siis koirat kentän aitaan kiinni ja lähin rakentelemaan vähän järkevämmäksi rataa. Yhtä kokonaissuoritusta en ees yrittäny tehä sinne, vaan useampi erilaisia kokonaisuuksia jossa oli tarkotus olla aina joku pointti mitä harjotellaan. Rimojen korkeudeksi laitoin saman (silmämääräisellä arviolla) ku edellisissä kisoissa oli, eli noin +50 cm. Särö siis tälle radalle. Aluksi harjoteltiin ns. kisalähtöä, eli vein sen esteen taakse, otin pannan ja remmin pois ja jätin sen sinne aivan niinku kisoissaki tekisin. Sen olis voinu jättää jopa kahen hypyn taakse, mutta koska mulla oli semmonen pelko (no okei, oletus) että se sukeltaa sen ekan niin jätin vain yhen hypyn taakse. "Hyppy"-käsky ja koira sukelsi, oma eteneminen seis ja käännös takasin päin, jolloin koira hyppää ekan esteen väärästä suunnasta, wtf?! Uudestaan jättö esteen taakse, lähtökäsky ja sukellus. Tällä kerralla sanoin "ei" kun se sukelsi (tiän kyllä että agikentällä ei pitäis kieltää mistään, mutta tässä tilanteessa tuntu loogiselta kertoa sille että tuo toiminta on väärä ja vaatia oikeanlaista suoritusta jonka jälkeen vasta jatketaan, se kun kuitenki pystyy siihen eikä todellakaan menny siitä kiellosta ollenkaan rikki). Kauhean helposti se hyppäis noita esteitä väärinpäin ku lähen kävelemään takasin päin uutta alotuskertaa varten, pitää tosi tarkasti huolehtia että se kiertää sen. Hyppääminen ei siis laisinkaan ole ongelma. No, ehkä 4 sukelluksen jälkeen se hyppäsi sen ja siitä tietty jättikehut. Sen jälkeen uusi yritys ja uusi hyppy, jee! Jatkettiin siitä sitte parin esteen verran eteenpäin, mutta hirveän vaikea toteuttaa suunniteltuja ohjauskuvioita ku en uskalla luottaa että se hyppää ja koska jään varmistelemaan niin minun reaktioajalla olen sitte ihan myöhässä ku pitäis lähteä etenemään.
Sitte otettiin muutaman kerran eri variaatioilla hyppyjä eri suunnista ja niin että kierrätin sitä (ei siis suoraa linjaa hypyltä toiselle, en muista näiden termien nimiä enää :D), lisäksi putkea hyppyjen kanssa. Putkeen se menee kyllä kivasti :) Lisäksi harjoteltiin loppusuoran juoksemista niin että koira oppisi etenemään eteenpäin ja hakeutumaan esteille, vaikka mie en oliskaan rinnalla vaan hitaudestani johtuen jään sinne taakse. Näistä onnistuneista suorituksista palkkasin sitä "majavannahkalla" eli semmosella majavan näkösellä vetolelulla joka on ihan sen suosikki, ajatuksena että onnistuneesta esteiden "hausta" superpalkka. Tuntu toimivan :)
Runtun kans harjoteltiin alkeiskontakteja (eli normaalia matalampia ja leveämpiä) sillä ajatuksella että se ei koskaan sais juosta niitä läpi, vaan aina hakeutuis siihen 2on2off -asentoon. Viimeksi ohjatuissa treeneissä en oikein ehtiny ottaa sille semmosia missä pysähtymisen jälkeen pitäisin sitä vielä siinä asennossa niin että itte kävelen kauemmas ja palkkaan aina välillä ja sitte vasta vapautan, joten harjoteltiin sitä sitten tuolla. Hyvin meni :) Lisää treeniä vielä niin ehkä se alkaa oivaltamaan asian. Harjoteltiin myös keinua. Ensin paukuttelin keinun molempia päitä maahan niin että namitin Runtua siinä vieressä. Sitten suoritukseen. Olin valmistautunu houkuttelemaan sitä vasemmalla kädellä (namikädellä) eteenpäin ja oikealla kädellä ottamaan keinua vastaan ettei se paukahda ihan täysiä alas, mutta Runtupa päätti että tämähän on kiva este, juostaan täysiä, joten en tosiaankaan ehtiny tehä käytännössä mitään ennen ku koira oli jo laudan toisessa päässä ja loikkasi alas sieltä (keinulauta ei ollu ehtiny ees vaakatasoon). Täydellinen lentokeinu siis -.- No, ei muuta ku uus yritys ja salainen toive ettei koiralle jääny traumoja. Ei jääny, onneksi :) Mutta varovaisemmin se lähti nyt liikkeelle ja ehin siis itte ottaa keinun vastaan ja koira siirty hallitusti taas siihen 2on2off -asentoon josta palkkaus ja vapautus. Näitä toistoja muutama, myös toiselta puolen ohjaten. Tosi kiva että se suhtautuu keinun liikkeeseen rauhallisesti eikä panikoidu (niinku isoveljensä teki ainaki nuorempana).
Näiden jälkeen treenailtiin putkea, joka meni yksinäisenä esteenä hyvin. Mutta kun otin ensin hypyn ja sitten putken niin koiralle iski epävarmuus joka sai sen palaamaan putkesta pois. Uusi lähetys putkeen ja suuret kehut. Hyppyä otettiin siis samassa yhteydessä ensin yksin ja sitte yhdistettynä muihin esteisiin (90 asteen käännös joko toiselle hypylle tai putkelle). Yksittäinen este siltä kyllä sujuu mutta jos tekee kaksi estettä peräkkäin pitäis aina muistaa sanallisesti kehua ensimmäisen jälkeen että se tietää että hyvin meni. Vaikuttaa siltä että jos en sen ensimmäisen esteen jälkeen muista kehua, ja ohjaan vaan heti perään seuraavalle niin sille jää mielikuva että ensimmäinen ei menny hyvin ku ei tullu palkkaa. Ohjaaja alkaa siis harjottelemaan tätä. Runtu tekee kyllä esteitä ihan mielellään mutta se on jotenki aika epävarma, jokaisen esteen jälkeen sillä tuntuu olevan ilme "teinhän oikein?". Se on itseasiassa tosi sulonen ku se hyppää hyppyjä, se näyttää liikkeissään ihan kesälaitumelle päässeeltä varsalta :D Liikkeet ei ole yhtään hallittuja vaan enemmänki semmosta koikkelehtimista :D Ehkä se liike siitä petraantuu ku se alkaa oppimaan esteitä paremmin. Vähintään kerran pitäis päästä käymään treenaamassa ohjattujen treenien välissä, mieluummin melkeinpä kaksi kertaa. Lopuksi otettiin vielä pari kertaa pituus-estettä, no problemos ja keppejä joita se tekee ihan kivasti ku vaan ohjaaja muistaa ohjata oikein :) Tuossa pitää erityisesti itte muistaa ettei saa liian äkkiä alkaa vaikeuttamaan.
Lopetettiin sitten niin että molemmilla tuntu olevan vielä virtaa jatkaa ja lopuksi pojat sai juosta Katin tyttöjen kans irti kentän ulkopuolella hetken. Hauskaa niillä tuntu olevan :) Ai niin, yhteispotrettiaki yritettiin ottaa noista, paino sanalla yritettiin :D Eihän ne ole oikein poseeraaja-koiria, minkäs teet :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti