Heilastelua

Niin tosiaan (viitatakseni Katin kommenttiin edellisessä päivityksessä), onhan Runtu tässä viime aikoina harrastellu kovastiki heilastelua.. Sirma-neitonen on kylästelly viikon ajan melkein joka päivä täällä ja herra on kyllä saanu esitellä hurmaustaitojaan oikein luvan kanssa. Runtun kiinnostus oli selkeästi nousujohteista mutta vasta perjantaina pariskunta pääsi tositoimiin. Peukut pystyyn että tulosta syntyy! :)

Ees jotaki

Kun ei kerran muuten ole mitään päivitettävää niin laitetaan sitte muutama kuva :)



Naamakuva Runtusta



Autossa valmiina lähtöön

Poseerausyritystä syksyllä (Äly ja Väläys :D)

Runtu mielipuuhassaan



Mitähän tässä tapahtuu? Runtu on syöny ruokaansa niin innokkaasti että
sen kuppi on siirtyny kuvan vasemmasta reunasta oven taakse..



Pikapäivitys viime viikolta

Olen totaalisesti unohtanu päivitellä viime viikon torstain agitreenit tänne. Ratasuunnitelma näytti tältä ja tarkoitus oli ehtiä tekemään molemmat versiot. Puomin kanssa tuli kuitenkin sen verran säätöä (oli väärin kasattu) että aika ei enää riittänytkään. Tehtiin siis ympyröidyt versiot molempiin suuntiin.

Tarkoituksena oli harjoitella puomille ohjausta vinosti, samoin puomilta alas tulemista niin että ohjaaja ei tulekaan koiran mukana ihan alas asti. Ylöstulopuolella oli hypyn siiveke blokkaamassa ettei koira vois hypätä puomille sivusta. Tarkotus oli laittaa nami siivekkeen taakse alkukontaktille mutta Runtu juoksi niistä aina yli joten siitä ei ollu sille mitään hyötyä. Ja aika paljon se tarvii saattelua koska monesti meinasi hypätä puomille sivusta siivekkeestä huolimatta (sen yläpuolelta). Myös alastuloa pitää harjotella niin että en mene siihen viereen. Pitäis vaan jonku melkein olla palkkaamassa sitä siellä edessä. Laitetaan korvan taakse nämä treenivinkit. Muuten kokonaisuudessaan meni ihan kivasti. Aivan innoissaan se tekee hommia vaikka eteneminen onki tyyliä keinuhevonen :)

Eilen ostin sille kevythäkin hallitreenejä varten, ens viikolla päästään kokeilemaan sitä tositoimissa. Veikkaan että saattaa olla pikkusen helpompaa ku ei tartte roudata sitä melkein 20 kg painavaa metallihäkkiä ees taas :)

Huomenna menen Vappu Alatalon luennolle kuuntelemaan Psyykkistä valmentautumista.

Done

Tämän viikon tavoite (eli yhet omatoimitreenit) on täytetty :) Käytiin siis poikien kans Ojangossa ulkokentällä vähän treenimässä ja ku Kati oli siellä samaan aikaan niin saatiin pari kuvaaki.

Runtulle oli tarkotus treenata vinoja lähestymisiä puomille tullessa ja twistiä. Tehtiin vauvapuomilla ku oikea puomi oli märkä ja liukas enkä halunnu riskeerata mitään, vauvapuomi oli kivasti pinnotettu semmosella karkealla matolla. Laitoin siis hypyn siivekkeen puomin ylösnousun sivuun ja lähetin viistosti puomille tarkoituksena että koira oppii menemään vinostaki lähestymissuunnasta kuitenki oikeasta kohtaa eikä loikkaa vaan puolesta välistä ylös. Siinä ei ollu mitään ongelmaa mutta jostain syystä alastulon 2o2o-asento oliki pyyhkiytyny muistista kokonaan. Sinänsä erikoista että vielä viikko sitte torstaina se muisti sen.. Mutta ehkä siinä oli mielessä nyt vähän muuta. Alkupään treenin lisäksi treenattiin nyt sitte lisäksi sitä loppupäätäki. Ihan ok suorituksia.

Twistiä harjoteltiin samanlaisella esteiden sijoittelulla ku viime viikon radallaki paitsi että kolmosesteen putken korvasin hypyllä, sen takana oli sitten loppupalkka. Ihan hyvin meni, tosin itte en ole vielä sisäistäny että sanonko "kierrä" vai "takaa" ja käytän sitte ristiin molempia. Ei hyvä. Mutta Runtu meni ihan hyvin, kolmannen toiston jälkeen se jo muisti että mitä siinä tapahtuu. Tehtiin pari kertaa niinki että ekana twist-hypyt ja siitä suoraan puomille jossa sitte loppupalkka alastulossa.

Särön kans tehtiin vaan eteenmenoja kolmella hypyllä joissa rimat oli kaikista alimmalla tasolla, lähetin siis eteen kupille. Sen jälkeen kolme kertaa 6 kepin pujottelu. Yllättäen jokainen kerta onnistu, kyllä sillä on ihan selvä haisu että miten ne kepit pitää mennä. Vaatii toki aika paljon vahvistamista mutta mukava yllätys. Näiden jälkeen vielä puomin alastuloa (2o2o) pari kertaa. Lopuksi vielä eteenmenoharjoitus niillä aikasemmilla hypyillä niin että palkkana oliki lelu ja lopetus sitten leikkihetkeen.

Tässäpä muutama (hauska) otos Runtusta. Lopussa pari julkaisukelpostaki :)
Kuvista kiitos Katille.

Sairaan nopee? :D

"Mitäs oikein meinaat?"

"Et kai sie kuvata aio?"

Osasi se seistäkki

Nakkituijotus

Back in the game

Eilen treenattiin Runtun kanssa yhessä ekaa kertaa öö.. kahteen kuukauteen? Ainaki melkein niin pitkä aika siitä edellisestä kerrasta oli. Kuten aikasemmin sanoin niin semmonen oikea motivaatio on ollu vähän hukassa ja siksi mulla oli aika paljon odotuksia. Jänskätti jopa että jos hommat ei menekään putkeen niin häviääkö se viimenenki motivaatio.

Saatiin etukäteen sähköpostilla ratasuunnitelma ja se näytti tältä:

Harjoteltiin ohjauskuviota nimeltä twist. Se tuntu kuivaharjotteluna aluksi tosi vaikealta mutta osoittautuki loppupeleissä yllättävän "helpoksi". Runtu teki minusta tosi kivasti hommia. Sillä on monesti ollu vähän semmosta ongelmaa että ku sillä ei ole ihan kauheata draivia tuohon radan tekemiseen (se ei siis tee sitä mitenkään kauhealla intohimolla) niin sitte ku on jouduttu tekemään jotaki "hitaita" ohjauskuvioita, joissa se ei voi painattaa vaan suoraan eteenpäin vaan pitää tehä kiertoja ja käännöksiä ja seurata ohjausta, niin se ankeutuu ja alkaa laamailemaan. Se siis lähtee innokkaasti mutta ku ei saakaan vaan mennä miten itte haluaa niin into häviää melko totaalisestii (se saattaa jopa pysähtyä esteen eteen seisomaan). No, eilen sitä probleemaa ei ollu ja olen siitä tosi ilonen :) Omalla Runtumaisella mittapuulla se oli jopa ihan innoissaan. Toki meillä oli taas vähän hankaluutena se että ku kolmantena esteenä oli rinnakkain putki ja puomi niin se meinas väkisin loikata sinne puomille. Kuitenki ku saatiin yksi varmisteltu putkisuoritus niin sen jälkeen se sai ideasta kiinni. Toki jouduin sitä saattelemaan ja varmistelemaan (ja sitä kautta olen vähän myöhässä ja tulee kiire) mutta se meni silti kivasti. Aikatauluongelmien vuoksi me ei keretty tekemään loppupeleissä ku 7 ekaa estettä. Omasta ohjaamisesta olen ihan positiivisesti yllättyny, lähinnä siis siitä että ainaki ekan twistin ajotus meni hyvin eikä liikkuminen näyttäny ihan kauhean kankealta. Ajoitusongelmaa muuten kyllä selvästi on, ihan liian myöhään näköjään kerron mitä ollaan seuraavaksi tekemässä. Sitä pitää siis alkaa parantamaan.

Tässä video jossa pari pätkää eilisestä. Runtu tekee aivan ilosesti hommia :)

Tavotteena seuraavaksi käydä ens viikolla vähintään kerran itekseen treenimässä (ei ole siis ohjattuja treenejä ku ne on vaan joka toinen viikko).

Hiljaista..

Olen ollu tässä nyt vähän pidempään saikulla ja koiraharrastusjutut on jääneet taka-alalle. Innostus on myös vähän päässy lopahtamaan ja nyt kun alkoi talvitreenikausi niin treenit on vain joka toinen viikko joten mitään kauheampia tavoitteita ei ole. Ens viikolla olis tarkotus päästä treeneihin koiran kanssa mukaan (viime viikolla olin vain ittekseni kattelemassa ja kuvailemassa videolle muiden suorituksia). Runtuki pääsee ekaa kertaa halliin treenaamaan, jännä nähä vaikuttaako halliympäristö siihen jotenkin. Ehkä tämä lähtee taas tästä pikku hiljaa käyntiin..

Ohjatuissa treeneissä pitkästä aikaa

Meillä oli kesäkauden päättäjäistreenit ja ohjelmana kisanomainen rata. Ryhmä oli tehny saman radan kesäkauden ekoissa treeneissä, sen jälkeen kesä on hinkattu rataan kuuluvia pätkiä ja ohjauskuvioita ja nyt oli sitten sama rata uudestaan, niin että voi verrata kuinka on kehittyny. Otettiin aika ja laskettiin pisteet (joita ei tosin meille kerrottu). Ideana minusta ihan hirveän hyvä :) Meillä se ei tosin menny ihan noin ku tultiin vasta elokuussa mukaan tuohon ryhmään ja vaihoin koiraaki kesken ryhmän. Radalla oli 21 suoritettavaa estettä mutta siellä ei ollu keinua eikä keppejä. Kaikkia muita löytyi kuitenki (mm. pöytä, pituus, pussi ja rengas). Meän ryhmässä on 4 treenaajaa, mutta yhellä oli "oikea" koira äitiyslomalla ja tilalla pienehkö pentu jonka kanssa tehdään ihan alkeisalkeisjuttuja joten kisaan osallistujia oli vain kolme.

Rata oli paikoin minun mielestä aika haasteellinen ja erityisen ongelman arvasin tulevan jo heti alussa. Olin varma että Runtu syöksyy kahen ekan hypyn jälkeen suoraan A-esteelle koska niin se on tehny aina ennenki täysin välittämättä minun ohjauksista/huudoista. Tästä syystä päätin blokata pääsyn Aalle seisomalla itte 2-hypyn ja Aan välissä ja "pakottaa" käännöksen 3-hypylle. Oikeasti olisin halunnu kokeilla ylipäätänsä sitä etten jätä Runtua istumaan 1-esteen taakse vaan että oltais lähetty yhtä matkaa mutta tästä "ansasta" johtuen en tosiaankaan voinu sitä tehä. Seuraava jännitysjuttu oli että hyppääkö se rengasta (oli matalana, kuten kaikki hypytki, 35 cm). Siitä olin ihan varma että pussia se ei tule menemään tuosta noin vaan koska siitä on tosi pitkä aika ku sitä on harjoteltu ja tuossa pussissa se pussi-osuus oli raskasta pressua ja se oli erityisen raskas koska tihutti vettä koko ajan. Muita selkeitä huolenaiheita ei ollu.

Me oltiin ekoja tekemässä rataa ja kerkesin ennen alotusta vähän temppuilla koiran kans, lähinnä tehtiin hetki jalkojen välissä pujottelua josta palkkasin punotulla matonkudelelulla ja se jopa leikki sillä! :) Oikein positiivinen yllätys. Sen jälkeen mentiin radalle ja heti lähdön jälkeen pikkukoira yllätti taas. Se ei nimittäin edes yrittäny rynniä Aalle vaan tuli suoraan minun jalkoihin oottamaan seuraavaa ohjausta. Hämmennyin tästä ihan totaalisesti koska olin niin varautunu siihen että pitää kaikin keinoin estää se Aalle syöksyminen ja tästä syystä olinki sitte ohjauksessa ihan totaalisesti jäljessä. 3-hyppy meni ihan oikein mutta seuraavana olleeseen putkeen se meni väärästä päästä kun olin myöhässä enkä ehtiny kääntää siihen lähempään päähän. Korjattiin tekemällä putki oikein ja jatkettiin matkaa. Muuri ok, rengasta jäin vähän varmistelemaan ja varmaan tästä syystä se meni sen varovasti kehikon välistä. Pysäytys ja kääntö takasin päin niin se hyppäsi sen väärin päin. Ei se mitään, positiivista että hyppäsi. Sen jälkeen tehtiin se oikein, meni kivasti. Sen jälkeen pystyin käskemään sen jo suoraan putkeen ja se "itsenäisesti" hyppäsi välissä olleen hypyn niinku olin arvellukki. Koska se irtaantu putkelle tosi hyvin niin ehdin reilusti ohjaamaan putken toiseen päähän vasemmalla kädellä, hyppy meni hyvin mutta siitä se irtosi vähän turhan innokkaasti Aalle (mutta se ei ollu semmosta totista määrätietosta rynnimistä niinku ennen, eli positiivista seki), etuvarpaat käväsi Aalla mutta sen jälkeen sain sen käännettyä sieltä tosi sievästi takasi putkeen. Putken jälkeen hyppy (huusin "täällä" koiran ollessa putkessa joten se tiesi heti kummalle puolelle pitää kääntyä) ja puomille meno helposti. Puomille pystyin ohjaamaan aika kaukaa. Pysähdys alastulokontaktille jäi vähän aikaiseksi koska itte en menny ihan puomin loppuun asti, ts. takajalat oli kyllä kontaktialueella mutta etujalat oli puomin vieressä (ei edessä). Ei varsinaisesti virhe mutta vähän hämmensi minua. Kehuin ja siitä jatkettiin hypylle. Hypyn ja pituuden välissä tapahtu jotaki, luulen että olis pitäny seisottaa koiraa hetki kontaktilla ja ottaa vähän etumatkaa tai sitten vaan pinkasta nopeammin itte liikkeelle. Enivei, hypyn jälkeen Runtu hidasti pituudelle ja hyppäsi jotenki vähän kummallisesti sen niin että takajalat oli hetken viimeisen palikan päällä ja loppupeleissä kaato sen palikan. Otettiin uudestaan ja nyt meni hyvin, siitä varma meno Aalle. Siellä hyvä alastulokontakti, kehut, ja seuraavalle hypylle. Meni kivasti ja sain ohjattua sen oikein myös seuraavat kaks hyppyä. Positiivista myös ettei se yrittäny 18-hypyn jälkeen rynnätä putkeen vaan sain sen käännettyä pussille. Pussiin se yritti mutta sitten loppu usko. Käskin sen istumaan pussin eteen ja kävin vähän nostamassa pressua ja näin saatiin pussikin tehtyä. Sen jälkeinen hyppy oli helppo mutta vauhtia tuli liian paljon siihen nähen että viimeiselle esteelle, eli pöydälle olis pitäny pystyä pysähtymään. Runtu kyllä yritti jarruttaa mutta liukui silti märän pöydän päältä alas (pöytäki oli matala). Uudestaan pöydälle, "tuomari" laski 5 sekuntia aikaa ja äänimerkin jälkeen vapautus. Heitin sille loppupalkaksi kuivatun kanankaulan (ku targettia ei voinu käyttää enkä halunnu kädestä palkata). Tarkennuksena vielä tosiaan että vaikka rata piti suorittaa kisanomaisesti niin varsinaisia hylkäyksiä ei tietenkään tullu vaan tavote oli suorittaa kaikki esteet oikeassa järjestyksessä, eli jos joku meni pieleen niin otettiin uudestaan.

Loppuyhteenveto:
+ koira ei yrittäny rynniä kontakteille ollenkaan niin pahasti ku luulin, itseasiassa se ei "rynniny" ollenkaan, Aalle menoki oli semmonen sievä tarjous
+ se kuunteli mitä mie sanoin ja seurasi minun ohjausta
+ se irtosi hyvin ja eteni yllättävän itsenäisesti
+ se ei menny "rikki" vaikka en palkannu enää namilla kontakteilta (ei siis harmistunu siitä), tätä ei olla kokeiltu vielä kertaakaan aikasemmin
+ se ylipäätänsä teki kaiken tosi ilosesti
+ sillä oli vauhtia niin paljon että se ei pysyny pöydällä (pöydältä tippuminen ei siis ollu hyvä asia mutta se että sillä oli vauhtia oli)

- ei tule mitään varsinaisesti negatiivista mieleen :D

Toki virheitä tuli aika paljonki, mutta ne oli aika pitkälti semmosia minun virheitä ja lähinnä vaan merkkejä siitä että pitäis vaan harjotella yhteistyötä enemmän. Näiden lopputuloksena oli sitten se, että me voitettiin se "kisa" :D Olin aika pirun ylpeä tuosta rääpäleestä ku mie tulin myöhään tuohon ryhmään ja Runtu oli käyny noissa treeneissä vaan kaks kertaa ennen tuota kisaa. Muiden kohdalla kouluttaja vertaili suoritusta siihen kesän ekaan kisasuoritukseen mutta meille hän totesi että harmi ettei meillä ole vertailukohtaa. Mie vaan totesin että minusta on aika hyvä vertailukohta se, että Runtu alotti alkeiskurssin kesäkuussa :D Huimaa edistystä siis :) Nyt vaan pitäis aktivoitua treenaamaan itsenäisesti enemmän. Toki se jatkossa vähän hankaloituu ku alkaa talvikausi enkä raskinu ostaa vapaakorttia halliin (koska olen töissä käytännössä aina sen ajan jolloin siellä olis vapaata aikaa treenamiseen). Ulkokentille jää kai esteitä lumentuloon asti, joten pitää pyrkiä hyödyntämään sitä.

Jäin vielä miettimään että mitkä tekijät vaikutti siihen että Runtu meni eilen niin mukavasti. Seuraavassa huomioita asioista jotka oli eri tavalla ku ennen:

* se oli saanu aamuruoan ihan normaalisti, yleensä olen pitäny sitä vähän "nälässä" jotta motivaatio pysyy ruokapalkkaan
* olen kotona leikkiny sen kanssa niillä uusilla leluilla (jotka on ihan sen suosikkeja) ja se on innostunu niistä (näköjään jopa niin hyvin että ne vähän kiinnostaa kentälläki, voi johtua myös siitä että namipalkka ei ollu niin superia ku ei ollu nälkä), olen myös palkannu pikku tempuista lelulla
* olen alkanu pikkuhiljaa tekemään sille samaa syvälihastreeniä jota Särölle pitää tehä, toisinsanoen ollaan puuhailtu kotona yhessä juttuja
* ehin hetken leikittää sitä lelulla ennen kentälle menoa, joten vire saatto olla vähän parempi ku aikasemmin (oikeasti olisin halunnu saaha vähän paremmat lämmittelyt alle mutta se alottajakoirakon virka lankesi niin äkkiä etten sitte ehtinykään)
* alla oli kahen viikon treenitauko
* edelliset treenit oli omatoimiset jossa harjoteltiin etenemistä ja vauhtia

Tuossapa noita havaintoja. Pitää yrittää ottaa noista opiksi ja käyttää niitä hyödyksi myös jatkossa. Tänään treenataan Runtun kanssa Tuusulassa, saa nähdä että kuinka pitkään siellä jatkuu treenit kun ne on ulkona. Ojangon treenit on siis jatkossa hallitreenejä (mielenkiintosta nähä vaikuttaa halliolosuhteet jotenki koiraan) ja vaan joka toinen viikko.

Pakko kyllä hehkuttaa loppuun etten ole koskaan ollu noin yllättyny ja ylpeä ku mitä olin eilisen kisan jälkeen <3